Taistelu nakuskannereita vastaan

Professori   Martin Scheinin  myöntää ­terrorismin uhan olevan vakava ja todellinen.

– On tarpeen kehittää uusia ratkaisuja rikosten ennaltaehkäisemiseen, vaikka se merkitsee kilpajuoksua terroristien kehittämien uusien taktiikoiden kanssa, hän toteaa.

Scheinin huomauttaa, että aivan liian usein poliittiset päätöksentekijät reagoivat julkisuuden paineiden alla paniikinomaisesti. Ajatellaan, että tärkeintä on ”tehdä jotakin”, vaikka valitun keinon ­tehokkuudesta ei ole tietoa. Siitä esimerkkinä professori mainitsee lentokentille tuodut skannauslaitteet.

– Kun teknologian kehittäjät näkevät, että terrorismin tunnistamis- ja torjuntalaitteille on jatkuva kysyntä, heillä on ymmärrettävä tarve tuoda markkinoille ­uusia tuotteita, joista vain osa merkitsee todellista parannusta ihmisten turvallisuuteen. Ihmisoikeudet ovat jatkuvasti uhattuina. Ennen muuta tämä koskee ­yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa, mutta myös yhdenvertaisuutta, sananvapautta ja ­liikkumisvapautta.

Ihmisoikeudet huomioon jo tuotekehittelyssä

Scheinin on toiminut Euroopan yliopistoinstituutin professorina vuodesta 2008. Hänen työhönsä kuuluvat tutkimuksen ja väitöskirjojen ohjaamisen lisäksi ihmisoikeuksiin, terrorismin torjuntaan ja tarkkailuun keskittyvät projektit.

Vuonna 2010 päättyneessä DETECTER-hankkeessa (Detection Technologies, Terrorism, Ethics and Human Rights) käsiteltiin terroristien profilointia tietokantoja yhdistelemällä sekä niin ­sanottujen nakuskannereiden käyttöä lento­kentillä.

– Eetikkoina ja juristeina pystyimme antamaan teknologian kehittelijöille ­palautetta, joka auttoi ihmisoikeusongelmien tunnistamisessa ja korjaamisessa, Scheinin kertoo.

Tänä vuonna käynnistynyt, EUI:n koordinoima ja Scheininin johtama SURVEILLE (Surveillance: Ethical Issues,­ Legal Limitations, and Efficiency) on alaltaan laajempi jatkoprojekti. Se on EU:n seitsemännen puiteohjelman turvallisuustutkimukseen kuuluva, runsaan kolmen vuoden mittainen hanke, jossa on mukana yhdeksän eurooppalaista yliopistoa ja osapuolta.

– Sen kolme tukijalkaa ovat juridiikka, etiikka ja teknologian arviointi. Hankkeessa analysoidaan eettisiä näkökulmia, juridisia rajoituksia ja tehokkuutta valvontateknologioiden käytössä. Tarkoituksena on estää, tutkia ja tuomita vaarallisia rikoksia.

Tarkkailuteknologiat, kuten tallentavat videokamerat, puhelinkuuntelu, internetin­ ja sähköpostien automaattinen tarkkailu­ sekä matkapuhelinten ja sosiaalisten verkostojen seuranta ovat arkipäivää.

– Oikeusvaltiossa tulisi kuitenkin aina olla lähtökohtana, että ihmisten tarkkailulle pitää löytyä oikeudellinen peruste. Vain sellaiset teknologiat, jotka todella tuottavat parempaa turvallisuutta, ansaitsevat tulla edes harkituiksi, Scheinin linjaa.

– Eettiset ongelmat tai taloudelliset kustannukset eivät saa olla ylivoimaisia. Jos teknologiat merkitsevät ihmisoikeuksien rajoittamista, kielteisten vaikutusten on pysyttävä oikeasuhtaisina verrattuna teknologian tuottamaan turvallisuushyötyyn.

Scheinin kertoo, että viime kädessä ­turvallisuusteknologioiden hyväksyttävää käyttöä arvioidaan ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tavoitteena on niin sanottu ­privacy by design -ajattelu.

– Pyrimme aktiiviseen yhteistyöhön teknologiakehittelijöiden kanssa, koska tavoitteemme on edistää oikeuksien ja erityisesti yksityisyyden suojan rakentamista jo tuotekehittelyvaiheessa.

Siten vältyttäisiin esimerkiksi kohua herättäneiden, niin sanottujen nakuskannereiden kaltaisilta tapauksilta. Naku­skannerit otettiin käyttöön lentokentillä terrori-iskujen pelossa. Tekniikassa turvatarkastuksen kohteena olleista ihmisistä piirtyi kovalevylle kuva ilman vaatteita, ja kuvia alkoi ilmestyä myös internettiin. Eettinen ongelma saatiin kuitenkin lopulta ratkaistua teknisin keinoin.

Ihmisoikeuksia ­rikkova laki kritiikillä kumoon

Scheinin toimi vuosina 2005–2011 YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijana terrorismin torjunnan ihmisoikeusvaikutuksia koskevissa kysymyksissä.

– Se oli palkaton luottamustoimi, joka vei minut eri puolille maailmaa sekä tietysti moniin YK-kokouksiin Genevessä ja New Yorkissa. Raportoin sekä yleis­kokoukselle että ihmisoikeusneuvostolle.

Vuosittain Scheinin tuotti kaksi temaattista raporttia ja lisäksi maavierailuja koskevat raportit. Raporteissa käsiteltiin terrorismin määritelmiä, yksityisyyden suojaa, terrorismin vastatoimien sukupuolivaikutuksia ja terrorismirikosten ­oikeudenkäyntejä.

– Kävin terrorismioikeudenkäynneissä muun muassa Guantanamossa, Espanjassa, Turkissa ja Etelä-Afrikassa, vierailin vankiloissa Tunisiassa, Perussa ja Israelissa ja istuin tiukoissa kokouksissa ministereiden kanssa Perussa, Egyptissä, Tunisiassa, Espanjassa ja Etelä-Afrikassa. Se oli vaativa mutta samalla antoisa kokemus.

Scheinin havaitsi, että terrorismin vasta­toimien kielteiset ihmisoikeusvaikutukset olivat laajoja ja syviä.

– Yksi erityisraportoija ei millään pysty seuraamaan kaikkia. Yritin tehdä parhaani riippumattomana ja palkattomana asiantuntijana ja mahdollisuuksien mukaan osoittaa suuntaa terrorismin torjunnan ihmisoikeusvaikutuksia käsittävälle keskustelulle. Uskon, että temaattiset raporttini ovat auttaneet kansainvälisen keskustelun suuntaamisessa ja jäsentämisessä.

Joissakin maissa maavierailuilla oli konkreettisia vaikutuksia lainsäädännöllisiin ratkaisuihin – kuten Perussa ja Tunisiassa.

– Perussa nousi suuri kohu, kun vierailuni päätteeksi kritisoin uutta lakia, joka olisi johtanut Fujimorin hallinnon ­aikana terrorismin torjunnan nimissä tehtyjen rikosten vanhenemiseen. Laki kumottiin viikon kuluttua.

Tunisiassa Scheinin vieraili vanhan hallinnon aikana.

– Kritisoin raportissani poliittisiin tarkoituksiin käytettyä terrorismin vastaista lakia. Vallankumouksen jälkeen laki ­romutettiin ja satoja ihmisiä vapautettiin vankilasta.

Järki alkaa jälleen voittaa

Scheinin palkittiin 2011 ihmisoikeuksien hyväksi tehdystä työstä Amnestyn Suomen osaston Kynttiläpalkinnolla. Perusteluissa viitattiin ennen muuta hänen toimintaansa YK:n erityisraportoijana. Vuosikymmenten mittaan hän on ollut mukana monissa muissa Amnestya kiinnostavissa ihmisoikeuskysymyksissä.

Scheinin toteaa syyskuun 11. päivän 2001 ja siitä seuranneen terrorismin vasta­toimien aallon merkinneen ihmis­oikeuksien kannalta pahinta takaiskua sitten ihmisoikeuskäsitteen vakiintumisen toisen maailmansodan jälkeen. Monet jo lukkoon lyödyiksi luullut periaatteet on heitetty romukoppaan tai niistä on tingitty – myös kehittyneissä länsimaissa.

– Järki on voittanut vähitellen. Terrorismin torjunnan ammattilaiset tunnustavat nyt laajemmin, ettei terrorismia voiteta ihmisoikeuksia loukkaamalla. Kestäviin tuloksiin päästään vain keinoilla, jotka ovat ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttäviä, Scheinin huomauttaa.

– Näin ehkäistään niitä syrjäytymisen ja katkeruuden tuntoja, joista terrorismin vetovoima kumpuaa. Kaikkia ongelmia ei tietenkään ole ratkaistu, mutta näen tulevaisuuden siinä mielessä valoisana, että pahimmista ylilyönneistä on päästy eroon.

Paljon myönteistä on tapahtunut. Muun muassa Guantanamon vankien määrä on vähentynyt ja tuomioistuimet ovat alkaneet Yhdysvalloissa kumota taannehtivaan lainsäädäntöön perustuneita terrorismituomioita.

Mutta löytyy Suomessakin akuutteja ihmisoikeuskysymyksiä. Siitä esimerkkinä käyvät viimeaikaiset lapsikaappaus- ja huostaanottokohut, joissa esitettyjä näkökantoja Scheinin ymmärtää. Suomalainen kulttuuri on ulkomaalaisille monin paikoin vieras, eikä tilannetta helpota huono informaation saanti tai päätösten puutteellinen perustelu.

Scheininin oma kiinnostus ihmis­oikeuksiin on lähtenyt ruohonjuuritasolta:

– Olen ollut mukana ihmisoikeus­työssä noin 30 vuotta. Olin ensin mukana rauhanliikkeessä ja aseistakieltäytymiskysymyksen kautta siirryin ihmisoikeuksiin. Näen ne voimassa olevan oikeuden sisäisenä kriittisenä mittapuuna.

Scheinin toteaa, että kansallinen laki voi olla muodollisesti moitteettomasti voimassa olevaa oikeutta, mutta silti siihen on mahdollista suhtautua kriittisesti kansainvälisten ihmisoikeuksien näkö­kulmasta.

– Kun nekin ovat luonteeltaan sitovia oikeusnormeja, on mahdollista olla saman­aikaisesti vakava juristi ja yhteiskuntakriitikko. Ajattelin jatkaa tällä linjalla myös seuraavat 30 vuotta.
 

 

Professori Martin Scheinin siirtyi ihmisoikeuksien pariin rauhanliikkeen ja aseistakieltäytymis­kysymyksen kautta.