Tanja Rytkönen-Romppanen: Arkkitehti-juristi – mahdollinen tehtävä

Arkkitehti ja juristi – loogisesti mahdoton yhdistelmä? Ainakaan juristien luovuutta ei kaikissa kansan­osissa jumaloida.

Vai olisiko asia sittenkin niin, että sekä arkkitehdin että juristin ammatissa tarvitaan erilaista ja aivan omanlaistaan luovuutta, jotka suorastaan pönkittävät toisiaan? Tanja Rytkönen-Romppanen on elävä esimerkki onnistuneesta arkkitehti-juristi-hybridistä.

Pykälöikäämme.

1. luku. Urapolusta

1 §. Lapsuuden unelma. Jo hiekkalaatikkoiässä oli selvää, että minusta tulee arkkitehti.

Isäni oli arkkitehti, ja piirustuspaperikin kotona riitti.

2 §. Valaistuminen. Kapinaikänikin olen elänyt. Lukiossa mietin myös lääkärin uraa ja jotakin jännittävää ulkomaankaupan alalta.

Juristiksi kulkeuduin sattumalta. Arkkitehdin hommissa tein aika paljon kaavoja – ja silloin esimerkiksi ympäristöoikeuden ja sopimusjuridiikan tietämyksestä oli tietysti hyötyä.

2. luku. Lainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on nyt ainakin ylevät ja ihanat tavoitteet. Hyvä elinympäristö, ekologinen kulttuuri…

Lakijärkäleenä se ei taas ole erityisen kiehtova – ainakaan ensi silmäyksellä.

Kunnallisvalitusten kautta tuo laki – ikävä kyllä – antaa myös mahdollisuuden torpedoida hyviäkin hankkeita kamalan pitkään.

2 §. Kamala laki. Nuorempana hieman kauhistelin kilpailu- ja tavaramerkkilainsäädäntöä.

No, nyt se on osa kiintoisaa leipätyötäni Honkarakenteella.

Hankintalaki on perusajatukseltaan mainio, mutta aivan liian harva osaa sitä soveltaa tässä maassa edes säädyllisellä tavalla. Se välillä masentaa.

3. luku. Lakimiehistä eliölajina

1 §. Kauneinta. Olin jossakin vaiheessa jonkin aikaa oikeusministeriön toimitilajohtajana. Se oli hienoa aikaa. Ikävätkin asiat puhuttiin saman tien selviksi. Jos rahaa ei ollut, sitä ei ollut – ja piste.

2 §. Kauheinta. Joskus jouduin omituisiinkin tilanteisiin. Muuatta toimitilaratkaisua vastustettiin oikeudenkäymis­kaarella.

4. luku. Ammattialojen kirjosta

1 §. Yhteinen nimittäjä. Olen aina pitänyt luovasta kaaoksesta. Niin arkkitehti kuin juristikin joutuu luovimaan alvariinsa uusien ja kummallisten vaihtoehtojen parissa. Ja sitten hän vain tekee ratkaisunsa.

Se pitää virkeänä. Tärkeintä on pitää mielessä kokonaisuus, se iso kuva.

2 §. Erottava tekijä. Juridiikassa on selvät pelisäännöt; design-puolella taas ajatus saa välillä karata kauaskin realismista.

5. luku. Hirsitalojen myymisestä

1 §. Valtit. Hirsitaloja on helppo myydä. Niillä on hyvä maine.

Hirsirakenteiden terveysvaikutukset tunnetaan jo kaikkialla.

Aasiassa pelkkä puu materiaalina ja yrityksemme skandinaavisuus ovat kovia valttikortteja.

2 §. Vaikeudet. Viime vuonna myimme rakennuksia 40 maahan. Erilaisten kulttuurien kohtaaminen on taitolaji.

Eri puolilla maailmaa tykätään erilaisista asioista. Suomalaiselle riittää pieni rantamökki, venäläisessä kunnon datshassa on jopa 600 neliötä.

6. luku. Omasta elämästä

1 §. Makein voitto. Tärkein asia elämässäni ovat omat lapseni. Voi heitä voitoksikin kutsua.

2 §. Karvain tappio. Olin nuorena jo maajoukkuetason urheilija, mutta sitten polveni hajosi.

Jouduin lopettamaan urheilijan uran. Sitä tappiota nieleskellessä meni kyllä jonkin aikaa.

7. luku. Elämän suuret pienet asiat

1 §. Mielimauste. Valkopippuri.

2 §. Herkkuruoka. Kaikki suomalaiset vihannekset ja marjat.

3 §. Jaloin juoma. Vesi.

4 §. Kaunein kukka. Calla.

5 §. Väri ylitse muiden. Peruspunainen.

6 §. Elämän tarkoitus. Eläminen hetkessä. Aurinko kannattaa nähdä myös pilvisenä aamuna.

7 §. Lempilausahdus. ”Menneisyydelle ei voi mitään, mutta tämän hetken kyllä voi pilata murehtimalla tulevaisuutta liikaa.”