Suunnaton Suomi

Suomeen saapui viime vuonna noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Valtioneuvoston arvion mukaan noin kolmannes heistä saa oleskeluluvan. Tämä tarkoittaa sitä, että tänä vuonna kotouttamispalvelujen piiriin tulee noin 10 000 henkilöä enemmän kuin viime vuosina.

Vaikka määrä on kasvussa, se on kansainvälisten vertailujen mukaan vielä marginaalista. Tätä mieltä ovat muun muassa sosiologian apulaisprofessori Lena Näre Helsingin yliopistosta, kehittämispäällikkö Annika Forsander työ- ja elinkeinoministeriöstä sekä VTM Pia Lindfors Pakolaisavusta.

– Suomen väestöstä ainoastaan reilut viisi prosenttia on ulkomailla syntyneitä. Ruotsissa vastaava luku on 20, Forsander toteaa.

Ruotsi onkin aktiivisesti rekrytoinut maahanmuuttajia työvoimaksi heti toisen maailmansodan jälkeen, kun Suomessa tähän havahduttiin vasta 1990-luvulla. Ensimmäinen niin sanottu kotouttamislaki tuli voimaan 1999. Sen ajatuksena oli nivoa tulijat osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja räätälöidä heille kotouttamissuunnitelmat. Ne sisälsivät muun muassa kielikoulutusta, ammatinvalinnanohjausta ja työharjoittelua.

Vuonna 2011 laki rustattiin uusiksi ja siihen lisättiin muun muassa viranomaisten velvollisuus antaa maahanmuuttajille tietopaketti suomalaisesta yhteiskunnasta. 

Vaikka laki on antanut puitteet, toteuttaminen on laahannut perässä.

Käytännössä kotoutuminen alkaa vasta sitten, kun tulija on saanut myönteisen oleskelulupapäätöksen. Monet byrokraattiset seikat voivat haastateltavien mukaan venyttää prosessia turhan pitkään. Kotouttamisen pitää hoitua kolmessa vuodessa.

Näre kritisoi liian tiukkoja aikarajoja muun muassa sen vuoksi, että pakolainen saattaa olla pahastikin traumatisoitunut sodan tai konfliktin jäljiltä ja siitä selviäminen vie usein monia vuosia.

– Jos esimerkiksi tutkintoja ei ehdi saada hyväksytettyä tietyssä ajassa, ne häviävät työvoimaviranomaisten järjestelmistä. Ihmiset ohjataan ehkä väärille poluille eikä osaamista saada kunnolla hyödynnettyä, Näre sanoo. 

Voittajat ja häviäjät

Maahanmuuttajien kotouttamisesta on selvää hyötyä, selviää Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen vuonna 2014 tekemästä VATT-analyysista. Plussan puolelle jäävät sekä maahanmuuttajat että kantasuomalaiset. 

Kotouttamissuunnitelma kasvattaa maahanmuuttajien tuloja lähes puolella kymmenessä vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että heidän saamansa sosiaalietuudet vähenevät. Siksi loppusuoralla taloudellinen kakku kasvaa koko maan tasolla.

– Jos katsotaan pakolaiskriisiä talouden kannalta, sillä on elvyttävä vaikutus, Näre huomauttaa.

Analyysin loppupäätelmä oli yksiselitteinen: julkisen vallan kannattaa panostaa maahanmuuttajien kotouttamiseen.

Lyhyellä tähtäyksellä työmarkkinoilla voi olla havaittavissa kireämpää kilpailua, mutta tämä ei Näreen mukaan tarkoita sitä, että maahanmuuttajan saama työpaikka olisi pois kantaväestöltä.

– Maahanmuutto ei ole uhkaamassa suomalaista kulttuuria ja työpaikkoja. Pikemminkin uhka on leikkaus­politiikka ja päättäjät, jotka hyväksyvät paniikin turvallisuuden menettämisestä.

Närettä ihmetyttää se, että nyt on vallalla yllättyneisyyttä maahanmuuttajien kasvaneesta määrästä. Ihmiset ovat aina liikkuneet, eikä maahanmuuttoa ole historiallisestikaan pystytty hallitsemaan.

Forsander muistuttaa, että Suomi on ollut köyhä maastamuuttomaa. Täältä on lähdetty sankoin joukoin Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Australiaan.

– On arvioitu, että Suomen väestö olisi jopa miljoonan verran suurempi ilman intensiivistä muuttoa, Forsander kertoo.

 Näre kaipaa moraalista johtajuutta, jossa nähtäisiin maahanmuuttajat tulevaisuuden resurssina eikä euromääräisenä taakkana niin kuin aivan viimeisten kuukausien aikana on tehty.

– Mielipidejohtajat käyttävät rasismin luomaa ilmapiiriä hyväkseen ja jopa lietsovat sitä, Näre harmittelee. 

Forsander toivoo työnantajilta riskinottoakykyä palkata maahanmuuttajia myös muille kuin niin sanottuihin sisääntuloaloille ja myös tehtäviin, joihin heitä ei perinteisesti ole palkattu.

Suunnaton harppaus

Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategia laadittiin Jyrki Kataisen pääministerikaudella vuonna 2011 ja silloin Suomessa asui yhteensä 183 000 ulkomaalaista. Määrän on arvioitu olevan vuonna 2020 noin 345 000. Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 280 000 ulkomaista syntyperää olevaa henkilöä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla.

Suomi tarvitsee osaavia työntekijöitä, mutta se ei yksin riitä. Maassa jo olevien maahanmuuttajien työllisyysastetta on kyettävä nostamaan. Työpanoksen lisäksi Suomi tarvitsee heidän mukanaan tuomia innovaatioita ja kansainvälisiä verkostoja.

Kotouttamisen painopisteiksi vuosille 2012–2015 oli kirjattu muun muassa yhteisöllisen ja perheiden kotouttamisen tukeminen peruspalveluiden avulla. 

Kentältä kuuluu paljon soraääniä, joissa arvostellaan virallista kotouttamispolitiikkaa. Sitä pidetään epäonnistuneena muun muassa siksi, että maahanmuuttajia niputetaan yhdeksi ryhmäksi. Pahimmillaan se voi estää integraation toteutumisen. 

Näre on huolissaan perheiden ja erityisesti lasten asemasta, jota on vaikeutettu luomalla poliittista hypeä. Suomi on allekirjoittanut muun muassa sopimuksia YK:n lapsen oikeuksista, mutta tällä hetkellä niitä ei noudateta.

– Ihmisoikeudet eivät täyty. Vuonna 2013 käsiteltävänä oli 157 hakemusta, joista yksi hyväksyttiin. Seuraavana vuonna 43:sta hakijasta kymmenen sai myönteisen päätöksen, sanoo Näre.

Myös työperäisen maahanmuuttajan tulorajoja on viime vuosina nostettu. Keskituloisella suomalaisella ei olisi varaa tuoda perhettä tänne.

Tarvittavaa talenttia

Kotouttaminen on Forsanderin mukaan investointi, jonka takaisinmaksu on suhteellisen pitkä, arviolta noin kymmenisen vuotta. Ruotsissa taloudelliset laskelmat on tehty ja hyödyt havaittu.

– Maahanmuuttajaa pitää auttaa löytämään oma polkunsa suomalaiseen yhteiskuntaan. Työllistyminen on siinä tärkeintä, Lindfors korostaa.

Se ei kuitenkaan ole hänen mielestään tae siitä, että tulija juurtuu tänne. Kolmannen sektorin edustajana hän pitää vuorovaikutteisuutta arkipäiväisissä tilanteissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa ja harrastuksissa tärkeänä.

– Jokaisella työperusteisellä muuttajalla tai turvapaikanhakijalla on erilainen sosioekonominen tausta. Luku- ja kirjoitustaidottomalla voi olla mahdollisuudet kouluttautua ja työllistyä. Talentti ei merkitse ainoastaan akateemisia tutkintoja, hän jatkaa.

Valmistumassa oleva valtion kotouttamisohjelma painottaa maahanmuuttajien osaamisen tunnistamista ja kuntiin siirtymisen sujuvuutta.

Kotouttamisesta vastaava oikeus- ja työministeri Jari Lindström sanoo, että ohituskaistoja ei ole, vaan maahanmuuttajien on myös itse oltava aktiivisia kotouttamisessa. Lindfors näkee myös valoa siinä, että on alettu puhua turvapaikanhakijoista tarpeellisena potentiaalina. Nyt pitää rakentaa väylät ja rakenteet, jotka tukevat tätä.

**

Laki perkauspöydällä

Ensimmäinen maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta tuli voimaan vuonna 1999. Kotoutumislaki koskee kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia, joilla on ulkomaalaislaissa määritelty voimassa oleva oleskelulupa Suomessa. Monissa pohjoisen Euroopan maissa on otettu mallia Hollannista. 

Uusi laki tuli voimaan vuonna 2011. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) vastaa kotuttamispalveluiden yleisestä kehittämisestä, suunnittelusta ja ohjauksesta yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Kotouttamispalveluita toteuttavat kunnat, ELY-keskukset, aluehallintovirastot ja TE-toimistot.

Kun maahanmuuttaja on saanut oleskeluluvan tai EU:n kansalaisen oleskelulupa on rekisteröity, kotouttamisen koordinointi kuuluu TEM:n vastuulle. Ilman oleskelulupaa olevan turvapaikanhakijan asiat käsitellään sisäministeriön hallinnonalalle kuuluvassa Maahanmuuttovirastossa.

Kotouttamislain mukaan hallituskauden alussa tulee laatia valtion kotouttamisohjelma.

Kotouttamislaki ei koske turvapaikanhakijaa tai Suomessa viisumilla tai viisumivapaasti oleskelevaa henkilöä. Se ei myöskään koske kaksoiskansalaista, jos toinen hänen kansalaisuudestaan on Suomen kansalaisuus. 

Laki ei myöskään ulotu suomalaisen ja ulkomaalaisen henkilön lapseen, joka on saanut Suomen kansalaisuuden.

**

Mikä ihmeen kotouttaminen?

Kotouttaminen tarkoittaa toimenpiteitä, joiden avulla maahanmuuttajan pitäisi pärjätä uudessa kotimaassaan – esimerkiksi kielikursseja, koulutusta ja ammatinvalinnan ohjausta, työharjoitteluja.

Maahanmuuttokeskustelussa on Suomessa suurimmaksi osaksi käytössä sana kotouttaminen. Pakolaisavun VTM Pia Lindfors pitää sitä hyvin viranomaislähtöisenä ja ylhäältä tulevana terminä, mikä kertoo passiivisesta toiminnasta.

– Kotiutuminen sen sijaan kertoo siitä, mistä oikeasti on kysymys. Miten toimia täällä täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä, sanoo Lindfors.

Annika Forsander työ- ja elinkeinoministeriöstä varaisi käsitteen kotouttaminen virallisiin yhteyksiin, esimerkiksi puhuttaessa lainsäädännöstä. Monissa maissa käytetään sanaa integraatio, ja niin myös Suomessa esimerkiksi tutkimuksellisissa yhteyksissä. Virallisissa yhteyksissä integraatio-käsitettä on pidetty vierasperäisenä.

– Integraatio kuvaa paremmin sitä, että esimerkiksi maahanmuuttaja ja ympäröivä yhteisö muodostavat kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa.

**

Teksti: Riitta Ekholm

Kuvitus: Jussi Jääskeläinen