Syyttäjä on keskeisin toimija rikosasioissa, jotka päätyvät oikeudenkäyntiin, sanoo Suomen Syyttäjäyhdistyksen puheenjohtaja, erikoissyyttäjä Jukka Haavisto, joka työskentelee apulaispäällikkönä Etelä-Suomen syyttäjäalueella.
Syyttäjä on usein mukana koko rikosketjun ajan: hän seuraa esitutkintaa, tekee sen pohjalta syyteharkintaratkaisun, ajaa asiaa oikeudessa ja osallistuu määrätyissä tilanteissa, kuten vahingonkorvausasioissa, myös täytäntöönpanoon.
– Syyttäjä on jutun herra, joka näkee koko kaaren, tiivistää oikeusministeriön hallinnonalan päätoiminen pääluottamusmies ja Syyttäjäyhdistyksen varapuheenjohtaja Sari Aho.
Syyttäjän työ poikkeaa vuorovaikutteisuudessaan selvästi esimerkiksi tuomarista.
Aho muistuttaa, että syyttäjän työ poikkeaa vuorovaikutteisuudessaan selvästi esimerkiksi tuomarista. Aholla on kokemusta molemmista tehtävistä: hänellä on edelleen taustavirka Syyttäjälaitoksessa ja aiemmin hän työskenteli seitsemän vuotta tuomarina.
Yhteiskunnan palvelijalla oltava vankka oikeudentunto
Asianajajan ja oikeusavustajan työstä syyttäjän työn erottaa eritoten se, että ei ole päämiestä, jonka toiveita pitäisi toteuttaa, vaan syyttäjä toimii sen perusteella, mikä on lain mukaan oikein ja väärin. Haavisto nostaa oikeudentunnon syyttäjän ydinominaisuudeksi.
– Syyttäjä hoitaa asioita, joissa joku on toiminut väärin tai on kohdannut vääryyden. Oikeudentuntoon liittyy myös se, että samanlaisissa tapauksissa toimitaan samalla tavalla. Syyttäjä on tietyllä tavalla valtion asiamies rikosasioissa, tai kuten englanninkielisissä maissa sanotaan: yhteiskunnan palvelija, Haavisto toteaa.
Syyttäjä on tietyllä tavalla valtion asiamies rikosasioissa, tai kuten englanninkielisissä maissa sanotaan: yhteiskunnan palvelija.
Syyttäjä tekee päätöksensä syytteestä tai syyttämättäjättämisestä aina yksin, omaan harkintaansa nojaten.
– Syyttäjä on täysin riippumaton ratkaisutoiminnassaan, sitä ei kukaan muu voi ohjata. Ainoastaan valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä voivat ottaa syyttäjältä jutun syyteharkinnan pois ja siirtää sen toiselle syyttäjälle, Aho muistuttaa.
Esiintymistaito ja paineensieto perusedellytyksiä
Kun mietitään syyttäjälle hyödyllisiä taitoja, Aho toteaa, että tutussa ”käy päälle kuin yleinen syyttäjä” -ilmaisussa piilee totuuden siemen.
– Oikeussalissahan näytellään eräänlainen näytelmä, jossa on tietyt roolit, eikä tuppisuuna pärjää. Varmasti syyttäjäkuntaa yhdistää se, että esiintyminen ei jännitä. Ja pitää olla itsevarmuutta, jotta uskaltaa reagoida.
Syyttäjäkuntaa yhdistää se, että esiintyminen ei jännitä. Ja pitää olla itsevarmuutta, jotta uskaltaa reagoida.
Oikeudenkäynneissä vastapuoli on usein täysin vastakkaista mieltä kuin syyttäjä, ja silloin punnitaan paineensietokyky. Ahosta keskeistä on osata ulkoistaa itsensä niin, etteivät asiat mene ihon alle.
Haavisto muistuttaa, että viime vuosina syyttäjät ovat joutuneet yhä enemmän häirinnän ja maalituksen kohteiksi myös sosiaalisessa mediassa.
– Onneksi tähän on vastattu esimerkiksi lainsäädännön muutoksilla. On tärkeää, ettei ihmistä jätetä yksin vaan tuetaan, ja tässä Syyttäjälaitos on edelläkävijä oikeushallinnossa.
Haavisto korostaa myös päätöksentekokykyä. Jatkuvasti on tehtävä ratkaisuja siitä, nostaako syytteen vai ei. Oikeudenkäynneissä nopeaa reagointia tukee se, että tuntee hyvin itse prosessin.
Usein ura alkaa harjoittelijana
Vaikka tietyt ominaisuudet ovat enemmän tai vähemmän myötäsyntyisiä, Haavisto painottaa, että syyt- täjä on nimenomaan työrooli ja monia taitoja voi opetella.
– Ei pidä ajatella, että pitäisi olla valmis syyttäjä, kun tulee meille harjoittelijaksi tai apulaissyyttäjäksi.
Ei tarvitse olla valmis syyttäjä, kun tulee meille harjoittelijaksi tai apulaissyyttäjäksi.
Tyypillinen alku uralle on, että oikeustieteen opiskelija tulee Syyttäjälaitokseen palkalliseksi harjoittelijaksi ja valmistelee syyteasioiden ratkaisua syyttäjänsihteerin nimikkeellä.
– Valmistumisen jälkeen voi myös hakea apulaissyyttäjäksi eli yhdeksän kuukauden mittaiseen harjoitteluvirkaan, ja sen jälkeen siirrytään yleensä aluesyyttäjäksi, kertoo koulutuspäällikkö Pia Meri Syyttäjälaitoksesta.
– Harjoittelijoita on melko hyvin tarjolla, mutta alueelliset vaihtelut ovat suuria. Siellä, missä opiskelijat ovat kaukana, on tavallisempaa, että aloitetaan suoraan apulaissyyttäjien viroissa.
Siellä, missä opiskelijat ovat kaukana, on tavallisempaa, että aloitetaan suoraan apulaissyyttäjien viroissa.
Syyttäjälaitos markkinoi syyttäjän työtä opiskelijoille esimerkiksi ainejärjestöjen kautta. Osana oikeustieteen opintoja Syyttäjälaitokseen voi hakeutua myös palkattomaan, opintopisteitä tarjoavaan kuukauden harjoitteluun.
Räätälöity koulutus ohjaa ammattipolulla
Haaviston viittaus syyttäjän taitojen kehittämiseen talon sisällä perustuu Syyttäjälaitoksen kattavaan sisäiseen koulutusjärjestelmään, niin sanottuun syyttäjäakatemiaan. Koulutusyksikkö perustettiin samassa yhteydessä kuin itse Syyttäjälaitos vuonna 1997.
Uraa aloitteleville apulaissyyttäjille on räätälöity kokonainen opettamisjärjestelmä. Koulutusta tarjotaan oikeuden eri osa-alueista, ja henkilökohtainen tuutori opastaa, neuvoo ja antaa palautetta. Lisäksi apulaissyyttäjillä on mahdollisuus hoitaa vaativia juttuja kokeneempien syyttäjien ohjauksessa.
– Syyttäjälaitoksen koulutukset resursoidaan niin, että kaikilla on mahdollisuus päästä niihin. Ne eivät ole tiettyjen etuoikeuksia, vaan päinvastoin odotetaan, että kaikki käyvät tarvittavat kurssit, Sari Aho toteaa.
Myös kokeneemmat juristit ovat tervetulleita
Pakollisen, kaikille yhteisen koulutuksen lisäksi on tarjolla syventäviä kursseja eri rikosnimikkeistä, joita myös jatkuvasti täydennetään ja päivitetään.
– Esimerkiksi sananvapaus- ja viharikoksiin on pystytty reagoimaan nopeasti, Haavisto mainitsee.
Vaikka useimmat apulaissyyttäjinä aloittavat ovat nykyään vastavalmistuneita juristeja, myös muualta tulevat, kokeneet juristit ovat tervetulleita Syyttäjälaitokseen.
– Meille tulee ihmisiä esimerkiksi muualta oikeushallinnosta, poliisista ja asianajotoimistoista, ja arvostamme osaamista muilta aloilta. Vuosittain Syyttäjälaitokseen tulee lukuisia syyttäjiä tällä tavalla, Haavisto sanoo.
Meille tulee ihmisiä esimerkiksi muualta oikeushallinnosta, poliisista ja asianajotoimistoista, ja arvostamme osaamista muilta aloilta.
– Jos juristi tulee suoraan aluesyyttäjän virkaan, hänelle voidaan räätälöidä samantyyppinen oppimispaketti kuin apulaissyyttäjille.
Palkkaus huomioi erikoistumisen ja vaativuuden
Kun Haavisto ja Aho miettivät syyttäjän uran parhaita puolia, heti nousee esiin mahdollisuus erikoistua erityyppisten vaativien rikosten hoitamiseen. Esimerkiksi Haavisto on erikoissyyttäjänä talous- ja virkarikosten asiantuntija. Mahdollisuuksia on tietysti paljon muitakin, kuten vaikkapa huumausaine-, seksuaali-, ympäristö- tai tietotekniikkarikokset.
Erikoistuminen näkyy palkassa. Syyttäjälaitoksella on oma palkkausjärjestelmä, joka on esimerkiksi tuomioistuimien järjestelmää moniportaisempi. Haaviston mukaan Syyttäjälaitoksessa ei ole tavoitteena, että kaikki tekevät kaikkea, vaan tarjotaan vaihtoehtoja. Vaativasta työstä maksetaan enemmän, mutta toisaalta voi myös valita, että tekee paljon nopeita juttuja.
Syyttäjälaitoksella on oma palkkausjärjestelmä, joka on esimerkiksi tuomioistuimien järjestelmää moniportaisempi.
– Alussa pyritään kyllä siihen, että syyttäjä hoitaisi kaikenlaisia juttuja, jotta syntyisi osaamista ja kokonaiskuva, Haavisto toteaa.
Vaativuustasot liikkuvat välillä 10–20. Tasoilla 11–13 puhutaan moniosaajista eli aluesyyttäjistä, jotka hoitavat monenlaista juttuja. Erikoissyyttäjät puolestaan hoitavat määrätyn aihepiirin kaikista vaativimpia juttuja. Korkeimmalla virkarakenteessa ovat valtionsyyttäjät.
Palkkaan vaikuttavat myös virkasuhteen pituus ja henkilökohtaiset lisät.
Palkkaan vaikuttavat myös virkasuhteen pituus – taitekohdat menevät 7, 13, 18 ja 23 vuoden kohdalla – ja henkilökohtaiset lisät. Niiden kohdalla arvioidaan esimerkiksi ammattitaitoa ja laajemmin osaamista sekä huomioidaan koulutus, kuten tohtorintutkinto, ja tietyt erityistehtävät, kuten poliisirikosten tutkinnanjohtajuus. Maksimissaan henkilökohtainen palkanosa voi olla 30 prosenttia peruspalkasta, keskimäärin osuus on 16–24 prosenttia.
Palkkahaarukka on 3 300–9 000 euroa
Uraa aloittelevan apulaissyyttäjän lähtöpalkka on 3 300 euroa ensimmäiset kuusi kuukautta, ja aluesyyttäjän aloituspalkka on noin 4 300 euroa.
– Jos otetaan vaikka seitsemän vuotta työssä ollut erikoistuva aluesyyttäjä, jolla on normaalit lisät, palkka asettuu 5 700 euroon. Ja erikoissyyttäjän kohdalla, joka on ollut töissä 15 vuotta ja osaa hyvin asiansa, mennään noin 7 000 eurossa, Haavisto havainnollistaa.
Vaativuustasoihin sijoitetuissa syyttäjätehtävissä korkein mahdollinen palkka on 9 000 euroa.
– Mutta onko niin täydellisiä ihmisiä olemassakaan, on eri asia, Haavisto hymähtää.
Ylitöitä on paljon, eikä niistä makseta
Suomen Syyttäjäyhdistyksen tuore kyselytutkimus jäsenistölle kertoo, että pääosin syyttäjät kokevat työnsä sisällön innostavaksi ja mielekkääksi – mutta töitä on selvästi liikaa. Lähes 90 prosenttia ilmoitti tekevänsä jatkuvasti ylitöitä, ja 15 prosenttia tekee jopa 45–60 tuntia viikossa.
Tämä on vakava ongelma jaksamisen kannalta ja heijastuu myös urasuunnitelmiin: yli 80 prosenttia vastaajista totesi harkinneensa joskus alan vaihtoa, ja pääasiallisina syinä olivat liian suuri työmäärä ja työn kuormittavuus.
Yli 80 prosenttia vastaajista on harkinnut alan vaihtoa, pääasiallisina syinä liian suuri työmäärä ja työn kuormittavuus.
Erityisen raskaaksi kuvion tekee se, että syyttäjille ei makseta ylitöistä, koska he ovat työaikalain ulkopuolella.
– Tarkoitus on, että työtunteja pystyisi tasaamaan, eli venytään, kun on vaikka iso juttu, mutta sitten otetaan ne heti takaisin. Työajattomuus on jäänyt, mutta mahdollisuudesta tasaamisen on tullut historiaa jo aika kauan sitten, Sari Aho sanoo.
– Aika ajoin käydään keskustelua siitä, pitäisikö siirtyä työaikalain piiriin, mutta toisaalta työajattomuus luo tiettyjä vapauksia: ei ole sidottu kellokorttiin, vaan töitä voi tehdä silloin kun itselle sopii.
