Suoria sanoja

Tähän asti Juha Sarkion työ valtiovarainministeriössä on ollut kuin vesihiihtoa. Vauhti on kova.

– Vaikka elementti on näennäisen pehmeä, tekee kipeää, jos kaatuu. Ja jos vauhti hiljenee, alkaa upota, Sarkio sanoo.

Ministeriön henkilöstö- ja hallinto­politiikkaosaston osastopäällikkö on tuore valtion työmarkkinajohtaja. Tupo-neuvottelut alkoivat heti Sarkion toisena työpäivänä, ja saman tien alettiin puida rakennepoliittista ohjelmaa. Asialistalla oli muun muassa pohdintaa siitä, miten Suomen kestävyysvaje saadaan kuntoon.

Jokerina räjäyttäjän tutkinto

Sarkio kertoo työuransa alkupään olleen kuin ajopuuteoria talvisotaan.

– Nyt vanhempana olen yrittänyt irrottautua tästä ja rakentaa tulevaisuuttani suunnitelmallisemmin, hän tuumaa.

Vaikka urasuunnittelu ei kuulunut Artjärvellä varttuneen nuoren maalais­pojan maailmankatsomukseen, kunnianhimoa häneltä ei koskaan puuttunut. Aluksi näytti siltä, että Sarkiosta tulisi fysiikan ja kemian opettaja. Armeijan kautta hän päätyi kuitenkin kadettikouluun, siirtyi sotilasuralle ja innostui oikeustieteen opinnoista.

Valmistuttuaan oikeustieteen kandi­daatiksi Sarkio haki auskultoimaan Vantaan tuomiokuntaan. Samaista pestiä haki moni muukin. Sarkion jokerikortiksi osoittautui nimikirjassa sotilasammattiin kuuluva räjäyttäjän tutkinto. Tarvetta räjäytyksille ei tuomio­kunnassa toki ollut, mutta tutkinto kiinnitti valitsijoiden huomion.

Eräänä päivänä Sarkiolle tarjottiin virkaa puolustusministeriöstä. Siellä hän ehti toimia viidessä virassa, hyvin vaihtelevissa toimenkuvissa, yli 16 vuoden ajan.

– Kun puolustusministeriössä oli meneillään laaja organisaatiouudistus,­ kysyin itseltäni, riittääkö minulla kipinää vielä seuraavat 25 vuotta toimia tässä samassa piirissä, Sarkio kertoo.

Samaan aikaan oli Suomen Akatemiassa auki hallintoylijohtajan tehtävä, johon Sarkio tuli valituksi pitkän ja monipolvisen hakuprosessin päätteeksi. Työympäristö muuttui täysin Akatemian globaalin työyhteisön ja työn dynaamisuuden myötä. Tieteen uutuudenviehätys oli käsin kosketeltavaa.

Kun kuusi vuotta myöhemmin eduskuntaan perustettiin Ulkopoliittista instituuttia, sattui Sarkio jälleen olemaan keskellä syvällistä työuraa koskevaa itsetutkiskelua. Hän hakeutui instituutin hallintojohtajaksi, koska halusi päästä vaikuttamaan lähietäisyydeltä valtionhallinnon ylimmän johdon päätöksentekoon.

Raha sanelee muutokset

Ennen nykyistä pestiään Sarkio toimi Tekesin talous ja hallinto -vastuu­alueen johtajana.

– Minulle oli aikuisen unelma päästä töihin Tekesille. Se on huippu­organisaatio, jolla on keskeinen rooli yritysten menestyksen rakentamisessa ja Suomen maailmalla pärjäämisessä.

Palava halu uudistaa isompia rakenteita myös julkisella sektorilla sai hänet hakemaan henkilöstö- ja hallinto­politiikkaosaston osastopäälli­kön virkaa valtiovarainministeriöstä. 

Nykyajan haasteet ovat hankalia ja kaikki on aina sidoksissa rahaan.

– Raha on muutosten päädraiveri myös julkisella sektorilla. Muutos lähtee usein siitä, että jokin rakenne on liian kallis. Kun tämä realiteetti tunnustetaan, mennään kohti tulevaisuutta.

Seuraavan seitsemän vuoden aikana Sarkion työnsarkaan kuuluu muun muassa päivittää valtion 83 000 työntekijää koskevat kokonaisuudet 2020-luvun työelämään ja uudistaa valtion keskushallinnon rakenteita.

Huikeita mahdollisuuksia

Sarkio kertoo valtion parantaneen työnantajaimagoaan. Valtiolle hakeutuu paljon ammattitaitoisia ja koulutettuja ihmisiä. Meno on Sarkion mukaan yksityiseen verrattuna vähemmän turbulenttia ja palkkojen kilpailukyky on hyvä, vaikka valtiolla ei ole juurikaan suuria palkkakannustimia. Suorittavissa tehtävissä palkat ovat jopa parempia kuin yksityisellä puolella, mutta korkeimmassa johdossa tilanne on päinvastainen. 

– Virkamiesten palkat ovat sidoksissa poliittisten päättäjien palkkoihin. Pääministerin palkka ei ole kovin korkea, jos miettii, mitä vastaavista tehtävistä maksettaisiin yksityisellä puolella. Tässä mielessä Suomessa ollaan järjestelmän vankeja nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä niin, koska kansalaiset tämän verovaroillaan kustantavat.

Valtion leivissä on Sarkion mukaan kiistattomia etuja.

– Täällä pääsee huikeisiin paikkoihin ja pöytiin, joista ei yksityisellä puolella voisi edes haaveilla. Mieti vaikka nuorta juristia, joka pääsee mukaan kirjoittamaan lakia, joka voi muokata koko yhteiskuntaa.

Ihmisenä Sarkio saoo olevansa luottavainen. Hänelle on tärkeää saada ihmiset ja organisaatiot toimimaan yhteisen parhaan eteen. Hänen mielestään johtajalla tulee olla rohkeutta katsoa silmiin ja sanoa suoraan miten asia on. Tulevaisuus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. 

– Filosofiani on, että faktaperusteilla mennään, ei tunteella.

Menneitä työvuosiaan Sarkio muistelee kiitollisena.

– Olipa työpaikkani ollut mikä tahansa, minulla on edelleen tunne, että olen aina saanut enemmän kuin mitä itse olen pystynyt antamaan.