Talouden vapaamatkustajat

Setelinippu keittiön pöydällä siivoojalle, viinipullo kaverille katonkorjauksesta. Tai ehkä rakennusurakka kilpailijoita edullisempaan hintaan ja tuplamäärä työntekijöitä kaupan päälle.

Yksittäisinä tapauksina pimeä palkanmaksu ei hetkauta meistä moniakaan, mutta entä kun veronkierrosta tulee suunnitelmallista? Valtion kukkarossa tämä näkyy eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2010 tilaaman tutkimuksen mukaan 4–6 miljardin euron vajeena. Itse harmaan talouden piirissä liikkuva raha on jopa 10–14 miljardia.

– Summa joudutaan ottamaan jostain muualta, vaikkapa tuloveroa kiristämällä. Siis johtuen siitä, että rehellisten palkansaajien ja -maksajien joukossa on henkilöitä ja yrityksiä, jotka eivät noudata lainsäädäntöä, valtiovarainministeriön vero-osastolla työskentelevä erityisasiantuntija, OTM Ilkka Lahti toteaa.

Lintukodosta todellisuuteen

Harmaan talouden kasvu ja kansainvälisyyden siihen tuomat elementit – lieveilmiöitä myöten – ovat yksi syy siihen, miksi harmaa talous nousi pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kärkihankkeisiin. Toimenpideohjelmia ongelman purkamiseksi on tehty aina 90-luvulta lähtien ja nykyinenkin on jo järjestyksessään kuudes.

Lahti oli valmistelemassa valtioneuvoston periaatepäätöstä hallituksen toimintaohjelmaksi talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi vuosina 2012–2015. Mukana työssä oli useita virkamiesryhmiä, viranomaisia, elinkeinoelämän ja ammattijärjestöjen edustajia.

– Toimenpideohjelma sisältää 22 hanketta, joista valtaosa on lainsäädäntöä koskevia muutoksia. Itse olen osallisena kahdessa hankkeessa; toinen käsittelee tietojen vaihtoa eri toimijoiden välillä, toinen ulkomaisen työvoiman säätelyä.

Lahti nostaa jälkimmäisestä esimerkiksi ulkomaisen työntekijän, joka tulee lumenpudottajaksi Suomeen muutaman kuukauden pestille.

– Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verovelvollisuuteen vaikuttaa oleskeluaika Suomessa, onko työnantaja ulkomainen vai suomalainen tai onko hän vuokratyöntekijä vai esimerkiksi aliurakoitsijan palkkalistoilla.

Jos ulkomaalaistaustainen henkilö tulee Suomeen yli kuudeksi kuukaudeksi tai jos hänen varsinainen asuntonsa on Suomessa, on hän yleisesti verovelvollinen. Tilapäinen poissaolo ei katkaise oleskeluajan laskentaa. Vastaavasti henkilö, joka tulee Suomeen enintään puoleksi vuodeksi, on rajoitetusti verovelvollinen. Ongelmalliseksi tilanteen tekee, että vapaan liikkuvuuden ­Euroopassa, viranomaisten on vaikea valvoa maassa tai työssä vietettyä aikaa. Työntekijöitä tulee Suomeen toki myös EU:n ulkopuolelta ja näissä tapauksissa ongelmat voivat olla vakavampia.

– Täysin eri lähtökohdista tulevat ihmiset joutuvat pahimmillaan syrjinnän, alipalkkauksen, työturvallisuusriskien tai jopa ihmiskaupan uhreiksi. Silloin puhutaan jo aivan eriasteen ongelmista. Harmaata taloutta ei kuitenkaan tule sekoittaa talousrikollisuuteen tai laittomaan kauppaan, kuten huumebisnekseen, Lahti toteaa.

Apukeinona tehoratsiat

Harmaan talouden selvitysyksikkö perustettiin vuonna 2010 Verohallituksen alaisuuteen, pääosin Lahden valmistelemana. Tehtävää hoiti sitä ennen Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti VIRKE, joka taas kuului osaksi valtioneuvoston talousrikostorjuntaohjelmaa.

– Yksikön selvitysvaiheessa haasteellista oli päättää, minkä organisaation alle päävastuu sijoitetaan, mitkä yksikön tehtävät ovat ja mikä sen asema on suhteessa muihin toimijoihin. Lähtökohtana on ollut viranomaisyhteistyön laajentaminen ja raja-aitojen madaltaminen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Selvitysyksikön torjuntatyössä kolmen kärkenä ovat riskialttiit alat, volyymiltaan merkittävät toimijat sekä tehoratsioiden ja kampanjoiden toteuttaminen.

– Tutkimusten ja tarkastusten perusteella harmaan talouden riskialoja ovat muun muassa ravintola-, kuljetus- ja rakennussektorit. Näissä työvoiman tarve on usein kausiluonteista ja talouden sykleistä riippuvaista. Työntekijöiden henkilöllisyyttä sekä työpanoksen kestoa on vaikea seurata varsinkin silloin, kun työ on liikkuvaa ja työajat epäsäännölliset, Lahti summaa.

– Esimerkiksi rakennusalalla, missä urakat saattavat olla niin euroissa kuin kestossa mitattuna merkittäviä, harmaan talouden hyödyntäminen johtaa helposti epäterveeseen markkinatilanteeseen. Suurilla työmailla voi helposti tapahtua myös tahatonta huolimattomuutta, kun työntekijöiden valvonta on vaikeaa.

Lahti korostaa, että etenkin ulkomaalaisten osalta veroneuvonnan tarve on kova. Uudessa maassa kielitaidottomana olevan henkilön on vaikea lähteä selvittämään oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan.

– Uutena lähestymiskeinona verottaja on jalkautunut suoraan työmaille. Esimerkiksi Olkiluodon rakennusvaiheen ollessa kiivaimmillaan veroneuvojat laittoivat teltat pystyyn rakennusmaalle ja Verohallituksen sivuilta löytyivät varta vasten heille tarkoitetut ohjeistukset puolan kieltä myöten.

Konkreettinen seurannan tehostamiskeino on myös tänä vuonna vaiheittain voimaan tuleva, rakennusalalla työskentelevien henkilökortteihin liitettävä veronumero.

– Äkkiseltään voisi kuvitella, että taas se verottaja keksii uuden tavan lisätä byrokratiaa. Suomen kansalaisilla veronumero on automaattisesti olemassa eikä sen tiedon lisääminen aiheuta työntekijälle lisätyötä. Sen sijaan ulkomaalaiset työntekijät joutuvat käymään verotoimistossa rekisteröitymässä, Lahti tarkentaa ja painottaa, että toimenpide tekee työntekijöistä yhdenvertaisempia.

Merkittävä muutos alalla on myös työnantajatahon raportointivelvollisuus työntekijöistään. Kun aiemmin raportointi tapahtui kerran vuodessa, jatkossa se tulee tehdä kuukausittain. Ilmoitusmenettely on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden aikana.

– On selvää, että rehelliset toimijat joutuvat nyt hieman kärsimään epärehellisten aikaansaannoksista. Valtion tulovirran kannalta tämä sen sijaan on merkittävä toimenpide. Harmaan talouden lisäksi tällä pyritään estämään myös niin sanottujen lyhyen elinkaaren yritysten tarkoituksenmukaiset väärinkäytökset. Kyse on yrityksistä, jotka jo perustamisvaiheessa tietoisesti päättävät välttää yritys­toimintaan kuuluvat velvollisuudet. Verottaja on auttamatta jäljessä, jos ­ilmoitukset työntekijöistä tulevat vain kerran vuodessa, sillä silloin yrittäjä on jo laittanut lapun luukulle ja on perustamassa uudella ­nimellä toimintaansa.

Verotarkistusten suhteellinen määrä on kääntynyt lievään laskuun. Määrää tärkeämmäksi onkin noussut tarkennusten kohdentaminen sinne, missä todelliset riskit ovat.

– Käytännössä tämä tarkoittaa liikevaihdoltaan suurempia toimijoita eli niitä, joilla on markkinaosuutensakin perusteella mahdollisuus vääristää alalla tapahtuvaa kilpailua.

Asennemuutosta tarvitaan

Oma luokkansa harmaan talouden piirissä ovat yritysten verosuunnittelun kautta toteutettavat toimenpiteet. Siirtohinnoittelu- ja korkovähennystapaukset vaativat lainsäädännöltä ja verotarkistuksilta myös ripauksen hienovaraisuutta.

– Mikä on liike-elämään liittyvää todellista bisnestä, mikä aggressiivista verosuunnittelua? On täysin normaalia, että konsernin sisällä tapahtuu liiketoimintaa, jos ja kun se hyödyttää kaikkia osapuolia. Sen sijaan on vaikea määritellä, mikä on palvelun tai tuotteen oikea hinta ja milloin taas hinnoittelulla pyritään siirtämään varoja ilman veroseuraamuksia. Verosuunnittelusta on pystyttävä erottamaan veronkierto ja veropetos. Jälkimmäinen on rikoslaissa sanktioitu teko, joka ei jää rankaisematta.

Lahti on laajempana ilmiönä huolestunut vallitsevasta moraalikadosta: kun verottajalle ei tule suoraa tietoa vaikkapa ulkomailta saatavista luovutusvoitoista, moni jättää voitot ilmoittamatta. Hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustajina pidetään helposti maahanmuuttajia, kotiäitejä tai työelämästä pudonneita. Todellisia vapaamatkustajia ovat kuitenkin ne, joiden motiivit ovat vaurauden maksimoimisessa epärehellisin keinoin.

– Kaipaan selkeää asennemuutosta. Emme voi kulkea laput silmillä ja oma etu edellä. Lakimiesliiton kaltaisilla järjestöillä on tärkeä merkitys yhteiskunnallisen keskustelun ja oikeudenmukaisuuden herättäjinä, Lahti toteaa.

Hän itse peilaa harmaan talouden torjuntaa pitkälti valtiontalouden vajeen ja kansantaloudellisen menetyksen näkökulmasta.

– Mutta kyse on muustakin. Muutokseen tarvitaan erilaisia näkemyksiä ja yhteiskunnallista osallistumista.

Verotuksen asiantuntija

Harmaan talouden torjunnan lisäksi Lahti tekee töitä myös muun verotuksen parissa. Tällä hetkellä työpöydällä on ensi vuoden tuloverolainsäädännön muutosesitys, jossa olisi tarkoitus muuttaa niin kotitalousvähennystä kuin säätää uusi solidaarisuusvero. Valmisteilla on myös kaksoisrangaistavuuden poistava lakiesitys eli ”ne bis in idem” -ongelman ratkaiseminen sekä kilometrikorvausasia.

– Jäsenyys Uudenmaan verotuksen ­oikaisulautakunnassa puolestaan antaa näkemystä, mitä kentällä oikeasti tapahtuu, Lahti sanoo.

Erityisosaamiseen kuuluu lisäksi yhdistysten ja säätiöiden verotus. Huomiota herättävä case on, kun Suomi on joutunut Euroopan komission hampaisiin yhdistysten ja säätiöiden verovapauskysymyksessä. Syyskuussa Lahden käsistä lähtee kuudes lausunto nykyjärjestelmän puolesta.

– Kantelija näkee urheiluseurojen ja koulumyyjäisten makkaranmyynnin kiellettynä valtiontukena, samoin esimerkiksi superhyödyllisten yhdistysten erityishuojennukset. Kanteluun oli liitetty jopa lehtileike Linnanmäen toiminnasta vastaavan Lasten Päivän säätiön verovapaudesta. Suomen verottaja ja lainsäädäntö eivät näe tarvetta päivittää nykyistä näkemystä, eikä ainakaan minulta löydy ratkaisua, kuinka pullanmyynnistä saatuja tuloja lähdettäisiin jälkikäteen perimään, Lahti huokaa.

Omien ajatuksien haastaja

Lahden oma tie virkamieheksi ja vero­asiantuntijaksi on ollut sattumien summaa. Lukion jälkeen hän toimi liikunnanopettajana, ja ala olisi saattanut viedä mennessään, mutta polven loukkaaminen vaati tekemään uusia ratkaisuja. ­Oikeustieteelliseen päästyään Lahti oli kiinnostunut kriminalistiikasta, erityisesti nuorisorikollisuudesta ja sen eri ilmiöistä.

– Suunta vaihtui, kun pääsin vuonna 1997 valtionhallinnon harjoitteluun Pohjois-Karjalan lääninverovirastoon. Seuraavaksi teinkin jo syventävät opintoni vero-oikeudesta. Akateeminen vapaus jäi kuitenkin jo vuonna 1998, kun sain vakituisen viran Helsingin verotoimistosta.

Virkamiestyö on kuitenkin saanut rinnalleen kosketuksen yliopistomaailmasta; Lahti opettaa Aalto-yliopistossa verotuksen perusteita sekä yritysverotuksen jatko-opintoja.

– Akateeminen työ antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni sekä vapaammin että kriittisemmin. Opiskelijoiden kanssa on myös mielenkiintoista haastaa omia ajatuksia.

Arkkitehdinkin ammatista haaveillut Lahti nauttii vapaa-ajallaan käsillä tekemisestä ja kahden labradorinnoutajansa kanssa ulkoilusta. Puitteet kumpaisellekin antaa Jyväskylässä sijaitseva vanha koti­talo.

– Tarvitsen työni vastapainoksi jotain aivan muuta. Jo siirtyminen pääkaupunkiseudulta maalaismaisemiin tekee tehtävänsä. Jokainen tietää, miten elää. Tämä toimii minun kohdallani.