Susi tulee, mutta tulkoon

Lakimiesliitto on saanut uuden puheenjohtajan turkulaisesta käräjätuomari Asko Nurmesta. Hän on ottanut kolmivuotisen pestinsä vastaan hämmentyneenä mutta ylpeänä.

– Luulin, että vaikuttamisen aikani Lakimiesliitossa loppui jättäessäni hallituksen puheenjohtajuuden neljä vuotta sitten. En voinut kuitenkaan kieltäytyä, kun tätä kunniaa tarjottiin.

Liiton entinen puheenjohtaja, Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Heikki Halila vertaa Nurmea kahteen tunnettuun varsinaissuomalaiseen. Urakehitys muistuttaa Sauli Niinistön polkua, molemmat ovat palvelleet Turun hovioikeudessa ja aloittaneet valtakunnan tason vaikuttamisen kypsemmällä iällä. Tarkoituksellisesti kryptiset lausumat puolestaan tuovat mieleen Mauno Koiviston sanomiset.

– Asko on vaatimaton ja sivistynyt herrasmies, joka seuraa elämän ilmiöi­tä yhteiskuntapolitiikasta esittävään taiteeseen. Toveripiirissä Asko on mieltynyt leikkisään sanailuun, ja tiukan asiapitoinen keskustelu saattaa päättyä hänen hyväntahtoiseen naurahdukseensa. Hänellä on silmää järjestöpolitiikan kiemuroille ja taktisille kuvioille, mutta nurkkakuntaisuus ja ahdaskatseisuus ovat hänestä kaukana. Hän kykenee luomaan yhteenkuuluvuutta, kun tavoitteen asettelussa on aina päällimmäisenä lakimieskunnan etu. Tässä hän on päättäväisempi kuin päältä katsoen voisi luulla, Halila luonnehtii.

Kuvauksen kuultuaan Nurmi toteaa, että professori Halilan kuiva brittiläistyyppinen huumori ei ehkä välity parhaalla tavalla kirjallisessa muodossa.

 

Työnantajapuolen ”susi tulee” -huuto kaikunee tänä vuonna aiempaa aidompana: talouden heikkeneminen näkyy entistä enemmän työpaikkojen saannissa, palkkakehityksessä sekä yhä kiristyvissä tehokkuusvaatimuksissa. Uusi puheenjohtaja on siis heitetty vaativien haasteiden pariin.

– Suuria ennustajan lahjoja ei tarvita toteamaan, että taloudellinen tilanne on se keskeinen seikka, joka tulevan toimikauden aikana vaikuttaa toimintaympäristöön, jossa liitto joutuu edunvalvontaa harjoittamaan. Sellaista kautta ei tosin ole ollutkaan, että työnantajataho kertoisi hyvien aikojen olevan tulossa, Nurmi toteaa.

Toiseksi, jo pidempiaikaiseksi Lakimiesliiton haasteeksi Nurmi listaa yksittäisen liiton jäsenen tavoittamisen.

– Tämä on latteus, mutta individua­lismin määrä ei ainakaan ole viime vuosina vähentynyt. Jäsenille pitäisi joka päivä pystyä perustelemaan, miksi jäsenenä kannattaa olla, mutta eroamiseen riittää yksikin syy vuodessa. Ei ole ehkä vaivatonta saada jäsenet muistamaan, että liitossa tehdään paljon hiljaista työtä, mikä ei suoranaisesti näy julkisuudessa.

Verrattuna moneen muuhun perinteiseen ammattiliittoon Lakimies­liitolla on tavoitettavanaan ja edunvalvonnan alla enemmän eri sektoreissa toimivia tahoja työntekijöistä johtajiin ja itsenäisiin yrittäjiin. Kaikkien huomioiminen ei ole helppoa eikä halpaa. Hallitus onkin nostanut yhdeksi kärkihankkeekseen tavoitteen palvella jäseniään yksilöllisemmin ja ottaa entistä enemmän huomioon sen, missä yhteydessä he toimivat.

 

 
Tavoitteita tulevalle kolmivuotis­kaudelle on luonnollisesti useita. Yhtenä tärkeimmistä päämääristä ja myös todennäköisenä hallituksen kärkihankkeena Nurmi pitää kattavan palvelukokonaisuuden järjestämistä sitä vailla oleville yksityisen sektorin jäsenille.

Julkisesta sektorista puhuttaessa Nurmi nostaa esiin eri valtion laitosten ja ministeriöiden tasapäistetyt säästötavoitteet. Koko tuomioistuinlaitoksen kulut, mukaan lukien oikeusapu ja syyttäjät, ovat pienemmät kuin vaikkapa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnon kulut. Eikö tällöin myös säästötavoitteille pitäisi saada eri kertoimet kautta valtionhallinnon?

– Kaikki kunnia muidenkin tekemälle työlle, mutta jos kaikesta on säästettävä, eikö valtion ydintoimintojen kuitenkin tulisi olla omassa ryhmässään? Valtio­vallan pitäisi ottaa vastuu pakollisista säästöjen kohdentamisista, unohtaa epä-älyllinen juustohöyläajattelu ja tunnustaa, että eräät toiminnot ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Tulevaisuudessa liiton toiminnassa on otettava huomioon myös sen muuttuva jäsenrakenne: yksityisen sektorin paino­arvo kasvaa. Liiton toiminnassa tämä näkyy muun muassa siinä, että hallituksen puheenjohtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa yksityisen sektorin edustaja.

– Kun katsomme äänestysrajoja, ne eivät noudata jakoa yksityinen–julkinen. Valinta siis tapahtui osittain julkisen sektorin äänin, mikä osoittaa lakimiesmäisyyttä: tosiasioista on tehtävä niiden mukaiset päätelmät ja toimittava niiden mukaan – eli jos maasto ja kartta eivät täsmää, on maasto oikeassa, Nurmi sanoo.

Vaikka tämänhetkinen taloustilanne ei maalaile kovin ruusuisia kuvia minkään ammattisektorin ylle, uskaltaa Nurmi kuitenkin kuvailla lakimiesten tulevaisuutta positiivisin sanoin.

– Lyhyellä tähtäimellä merkittävä ­eläköitymisaalto valtiosektorilla ja tuomioistuinlaitoksella saattaa antaa nuorille lakimiehille sellaisia uraetenemismahdollisuuksia, joista vanhemmat polvet ovat vain uneksineet. Lisäksi yleisellä tasolla kansalaisten vaatimukset näyttävät kasvavan voimakkaasti, eikä yhteiskunta ainakaan muutu vähemmän oikeudelliseksi. Pitäisin verraten todennäköisenä, että lakimiehen asema ei nykyisestä hyvästä tasosta ainakaan merkittävästi heikkene.

 

Suomen Lakimiesliitto sai alkunsa vuonna 1944, ja se on myös yksi Akavan perustajajäsenistä.

– Liiton perustaminen on ilman muuta ollut hieno ratkaisu, eikä sen merkitystä voi väheksyä. Kuitenkin nykypäivän näkökulmasta katsottuna silloisen Lakimiesliiton edunvalvonta ja suoranainen hyöty jäsenistölle eivät ole olleet ihan sitä, mitä tänä päivänä odotetaan. Mutta nykyajan vaatimukset ovat toiset, joten näiden kriteerien valossa arvosteleminen on epä­oikeudenmukaista, Nurmi toteaa.

Suomen Lakimiesliitto ei ole yleis­eurooppalaisessa mittakaavassa tavallinen. Ulkomaisten tuomareiden kanssa käydyt keskustelut ovat valaisseet Nurmelle, että eurooppalaisissa liitoissa jako ammattiryhmien välillä on hyvin yleistä. Tuomarit, asianajajat ja muut laki­miehet eivät tunne keskenään samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin Suomessa.

Hämmentävänä Nurmi pitää sitä, että kaikki lakimiesryhmät eivät näe jäsenyyttä samalla tavalla tärkeänä.

– Eräät ammattiryhmät voivat tarkastella jäsentensä määrää ja ihmetellä, eikö heitä tosiaan ole jäsenistössä suurempaa osuutta. Liittokin miettii samaa asiaa, ja tätä mietintää olisi hyvä levittää eteenpäin.

Yleisesti ottaen Lakimiesliiton jäsenmäärä on ollut viime vuosina tasaisessa nousussa niin prosentuaalisesti kuin henkilömäärältäänkin. Nurmen mukaan  Lakimiesliiton merkitys nykypäivänä on kiistaton. Itse hän ei liittynyt liittoon heti valmistuttuaan, mutta mieli muuttui myöhemmin.

– Hovioikeudessa työskennellessäni huomasin, ettei sellainen yksin jupiseminen ole erityisen älyllistä puuhaa, eikä niin saa oikein mitään aikaiseksi. Etenkin, jos haluaa johonkin vaikuttaa. Ja tili­pussin kannalta ajatellen jokainen euro, joka palkan­korotuksena tulee, on jonkun neuvottelema. Ei ole reilua ottaa toisen neuvottelemia palkankorotuksia ja sanoa kaverille, että neuvottelijalle maksat sitten sinä.

Lakimiesliiton tunnuslause on ”oikeus ja kohtuus”. Mitä se uudelle puheenjohtajalle tarkoittaa?

– Sen ovat Olaus Petri ja varmasti lukuisat henkilöt häntä aiemminkin lausuneet. Sehän on lakimiestyössä aivan keskeistä. Jos se sopii jokaiselle jäsenelle, miksi se ei silloin sopisi myös liitolle. Myös jokaisen jäsenen suhtautumisessa liittoon pitäisi käyttää oikeutta ja kohtuutta: muistaa, että joka vuosi ei voi kuulua ryhmään, joka on ykkösprioriteetin asemassa.

 

 

Nurmi on ehtinyt tehdä jos jonkinlaista sekä ammatillisesti että yhdistyspuolella. Ammatillinen ura on edennyt nyky­tuomarille tyypillisesti. Opiskelujen jälkeen Nurmi työskenteli yleisenä oikeusavustajana, sieltä tie vei hovioikeuteen esittelijäksi, esittelijästä käräjätuomariksi ja lopulta käräjäoikeuden osastopäälliköksi.

– Turun hovioikeudessa oli 1990-luvulle tapana, että viskaalit harjoittivat asianajoa. Uskon, että se puoli on antanut aika paljon näkemystä. Olisin ymmärtämättömämpi, ellen olisi päässyt tarkastelemaan maailmaa tiskin molemmilta puolilta. Ja kärsimättömämpi, jos en tietäisi, että toisellakin puolella on omat vaikeutensa, jotka eivät toiselle puolelle näy, Nurmi toteaa.

– Lisäksi tällainen ammattiyhdistelmä oli eräänlainen ajanhallinnan tehokurssitus, kuten omalta osaltaan asian jossain yhteydessä kiteytti tasavallan presidentti Niinistö, jonka kanssa yhteinen urapolkuni päättyi hovioikeuteen.

Yhdistyspuolella Nurmen tie kulki Akavan luottamusmiehestä hovioikeustuomareiden hallituksen puheenjohtajaksi, sieltä Tuomariunioniin ja Tuomariliittoon, Lakimiesliiton hallitukseen ja lopulta liiton puheenjohtajaksi.

– En pidä itseäni erityisen nopeana oppijana, joten olen pitänyt sopivana itselleni sitä, että olen päässyt etenemään rauhallista tietä. Tämä tie on antanut mahdollisuuden tarkastella asioita monesta näkökulmasta.

Kärsivällisyyttä Nurmi haluaa levittää myös Lakimiesliiton jäsenten keskuuteen.

– Maailma ei tule valmiiksi seuraavana vuonna. Ja todennäköisesti ei edes seuraavana hallituskautena.