Lakimiesliiton hallituksen edellinen puheenjohtaja Asko Nurmi antoi loppukesällä 2007 allekirjoittaneille tehtäväksi arvioida liiton tulevaisuudennäkymiä ja mahdollista pitkän tähtäimen strategiaa. Tehtävän nähtiin sopivan entisille luottamusmiehille, jotka voisivat katsella asiaa niin sanotusta helikopteriperspektiivistä sekä vailla jokaiseen edustukselliseen tehtävään aina liittyviä sidonnaisuuksia. Selvitystyötä tehtiin syksyllä 2007 ja alkuvuodesta 2008 ja nyt elokuun lopulla kävimme vielä jatkokeskustelun muuttuneen taloustilanteen mahdollisista vaikutuksista tuolloisiin arvioihin.
Kun valtuuskunnan vaaleissa nyt valitaan jäseniä edustavat päätöksentekijät, heidän ehkä keskeisenä tehtävänään on päättää Liiton toiminnan suunnasta ja painopisteistä. Siksi haluamme nostaa selvitystyöstämme muutaman keskeisen havainnon ja ehdotuksen Liiton jäsenten arvioitaviksi. Laajempi raportti Liiton toimiston kokoamine tausta-aineistoineen on jo toukokuussa 2008 annettu hallituksen käyttöön.
Edunvalvonta murroksessa
Suomessa on pitkään tehty keskitettyjä tuloratkaisuja, joissa liittokohtaisia toiveita on vaikea toteuttaa. Nyt tilanne on ilmeisesti muuttumassa, mutta näköpiirissä ei ole ammattikuntakohtaisia sopimuksia vaan erilaisia toimialaratkaisuja, joissa alan lakimiehet helposti vain ovat pienenä ryhmänä mukana. Samoin on näkyvissä, että kasvava osa myös palkkaratkaisuista tehdään suoraan työpaikoilla tai jopa työntekijäkohtaisina. Myös julkisella sektorilla tämä ilmenee ns. kehityskeskustelujen ja palkkaan vaikuttavien suoritusarviointien yhteydessä.
Tämä kehitys tarkoittaa, että edunvalvonnan painopiste siirtyy pois perinteisestä liittotason palkkaedunvalvonnasta. Sen myötä korostuu yritys- ja yksilötasoisen neuvonnan merkitys sekä tarve säilyttää ja vahvistaa ammattikuntaidentiteettiä. Edunvalvonnan tulisi myös pyrkiä ja pystyä parantamaan ammattikunnan kilpailukykyä.
Kun samanaikaisesti edunvalvonnan rakenteet muuttuvat ja työmarkkinajärjestöt keskittyvät, ainoa tapa säilyttää uskottavuutta ja edunvalvontavoimaa on panostaa Liiton yhtenäisyyteen. Lakimiesten kannalta olennaista on, että nykyiselle koulutusalakohtaiselle edunvalvonnalle ei ole (vielä?) esitetty uskottavia vaihtoehtoja. Haasteeksi kuitenkin tulee lakimieskunnan jakautuminen julkiselle ja yksityiselle sektorille sekä yhteisten intressien löytäminen.
Virkamiesammattikunnasta lakimieskunnaksi
Lakimiesliitto on perinteisesti ollut enemmän virkamiesten ja tuomareiden kuin yksityisen sektorin lakimiesten edunvalvoja. Lakimieskunta ei kuitenkaan enää ole ensisijaisesti virkamieskuntaa vaan pääosa työikäisistä lakimiehistä on jo yksityisellä sektorilla. Jatkossa tämä painotus vahvistuu, sillä julkisen sektorin työpaikat – valitettavasti myös lakimiestyöpaikat – vähenevät hitaasti mutta vääjäämättä. Samanaikaisesti yksityisen sektorin lakimiesten määrä edelleen kasvaa, joten ammattikunta ei suinkaan ole uhattuna.
Tästä pitäisi seurata, että Liitto panostaa yksityiseen sektoriin ja sen edunvalvontatyöhön aivan toisella tavalla kuin mihin on totuttu. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan edes ole, sillä Liiton painoarvo edunvalvojana edellyttää, että se pystyy palvelemaan koko lakimieskuntaa eikä vain julkisen sektorin lakimiehiä. Yksityisen sektorin painoa Liiton hallituksessa tulisi siksi lisätä vastaamaan sen osuutta koko lakimieskunnasta – silläkin uhalla, että valtuuskunnan kokoonpano vaalien jälkeenkin heijastaa enemmän julkisen sektorin aktiivisuutta. Tämä voi tuntua ”demokratian vastaiselta”, mutta joskus välttämättömät uudistukset on yhteisen edun nimissä vain tehtävä. Jos niiden tavoitteita ei saavuteta, tilanteen voi tietysti myöhemmin palauttaa ennalleen.
Tällaisen menettelyn oikeutus on siinä, että Liiton tulevaisuutta ajatellen ainoa kestävä peruste on yhtenäisyyden säilyttäminen. Enempää julkisen kuin yksityisenkään sektorin lakimiehet eivät löydä edunvalvontakentästä parempaa kumppania kuin toisensa, eikä kumpikaan pysty yksin turvaamaan edes nykyistä asemaansa. Julkisen sektorin lakimiesten parissa Liiton asema on vahva ja jäsenyysprosentit korkeita. Sen sijaan yksityisellä sektorilla tilanne on selvästi heikompi. Kun ammattikunnan painopiste siirtyy – vähitellen mutta vääjäämättä – yksityiselle sektorille, myös julkisen sektorin edunvalvonta voi onnistua vain yksityisen sektorin lakimiesten hyvällä jäsenyysprosentilla saatavan neuvotteluvoiman varassa.
Mihin suuntaan?
Kun toimintaympäristö muuttuu, myös toimijoiden on muututtava voidakseen menestyä. Lakimiesliitto tarvitsee tavoitteellisen ja velvoittavan tulevaisuusstrategian, jotta se voi jatkossakin edustaa lakimieskuntaa ja ajaa sen etuja. Yksityisen sektorin lakimiesten sitoutuminen Liittoon ja sen toimintaan edellyttää heille kohdistettua edunvalvontaa ja jäsenetuja. Perinteisen palkkaedunvalvonnan lisäksi myös koulutukseen ja lainsäädäntöön liittyvällä toiminnalla on merkitystä, joten perinteiset painopisteet voivat muuttua. Sitä ei kuitenkaan tapahdu, jos Liitossa vain odotetaan ja katsotaan, vaan kaikki nykyiset rakenteet ja toimintatavat pitää uskaltaa nostaa esille ja tarvittaessa kyseenalaistaa. Valtuuskunnan vaalien jälkeen odottava uuden hallituksen valinta voisi olla hyvä paikka aloittaa.
