Janne Juusela, vero-oikeuteen erikoistunut oikeustieteen tohtori, Asianajotoimisto Borenius Oy:n osakas
“Neutraali veromalli tukisi yritystoiminnan kasvattamista liiketaloudellisin perustein.”
Seuraavan hallituksen on kyettävä tekemään konkreettisia, talouskasvua tukevia toimenpiteitä, kuten yritysverojärjestelmän rakenteellinen uudistaminen.
Nykyinen monimutkainen ja talouskasvun kannalta haitallisesti ohjaileva verojärjestelmä tulisi korvata neutraalilla veromallilla, jota olen ehdottanut Elinkeinoelämän valtuuskunnalle tekemässäni selvityksessä (Janne Juusela, EVA 5.11.2014).
Neutraali veromalli perustuu hyvän verojärjestelmän perusperiaatteisiin: suhteelliset ja matalat verokannat sekä laaja veropohja. Rakenneuudistus olisi mahdollista toteuttaa nykyisillä verokannoilla, jolloin yhteisöverokanta on 20 prosenttia ja pääomatulojen verokanta 30 prosenttia.
Neutraalissa veromallissa osinkoverotus olisi yhdenmukaista kaikille yrityksille riippumatta siitä, onko yhtiö listattu pörssiin vai ei. Verotuksen neutraalisuus edellyttää, että yhtiön voiton kokonaisveroasteen tulee olla lähes samalla tasolla kuin pääomatulojen verokanta.
Tähän päästään, jos osinkotulosta 50 prosenttia säädetään veronalaiseksi pääomatuloksi ja 50 prosenttia verovapaaksi tuloksi. Kun yrityksen voittoa verotetaan 20 prosentin verokannalla, muodostuu jaetun voiton kokonaisveroksi aina 32 prosenttia.
Neutraali veromalli tukisi yritystoiminnan kasvattamista liiketaloudellisin perustein ja poistaisi järjestelmästä haitalliset ohjailuvaikutukset. Verotus ei syrjisi tai suosisi mitään toimialaa tai liiketoimintatapaa. Kun samassa taloudellisessa asemassa olevia yrityksiä ja omistajia kohdeltaisiin samalla tavalla, verotus olisi nykyistä oikeudenmukaisempaa.
Seppo Penttilä, Vero-oikeuden professori, Tampereen yliopisto
“Kysymys on kokonaisuuden kannalta pienistä viilauksista.”
Yritysverotuksen uudistamisessa tulee olla kaksi keskeistä ohjuria. Ne ovat talouskasvu ja investoinnit. Veropohjan tulee olla laaja, verokannan kilpailukykyinen ja verotuksen kokonaisuutena suoraviivaista ja yksinkertaista.
Laajaan veropohjaan ei kuitenkaan saa hirttäytyä. Siitäkin tulee voida poiketa talouskasvun ja kilpailukyvyn niin vaatiessa. Tämä merkitsee sitä, että kaikki verokannustimet eivät ole pahasta. Niitä voidaan käyttää rajatuissa tilanteissa aitoa yritystoimintaa kannustavina tekijöinä. Korostaisin sanaa ”aitoa yritystoimintaa”. Pelkkä alhaisen verokannan käyttäminen yritysverotuksessa kasvukiihokkeena on ongelmallista sen vuoksi, että alhaisesta verokannasta hyötyvät myös sellaiset yritykset, joille lievän verotuksen etuja ei oikeastaan olisi syytä tai tarvetta antaa.
Viron yritysveromalli ei perustu voiton verotukseen, vaan yrityksestä ulosotetun tulon verotukseen. Malli ei kuitenkaan kokonaisuutena sovellu Suomen nykymuotoisen ylikireän verojärjestelmän osaksi.
Yritysverotusta pitää siis uudistaa nykyiseltä pohjalta. Suomen yritysverotusjärjestelmä ei sitä paitsi ole huono. Monilta osin sen uudistamisessa on lopulta kysymys kokonaisuuden kannalta pienistä viilauksista. Suurin ongelma viime vuosina yritysverotuksessa on ollut ennustettavuuden puute. Sellaiset asiat kuten tulolähdejaottelun uudistaminen ja verotuksen kirjanpitosidonnaisuuden uudenlainen tarkastelu pitäisi vihdoinkin hoitaa kuntoon.
Osinkoverotusta pidetään usein osana yritysverotusta. Siitäkin on voitava keskustella, vaikka se tuntuukin olevan kovin herkkää aluetta. Kannustan tältä osin ja laajemminkin tutustumaan neljä vuotta sitten julkaistuun Hetemäen työryhmän mietintöön, vaikka poliitikot sen tuolloin kilvan hylkäsivätkin. Muitakin vaihtoehtoja osinkoverotukseen toki on.
Verotuksen uudistamiseen tulee suhtautua avoimin mielin. Uusia avauksia ei pitäisi ampua alas ilman kunnollisia selvityksiä. Keskustelijoilla ja valmistelijoillakin on usein etukäteinen vahva kanta, jota halutaan viedä eteenpäin ilman, että vaihtoehtoisia ratkaisuja selvitetään perusteellisesti. Suurin Suomen tuloerojenkin ongelma on ylikireä ansiotulojen verotus.
Sanna Alamäki, Yritysverotusyksikön ylijohtaja, Verohallinto
“Kiinnostavin yhteisöverotuksen malli esitettiin vuosi sitten Ruotsin yritysverotuksen komiteamietinnössä.”
Veroasioiden hoitamisen pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaista. Mahdollisissa verouudistuksissa kiinnittäisin huomiota erityisesti yritysten hallinnolliseen taakkaan.
Yrittäjäksi ryhtymisen kynnys tulisi saada matalaksi. Pienien yritysten verotus sekä muut lakisääteiset maksut voisivat hoitua yhden luukun periaatteella, ja arvolisäverotuksen alaraja voisi olla nykyistä huomattavasti korkeammalla.
Yritysverotuksen menettelyt kaipaisivat mielestäni modernisointia. Sitä voisi olla verotuksen muuttaminen sekä reaaliaikaiseksi että oma-aloitteiseksi. Mielestäni kiinnostavin yhteisöverotuksen malli esitettiin vuosi sitten Ruotsin yritysverotuksen komiteamietinnössä, missä ehdotettiin muun muassa yhteisöverokannan alentamista 22 prosentista 16,5 prosenttiin. Se olisi mahdollista esimerkiksi korkojen vähennysoikeutta rajaamalla.
Tämä vähentäisi lainarahoituksen veroetua suhteessa omaan pääomanehtoiseen rahoitukseen. Kaiken kaikkiaan kannatan mahdollisimman laajaa veropohjaa ja matalaa veroastetta. Janne Juusela laati Elinkeinoelämän valtuuskunnalle (EVA) hyvän selvityksen osinko- ja pääomatuloverotuksesta.
Mielestäni siinä esitetty neutraali veromalli on kannatettava.
Eugen Koev, Pääekonomisti, Akava
“T&K-kannustinta pitää täydentää ottamalla käyttöön aineettomien oikeuksien verokannustin.”
Suurimpana yritysverotuksen ongelmana on se, että siinä suositaan aineellisia investointeja, vaikka on yleisesti tunnustettu, että tulevaisuuden kasvu on enemmänkin riippuvainen aineettomista pääomista ja osaamisesta.
Suomen tulisi pyrkiä asteittain alentamaan ansiotuloverotusta kohti EU-15 tasoa kaikissa tuloluokissa. Ero korkeiden pääoma- ja ansiotulojen verokohtelussa pitää kaventaa alentamalla korkein ansiotuloihin kohdistuva rajaveroaste 50 prosenttiin.
Tarkoituksena on kannustaa osaamispääoman kasvattamista. Tavoitteet kytkeytyvät yrittämiseen ja yrittäjyyteen kahdella tavalla. Ensinnäkin suurimmalle osalle yrittäjiä ansiotulovero on tärkein veromuoto, erityisesti osaamisintensiivisissä yrityksissä, joissa aineellisten pääomien merkitys on vähäistä. Lisäksi kasvava joukko asiantuntijoita ja esimiehiä on palkkatyössä, mutta toimivat monelta osin yrittäjämäisissä olosuhteissa. Heille on asetettu vaativat tulostavoitteet, joiden toteuttamisesta riippuvat sekä ansiot ja pidemmän päälle myös työsuhteen jatkuvuus.
T&K-kannustinta pitää täydentää ottamalla käyttöön aineettomien oikeuksien verokannustin (ns. IPR-boksi), jossa patenteista, tavaramerkeistä, tietokoneohjelmistojen tekijänoikeuksien sekä eräiden muiden oikeuksien lisensioinnista saatavasta rojaltitulosta myönnettäisiin verohuojennus.
Aineellisen omaisuuden kartuttamiseen kannustetaan voimakkaasti osinkoverotuksessa. Pääomatulona verotettavan osingon määrä riippuu listaamattomien yritysten nettovarallisuudesta. Näin on haluttu edistää investointeja ja työllisyyttä. Yhteys yrityksen varallisuuteen, kasvuun ja työllisyyteen ei ole suoraviivainen. Nopeasti kasvava, kannattava yritys on usein velkainen. Toisaalta yrityksen suuri nettovarallisuus saattaa kieliä kasvumahdollisuuksien puutteesta. Siten ei ole takeita, että ”vakavarainen” yritys on tai pysyisi hyvänä työnantajana.
Yrittäjän verokannustimet tulisi kytkeä selkeämmin yrityksen työllisyyteen esimerkiksi siten, että osingon verotus ei riippuisi vain nettovarallisuudesta, vaan myös palkkasummasta. Nykyään tällainen mahdollisuus on henkilöyhtiöillä, joissa nettovaroihin lasketaan 30 prosenttia vuoden aikana maksetuista palkoista, joten radikaalista uudistuksesta ei ole kyse. Tällaisesta muutoksesta hyötyisivät korkean arvonlisäyksen palveluita tuottavia yrityksiä – niin ohjelmisto-alan yritykset kuin laki- ja asianajotoimistotkin.
Anna Lundén, Johtaja, Suomen Yrittäjät
“Kun yritykseen jäävän tulon verotusta lykätään, tulos jää käytettäväksi investointeihin, kasvuun ja työllistämiseen.”
Viron yritysverotus kannustaa investoimaan ja kasvattamaan yritystä oman pääoman turvin, sillä vero maksetaan kokonaan vasta, kun tuloa jaetaan omistajille. Kun yritykseen jäävän tulon verotusta lykätään, tulos jää käytettäväksi investointeihin, kasvuun ja työllistämiseen.
Suomi tarvitsee vaikutuksiltaan vastaavanlaisen uudistuksen kuin 1990-luvun alussa.
Verotuksessa on huomioitava yrittäjäriski. Talouskasvun aikaansaamiseksi on välttämätöntä kannustaa riskin ottamiseen. Yrittäjän verotuksen on juuri riskien vuoksi oltava palkkaverotusta kevyempää. Jos verotusta kehitetään edelleen nykyjärjestelmän pohjalta, on tärkeää huomioida kaikki seikat, jotka vaikuttavat yrittäjyyden kannustavuuteen ja sitä kautta työllistämiseen ja kasvuun. Yhteisöveroa tulee alentaa vain yhdistettynä kannustavaan osinkoverotukseen.
Verotuksen myöhentäminen voi tapahtua myös muilla tavoilla, kuten varauksilla Ruotsissa. Kun yritykseen jätettyä voittoa ei veroteta, käyttöpääoma lisääntyy, ja sillä voi rahoittaa kasvua huomattavasti paremmin kuin nyt. Matala yhteisövero ja varausten lisääminen ovat vaihtoehto koko verorakenteen muutokselle.
Varausmahdollisuuksien laajentaminen on nopeasti käyttöön otettava keino, joka palvelee samaa tavoitetta kuin verotuksen myöhentäminen. Tällaiseen järjestelmään siirtyminen voi siksi olla myös askel kohti pidemmälle menevää rakennemuutosta. Varauksissakin on kyse tulon jaksotuksesta, joista ei aiheudu valtiolle lopullisia veromenetyksiä.
Pienten yritysten pitää voida toimia nykyisissä henkilöyritysmuodoissa, jotka ovat joustavampia kuin osakeyhtiö. Kun pääomaveroa on korotettu, mutta vain yhteisöveroa on laskettu, henkilöyhtiöt ja elinkeinonharjoittajat ovat jääneet sivuun kannustavasta verokehityksestä. Tarvitaan uusi yrittäjävähennys, jotta eri yritysmuotoja kohdeltaisiin tasapuolisesti ja yrittäjäriski otettaisiin huomioon.
Teksti: Riitta Ekholm
Kuvitus: Jussi Jääskeläinen