Syyttäjä oli Suomessa ala-arvostettu juristin ammatti, kun 1960-luvulla perehdyin oikeuslaitokseen, itsekin syyttäjänä toimien. Maalla nimismiehet antoivat tehtävän poliisikoulutetulle apulaisnimismiehelle. Kaupungeissa syyttivät ne, jotka muihin tehtäviin eivät päässeet, harvoin poikkeuksin.
Saksassa Staatsanwalt on korkealle arvostettu ammatti. Yksilön rikosoikeudenkäyntiin alistavalta henkilöltä edellytetään keskitason ylittävää käsityskykyä, moraalia ja ymmärrystä.
Englannissa on käytännöllinen ja yksilöpsykologinen näkökulma. Syyttäjiä ei ole. Kun poliisi ei itse aja syytettä, palkataan asianajaja.
Syyttäjän valituskielto olisi meilläkin otettava käyttöön
Ihmisen luonne ei pysy tasapainoisena, jos hän aina katsoo asiaa samasta näkökulmasta. Joka vain syyttää, alkaa nähdä jokaisen syyllisenä. Siksi Britanniassa voidaan palkata syyttämään vain asianajaja, joka jatkuvasti toimii puolustusasianajajana.
Syyttäjä ei Englannissa valita alioikeuden hylkäävästä päätöksestä. Kun yksi tuomari on hylännyt syytteen, syyllisyydestä on reasonable doubt.
Syyttäjän valituskielto olisi meilläkin otettava käyttöön. Lain muutosta ei tarvita. Valtakunnansyyttäjä erottakoon valittavat syyttäjät virasta, koska heiltä puuttuu vain viran edellyttämä arvostelukyky.
Meillä kun on Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Erik Salvénin näin kuvaama järjestelmä. Vankilantarkastaja kysyy vangilta: ”Mistä syystä istutte?” Vanki: ”Kolmen oikeusneuvoksen mielestä, koska ryöstin kaupasta, kahden oikeusneuvoksen mielestä syyttömästi tuomittuna.” Jonkun se olisi korjattava. Haminan kaupunginviskaali Eero Salmi ei hakenut muutosta hovioikeudelta. Viisas mies.
