EIT on toistuvasti huomauttanut Suomea siitä, että suomalaiset tuomioistuimet eivät ole onnistuneet punnitsemaan sananvapautta ja yksityisyydensuojaa. Kysymys on osittain suomalaisten tuomioistuimien tavasta painottaa yksityisyyden suojaa, mutta enemmän kysymys on argumentaatiosta. EIT:n käytäntö on runsasta ja laajaa, jolloin yksittäistapausten yksittäiset argumentit ovat alttiita virhepoiminnoille, koska vasta pitkällä aikavälillä voidaan havaita, mitkä argumentit muuttuvat fraaseiksi EIT:n käytännössä. Pullasta voidaan helposti poimia väärät rusinat.
Uusimmissa Suomea koskevissa ratkaisuissa suomalaiset tuomioistuimet ovat poimineet ansiokkaasti EIT:n käyttämiä argumentteja – mutta yksityisyyden suojaa puoltavia. EIT:n käytäntö ja argumentit on opeteltu, mutta ei sisäistetty. Tätä kehitystä on vahvistanut suomalaisen oikeustieteen kritiikittömyys suomalaisia sananvapausratkaisuja kohtaan.
Ongelmana tapauksissa ei ole ollut suomalainen lainsäädäntö. Kysymyksessä on ollut nimenomaan tasapainotus ja argumentaatio. Puutteisiin on syynä se, että yksityisyyden suojan lainsäädäntö perustuu 1970-luvulla laadittuihin esitöihin ja että perusoikeuksilla on ennen 1990-lukua ollut Suomessa heikko asema. Suomalainen lakimieskulttuuri ja vanhentuneet esityöt eivät anna perustaa nykyaikaiselle perusoikeuksien väliselle punninnalle.
Perusoikeuksien asema Suomessa on vaikuttanut muuhunkin sananvapauden sääntelyyn. Suuri osa viestinnän lainsäädännöstä on säädetty tai uudistettu 1990-luvun puolivälin jälkeen. Syynä ovat olleet liittyminen ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan unioniin sekä perusoikeusuudistus. Direktiivit ja uudet vaatimukset sääntelylle pakottivat säätämään lakeja sellaisissa kysymyksissä, jotka oli ennen ratkaistu sopimalla yleisen konsensuksen hengessä.
Tämä asetelma ja konsensushakuisen Suomen siirtyminen eurooppalaiseksi moniarvoisuutta ja monimuotoisuutta korostavaksi Suomeksi on johtanut sekä EIT:n ratkaisuihin että sääntelyn hajaantumiseen. Hajaannus korostuu nyt, kun tietoverkot ovat kaventaneet eri viestintämuotojen eroja ja nostaneet sisällöt keskeiseen asemaan. Tähän saakka Suomessa on sopeuduttu, mutta kasvavien haasteiden edessä suomalainen julkinen keskustelu ja suomalainen sananvapausajattelu tulee aktivoida, jotta uusiin kysymyksiin voidaan reagoida entistä nopeammin. Suomi ei enää voi olla sananvapausasioissa kuunteluoppilas.
Riku Neuvosen väitöskirja ”Sananvapauden sääntely Suomessa” (Lakimiesliiton Kustannus) ilmestyy huhtikuussa 2012. Kirjaa voi tilata ennakkoon osoitteesta www.lakimiesliitonkustannus.fi.
