Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Olen nyt toiminut Nuoret Lakimiehet ry:n (jäljempänä Nula) edustajana liiton yksityissektorin valiokunnassa puolitoista vuotta. Työskentelen itse asianajajana pienehkössä asianajotoimistossa Helsingissä. Asian­ajajat ammattikuntana, Asianajajaliiton ja YKLA:n edustajien toimesta, ovat varsin hyvin edustettuina valiokunnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tällä sektorilla edunvalvonnassa olisivat asiat hyvin. Erityisesti nuorten, asianajotoimistoissa työskentelevien lakimiesten olot ovat usein varsin kurjat. Tämä selvisi jo Lakimiesliiton toteuttamasta Nuorten lakimiesten työolotutkimuksesta, jonka mukaan vain alle kolmasosalle (29 prosenttia) nuorille, yksityissektorilla työskenteleville lakimiehille korvataan ylityöt työaikalain edellyttämällä tavalla. Loppujen kohdalla ei joko noudateta työaikalakia, mikä sinänsä on lain vastaista, koska työaikalain ulkopuolelle voivat kuulua ainoastaan ylin johto, tai katsotaan, että ylityöt sisältyvät palkkaan, mikä sekään ei ole työaikalain mukainen ehto. Ylityökysymyksen lisäksi tutkimuksesta ilmeni, että 15 prosenttia asianajoalan nuorista lakimiehistä koki jatkuvasti työtaakkansa liian suureksi ja ajoittaisesti liian suureksi työtaakan koki peräti 51 prosenttia tutkimukseen vastanneista. Samansuuntaiset tulokset olivat luettavissa myös tuoreessa Lakimiesliiton palkkatutkimuksessa. Työtaakka, työn vastuullisuus ja vaativuus eivät näy yksityissektorin nuorten lakimiesten palkkapussissa vaan lähinnä stressikäyrässä.

Nuoret Lakimiehet ry:llä on ollut vahva käsitys alan ongelmista jo useiden vuosien ajan perustuen aktiivijäsenten omiin ja kollegojen kokemuksiin. Räikeimpinä esimerkkeinä voin mainita luottotappioriskin sälyttämisen työntekijälle provisiopalkan osalta, vuosilomapalkan määräytyminen peruspalkasta (ilman provisiota), räikeät työntekijäkohtaiset (tai jopa sukupuoleen perustuvat) erot provisiopalkkausjärjestelmissä, ylitöiden korvaamattomuus, moninaiset ongelmat vanhempainvapaiden osalta. Lista on pitkä, ja todella tuntuu, ettei suutarin lapsella ole kenkiä, kun samaan aikaan nämä riistetyt nuoret työntekijät ajavat posket rusottaen asiakkaidensa lakisääteisiä oikeuksia muun muassa työoikeuden alalla.

Mikä sitten avuksi? Työehtosopimuksen solmimisesta ja tarpeellisuudesta voidaan olla monta mieltä, mutta henkilökohtaisesti uskon, että edes suositusluontoisista sopimuksista olisi apua alalla. Pelkästään jo indeksiluonteiset vuosikorotukset peruspalkkaan ovat utopiaa monille asianajotoimistoissa työskenteleville nuorille työntekijöille. Toki myös nuoret työntekijät voisivat katsoa peiliin: sen sijaan että alistutaan mihin tahansa ehtoihin, tulisi ottaa selvää oikeuksistaan ja vaatia niitä. Ensimmäinen askel tässä on tietysti liittyä Lakimiesliittoon (ja tietysti myös Nulaan!).

Liitossa on jo pidemmän aikaa tunnustettu pelko nuorten jäsenkadon osalta. Haasteena on saada liittoon liittyvien vastavalmistuneiden osuus nousuun. Edunvalvonnan tarve juuri heidän kohdallaan on suuri. Jostain syystä liiton toimintaa ja työtä ei vaan koeta tärkeäksi, tai ainakaan niin tärkeäksi, että kannattaisi maksaa jäsenmaksu. Myöskään liiton tekemää edunvalvontatyötä ei ole mielestäni oikein saatu näkymään nuorille jäsenille ja potentiaalisille jäsenille. Tyytymättömimpiä ovat järjestötutkimuksen mukaan juuri nuoret ja vihaiset alle 40-vuotiaat lakimiehet ja -naiset, joihin varmasti myös itse kuulun (ja olen ylpeä siitä).

Nuoren yksityissektorin lakimiehen voi olla vaikea kommunikoida liiton kanssa, jonka luottamuselimissä ikätasa-arvo ei aina toteudu. Liiton luottamushenkilötoiminnan imago on myös aika pönäkkä ja reilusti keski-iän ylittänyt. Mielestäni liiton luottamushenkilöissä ei ole tarpeeksi nuoria aktiiveja eikä luottamuselimissä käsitellä tarpeeksi nuorten lakimiesten ongelmia ja edunvalvontaa. Yksi keino korjata asiaa voisi olla muun muassa monissa järjestöissä käytössä olevat virkaikärajoitukset eli samassa tehtävässä ja elimessä voisi vaikuttaa vain tietyn enimmäisajan ja sitten laitettaisiin paikka jakoon ja uudet henkilöt tilalle. Kun paikkoja on vain rajoitettu määrä, en pidä hyvänä, että vaihtuvuus on monissa liiton luottamuselimissä melko mitätöntä. Arvostan toki myös sitä kokemusta, joka vuosikymmenien kokemuksen omaavilla luottamushenkilöillä on annettavanaan eikä sitä kannata heittää hukkaan, mutta tilaa on annettava myös nuorille ja tuoreille kasvoille ja ajatuksille. Muuten Lakimiesliiton luottamushenkilötoiminta, joka kai on koko edunvalvontatyön tärkeä osa, eläköityy luottamushenkilöidensä mukana.

Mikä olisikaan parempi avaus nuoria potentiaalisia jäseniä kohtaan, kuin liiton toiminta suositusluontoisen työehtosopimuksen aikaansaamiseksi liiton ja asianajosektorin välillä. Tarvitaan vain joukkovoimaa ja lakimiesliiton perinteistä luottamushenkilötoimintaa maustettuna uudella tuoreemmalla tavalla lähestyä asioita ja harjoittaa edunvalvontaa.