Suomen rikosoikeuspäivät Tvärminnessä 1976 ja 2006

Rikosoikeustiedettä Tvärminnessä 30 vuotta

Suomalaisella rikosoikeudella ja Hankoniemellä sijaitsevalla Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla on ollut pitkä yhteinen historia. Ensimmäinen rikosoikeudellinen seminaari Tvärminnessä järjestettiin 30 vuotta sitten, vuonna 1976. Jo sitä ennen Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla oli järjestetty rikosoikeudellinen seminaari tänä vuonna 90 vuotta täyttävän professori Inkeri Anttilan johdolla.

Vuoden 1976 helmikuussa Tvärminnessä järjestettiin samaan aikaan jatkokoulutusseminaari aiheeltaan ”Tuottamukselliset rikokset” sekä perustutkinto-opiskelijoiden rikosoikeuden peruskurssi. Tämän jälkeen Tvärminnen rikosoikeuden peruskurssille osallistuminen on ollut helsinkiläisten oikeustieteen opiskelijoiden jokavuotinen erittäin suosittu mahdollisuus.

Jatkokoulutusseminaariin vuonna 1976 osallistui 13 henkilöä. Seminaarissa pidettiin 11 alustusta, jotka myös julkaistiin seminaarin nimeä kantaneessa julkaisussa.

Tämän vuoden huhtikuussa, noin 30 vuoden kuluttua vuoden 1976 seminaarista, Tvärminnessä järjestettiin tuon seminaarin juhlaseminaari, jonka työnimenä oli alun perin ”Suomen rikosoikeuspäivät”. Lopulta seminaari sai nimen ”Rikosoikeustieteen tila ja tulevaisuus”.

Seminaariin kutsuttiin kaikki vuoden 1976 jatkokoulutusseminaariin osallistuneet, joista vuoden 2006 seminaariin osallistuivat Ilari Hannula, Antero Kantola, Jukka Kekkonen, Pekka Koskinen, Raimo Lahti, Tapio Lappi-Seppälä, Asko Lehtonen, Per Ole Träskman ja Terttu Utriainen. Kaikkiaan paikalla oli 35 henkilöä – rikosoikeuden tutkijoita, syyttäjiä, tuomareita. Alustuksia pidettiin tällä kertaa 16.

Rikosoikeustieteen tila

Seminaarissa pidettyjen alustusten perusteella rikosoikeustieteen tila Suomessa näyttää tällä hetkellä valoisalta, joskin jossain määrin huolestuneelta.

Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevat säännökset on hiljattain uudistettu, eikä se suinkaan ole vähentänyt yleisiä oppeja koskevan rikosoikeudellisen tutkimuksen tarvetta. Seminaarissa kuultiin alustukset muun muassa tahallisuuden alarajan määrittelystä ja erehdysopista. Alustukset osoittivat, että suomalaisen rikosoikeusdogmatiikan taso on tällä hetkellä korkea.

Rikosoikeustieteessä on seurattu aktiivisesti myös oikeustieteen tämänhetkisiä ajankohtaisia teoreettisia keskustelunaiheita. Tämä kävi ilmi seminaarissa esitetyistä rikosoikeuden oikeuslähde- ja laintulkintaoppia koskevista alustuksista. Ajankohtaisaiheiden lisäksi myös rikosoikeustieteen ”ikuisuuskysymys”, rikoksen rakenneoppi, oli alustuksen ja keskustelun kohteena. Alustuksissa pohdittiin muun muassa rakenneopin kehitystä sekä sen käytännön merkitystä.

Huolestuneisuus liittyy alustuksissa esitettyjen näkemysten valossa lähinnä rikosoikeuden eurooppalaistumis- ja kansainvälistymiskehitykseen ja yleiseen kriminaalipoliittiseen kehitykseen. Suomen vankiluku on viime vuosina kasvanut tavalla, jonka kustannukset ovat olleet melko suuret. Tämä on osittain liittynyt yleiseen kriminaalipoliittisen ilmapiirin muutokseen tai ankaroitumiseen. Suomen kriminaalipoliittista ilmapiiriä arveltiin ankaroituneeksi muun muassa sen osittaisen politisoitumisen, eri intressiryhmien vaikutusvallan kasvun sekä rikosuutisoinnin lisääntymisen vuoksi.

Rikosoikeuden eurooppalaistumista ja kansainvälistymistä koskevissa alustuksissa esitetyt huolenaiheet olivat kiinnostavalla tavalla erisuuntaisia. Yhtenä huolenaiheena esitettiin erityisesti Euroopan unionin valmistellun rikosoikeuden epäjohdonmukaisuus ja soveltumattomuus kansalliseen rikosoikeudelliseen traditioon. Toisaalta esitettiin myös huoli siitä, että rikosoikeuden eurooppalaistuminen on jäänyt oikeudellisen tutkimuksen ”katvealueelle”, johon sen paremmin rikosoikeuden kuin eurooppaoikeuden tutkijat eivät ole perehtyneet. Kolmanneksi ongelmaksi rikosoikeuden kansainvälistymisessä koettiin se, että Euroopassa, Suomi mukaan lukien, oikeuden kansainvälistymiseen on suhtauduttu kovin eurooppa- ja amerikkakeskeisesti – muu maailma unohtaen.

Rikosoikeustieteen tulevaisuus

Rikosoikeuden ja rikosoikeuteen erikoistuneiden henkilöiden tulevaisuus näyttää alustusten perusteella olevan hienoisessa muutostilassa. Rikosoikeutta on viime vuosina leimannut eriytymiskehitys. Kehitys on osittain johtunut rikosoikeuden laajentumisesta uusille alueille sekä rikosoikeuden kansainvälistymis- ja eurooppalaistumiskehityksestä. Saattaa olla, että rikosoikeudellista säädösaineistoa on tulevaisuudessa entistä hankalampi hallita. Tämä asettaa uusia vaatimuksia ja haasteita myös rikosoikeuden kanssa työskenteleville.

Toisaalta nuorten rikosoikeuden kanssa työskentelevien henkilöiden tulevaisuus on myös erilainen kuin 30 vuotta sitten. Yhteiskunta oli kolmekymmentä vuotta sitten kovin erilainen. 1970-luvun nuoria rikosoikeuden tutkijoita yhdisti yhtenäinen kriminaalipoliittinen aatepohja sekä usko rationaalisen ja humaanin kriminaalipolitiikan yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin. Tämän päivän nuorilla rikosoikeuden tutkijoilla ja rikosoikeusjuristeilla ei välttämättä ole samankaltaista yhdistävää tekijää kriminaalipoliittisessa aatepohjassaan. Tämä saattaa tehdä tulevaisuudessa myös rikosoikeudellisesta tutkimuksesta entistä heterogeenisempaa.

Lopuksi

Seminaari oli osallistujalle erittäin antoisa. Tvärminnen eläintieteellisen aseman ystävällinen henkilökunta ja vieraanvarainen ilmapiiri tarjosivat loistavat puitteet seminaarille.

Seminaarissa pidetyistä alustuksista käytiin vilkasta ja osin opillisia erimielisyyksiäkin paljastanutta keskustelua. Päällimmäisenä ajatuksena seminaarin jälkeen oli, että 30 vuotta on liian pitkä väli kotimaisille ”rikosoikeuspäiville.

OTK, tutkija Sakari Melander, Helsingin yliopisto