Sisäministeri Päivi Räsäsen esitti kuluvan vuoden elokuun alussa, että uskomushoitoja säätelevän lain laatimista täytyisi kiirehtiä. Malliksi hän ehdotti Ruotsin lainsäädäntöä, joka kieltää uskomushoidot pikkulasten ja vakavasti sairaiden hoidossa.
Räsäsen mukaan sairaita ihmisiä tulisi suojata uskomushoitojen ongelmilta. Esimerkiksi virallisen terveydenhuollon ja uskomushoitojen tulisi erottua toisistaan selkeästi markkinoinnissa ja hoitoon hakeuduttaessa.
Hallitusohjelman mukaan vaihtoehtohoitoihin liittyvää lainsäädäntöä jatkovalmistellaan tavoitteena potilasturvallisuuden parantaminen.
Tämä kannanotto herätti kovasti keskustelua sekä tarpeen selvittää mikä on lainsäädännöllinen tilanne Suomessa kyseisten hoitojen suhteen ja mistä hoidoista on oikein kysymys.
Nykytila Suomessa
Nykyisessä hallitusohjelmassa on kohta, jonka mukaan,vaihtoehtohoitoihin liittyvää lainsäädäntöä jatkovalmistellaan yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Ministeriön valinta johtunee siitä, että Suomessa vaihtoehtohoitoja ei tällä hetkellä käsitetä terveydenhuolloksi, vaan kuluttaja-asioihin liittyväksi.
Jatkovalmistelun taustalla on Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2008 asettama työryhmä, joka antoi 14.4.2009 mietinnön nimeltä: “Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti.” (STM selvityksiä 2009:17).
Sekä työryhmässä että hallitusohjelmassa käytetään siis nimitystä vaihtoehtohoidot.
Työryhmän enemmistö suositteli suppeaa sääntelyä eli Ruotsin mallia, joka piti toteuttaa nopealla aikataululla. Asia ei ole käytännössä kuitenkaan edennyt.
Myöhemmin valmisteltaisiin niin sanottua laajaa sääntelyä. Tällöin laki sisältäisi muun muassa vaihtoehtohoitojen määritelmän, markkinointia ja sen valvontaa koskevia säännöksiä, vapaaehtoista vaihtoehtoterapeuttien rekisteröintiä koskevat säännökset sekä säännökset vaihtoehto hoitojen valvonnasta
Mietintöön pyydettiin eri tahoilta lausuntoja. Suomen Lääkäriliitto, Suomen Psykologiliitto, Super ry ja Tehy ry antoivat yhteisen lausunnon. He eivät hyväksyneet työryhmän käyttämää nimeä vaihtoehtohoito, vaan otsikkona oli: “Kannanotto uskomushoidoista ja niitä koskevista lainsäädäntötarpeista.” Tämän lausunnon mukaista uskomushoito-nimitystä käytti siis myös lääkäri ja ministeri Räsänen viime kesänä.
Hallituksessa asia ei ole toistaiseksi edennyt. Eduskunnassa tehtiin helmikuussa 2013 asian johdosta kirjallinen kysymys. Vastauksessaan silloinen ministeri Guzenina-Richardson totesi, että muutokset voitaisiin tehdä terveydenhuollon ammattihenkilölakiin. Tällöin asian käsittely yhdistettäisiin terveydenhuollon valvontatyöryhmän työhön (STM raportteja ja muistioita 2012:8) Se on esittänyt tarkennuksia ja parannusehdotuksia terveydenhuollon valvontaan.
Käytännössä tämä tarkoittaisi ilmeisesti sitä, että potilasturvallisuuteen liittyvissä asioissa asiaa valmisteltaisiin Sosiaali- ja terveysministeriössä. Muutoin asia valmistelatisiin Työ- ja elinkeinoministeriössä, koska vaihtoehtohoitojen katsotaan liityvän kulutaja-asioihin.
Asian vauhdittamiseksi on Suomessa tekeillä Kansalaisaloite nimeltä “Täydentäville hoidoille sekä niitä antaville henkilöille oma lainsäädäntö”, joka julkistettaneen lokakuussa. Siinä ehdotetaan ryhdyttäväksi toimenpiteisiin, jotta Suomeen saadaan mahdollisimman nopeasti laki, joka säätelee jo vakiintuneita täydentäviä hoitomuotoja sekä näitä hoitoja antavia henkilöitä.
Tilanne muualla
Lääketiede jaetaan maailmaassa yleensä kolmeen osaan: Länsimainen eli allopaattinen lääketiede, perinteinen lääketiede (TM, traditional medicine) ja täydentävät tai vaihtoehtoiset lääketieteet (CAM, complementary or alternative medicine).
Maailman Terveysjärjestö (WHO) ja EU suosittelevat jäsenmaitaan integroimaan täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot eli CAM-hoitomuodot järkevästi virallisen terveydenhuollon järjestelmiin.
WHO antoi marraskuussa 2008 perinteisen lääketieteen kongressissa Pekingissä julistuksen perisnteisten ja täydentävien hoitojne asemasta. Sen mukaan hallitusten tulee vahvistaa menettelytavat perinteisen lääketieteen pätevyys-, tunnustamis- tai lupajärjestelmiksi.
Vuonna 2012 tehdyn selvityksen mukaan Euroopassa on jo yhteensä 17 maata, joissa on mainittujen suositusten mukaisia niin sanottuja Cam-säännöksiä.
Pohjoismaista Norja ja Tanska (2004) ja Islanti (2005) ovat säätäneet täydentäviä ja vaihtoehtohoitoja koskevan erillislain ja perustaneet tai tulevat perustamaan virallisen rekisterin. Tätä kutsutaan niin sanotuksi laajaksi lainsäädännöksi.
Ruotsissa on säädetty 1960-luvulla laki, jossa rajoitetaan oikeutta tutkia ammattimaisesti toisen henkilön terveydentilaa tai hoitaa tämän sairautta tai siihen verrannollista tilaa. Tämän ns suppean malli ei ole tiettävästi käytännössä toiminut.
Yhdysvalloissa toimiva täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen keskus NCCAM (The National Center for Complementary and Alternative Medicine) on liittovaltion hallituksen tutkimusvirasto. Se on yksi 27:tä laitoksesta ja keskuksesta, jotka muodostavat kansallisen terveyden tutkimusinstituutin (National Institutes of Health (NIH), joka puolestaan on osa Yhdysvaltojen terveysvirastoa (US Department of Health and Human Services).
EU parlamentissa CAM-yhteistyöryhmä
Porin Jazzien yhteydessä järjestettiin 18.7.2013 toista kertaa SuomiPORIna tapahtuma, josa käsitellään täydentäviä ja vaihtoehtohoitoja. Sen yhteydessä oli paneelikesustelu, jossa käsiteltiin sitä tarvitaanko Suomeen vaihtoehtohoitoja koskevaa lainsäädäntöä. Paneeliin osallistui mm Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, joka on EU:n CAM yhteistyöryhmän puheenjohtaja. Se perustettiin syksyllä 2010.
"Euroopan parlamentissa löytyy paljon tukea CAM-hoitojen sääntelyn selventämiseksi ja siksi perustimme meppien välisen yhteistyöryhmän. Ryhmä järjestää muutaman kerran vuodessa tilaisuuksia, joissa ajankohtaisia CAM-aiheita pidetään esillä. Viimeisenä saimme ennen kesälomia vieraaksemme terveyskomissaari Tonio Borgin”, kertoo Sirpa Pietikäinen.
Tapaamisessa komissaari antoi konkreettisia lupauksia siitä, miten aikoo omassa roolissaan toimia CAM-lääketieteen edistämiseksi. Komission esimerkiksi aikoo valmistella vuoden lopulla raportin lääkkeiden saatavuudesta. CAM-tuotteiden saatavuus tulee olemaan osana tätä raporttia.
Komissaari Borgin mukaan potilaat on asetettava kuskin paikalle antaen heille mahdollisuuden valita hoidot ja tuotteet, mikä edellyttää sitä, että ne ovat yhtä lailla saatavilla ja korvattavissa. Ennakkoluulojen sävyttämän terveydenhuoltopolitiikan sijaan tulisi lisätä valinnaisuutta – tutkimustuloksia CAM-hoitojen vaikuttavuudesta on paljon ja niiden meriitti kokonaisvaltaisen hoidon takaajana on hyvin tunnettu.
“Yli viidesosa eurooppalaisista on päätynyt käyttämään luontaishoitoja osana oman terveyden ylläpitämistä. Olisikin enemmän kuin välttämätöntä, että yhteiskunnat turvaavat näiden valintojen mahdollisuuden ja turvallisuuden.” Pietikäinen korostaa.
Hänen mielestään Euroopan tasolla olisi tärkeää sisällyttää vaihtoehtoiset hoitomenetelmät nykyistä selvemmin EU:n terveysstrategiaan.
“Lisäksi on panostettava tutkimukseen. Yksi argumentti CAM-hoitojen epäselvään asemaan on tutkimustiedon puute. Tutkimuksen ja säätelyn puutteen noidankehän voi yksinkertaisesti rikkoa, kun korvamerkitään selkeästi enemmän EU:n tutkimusvaroja CAM-hoidoille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaavaan tutkimukseen laitettiin vuonna 2011 rahaa 128 miljoonaa dollaria.” Pietikäinen taustoittaa..
Vuoden 2012 lopulla päättyi kolmivuotinen EU-rahoitteinen tutkimusprojekti nimeltä CAMbrella, Suomi jäi sen ulkopuolelle, koska meiltä puuttuu CAM-tutkimustaho. Tätä tutkimustyötä pitäisi ehdottomasti jatkaa ja Suomessakin luotava olosuhteet, jotka mahdollistaisivat tutkimustyöhön mukaan pääsyn.
