Tasa-arvoa – vai jotain ihan muuta?

Yrityksen – Suomessa ehkä oikeamminkin osakeyhtiön – yhteiskuntavastuu on aina ajankohtainen teema. Tieteellisten artikkeleiden lisäksi aihe on ollut hiljattain esillä esimerkiksi Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa ”Omistajan oikeudella” (15.9.2013). Kirjoi­tuksessa kyseenalaistettiin osakkeenomistajan edun maksimoinnin tavoite osakeyhtiöoikeudessa ja muutaman tuoreen yhdysvaltalaisen tutkimuksen­ valossa pohdittiin sitä, onko osakkeenomistaja­keskeinen ajattelutapa (”shareholder value”) enää nykypäivää vai pitäisikö osakeyhtiön tarkoituksena olla yhteisen hyvän (”shared value”) tuottaminen.

Kyseiseen keskusteluun ei voida tässä yhteydessä syventyä tarkemmin, mutta se toimii oivana aasin­siltana kysymykselle, pitäisikö osakeyhtiön eräänä tehtävänä olla sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, ja jos pitää, minkälaisia velvoitteita osakeyhtiöille olisi tarkoituksenmukaista asettaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Konkreettinen ilmentymä osakeyhtiöitä koskevasta tasa-arvon edistämiskeskustelusta on kysymys sukupuolikiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksissa. Euroopassa teema ei ole jäänyt ainoas­taan poliittisen ja akateemisen debatin tasolle: esimerkiksi Norjassa on julkisten osakeyhtiöiden osalta edellytetty jo vuonna 2006, että molemmat sukupuolet ovat vähintään 40 prosentin osuudella edustettuina hallituksessa (lov om allmennaks­jeselskaper 1997-06-13 nr 45, 6 luvun 11a §).

Euroopan unionin tasolla Euroopan parlamentti on puolestaan juuri äskettäin päättänyt tukea (459 ääntä puolesta, 148 vastaan ja 81 ei kantaa) Euroopan komission ehdottamaa direktiiviä, jonka päämääränä on sukupuolijakauman tasoittaminen eurooppalaisten yritysten hallituksissa. Myös Suomessa pörssiyhtiöiden hallituksia koskevien sukupuolikiintiöiden asettamisesta on vaadittu – viime aikoina ehkä näkyvimmin kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen aloitteesta. Pitäisikö norjalainen sääntelyratkaisu siis adoptoida Suomeen?

Pakottava sääntely on usein turha rasite

Asetettuun kysymykseen vastaaminen edellyttää pientä taustoitusta. Modernin suomalaisen osake­yhtiöoikeuden ideologinen perusta on ”delaware­laisessa”, tahdonvaltaisuutta painottavassa ajattelussa. Kun aikaisemmassa sääntelyssä (siis vuoden 1978 osakeyhtiölaissa) valtiointerventionismi näkyi selvästi pakottavien kieltojen ja rajoitusten muodossa, vuonna 2006 voimaan tulleessa osakeyhtiölaissa pakottavien säännösten määrä on olennaisesti vähentynyt.

Hyvä näin, sillä pakottava sääntely osaltaan estää hyvien yhtiökäytäntöjen muodostumista ja aiheut­taa osakeyhtiöille turhia – ja usein eri sidos­ryhmille ainoas­taan näennäistä oikeussuojaa tarjoavia – rasitteita.

Kuvattua taustaa vasten sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen pakottavilla kiintiösäännöksillä tarkoittaisi asiallisesti askelta kohti tahdonvaltaisuutta rajoittavaa ”vanhakantaista” ajattelua. Tässä yhteydessä onkin hyvä pysähtyä miettimään, onko pakko ylipäätänsä oikea tapa edistää tasa-arvon kaltaisten solidaaristen arvojen toteutumista yhteiskunnassa.

Itse asiassa pakkokiintiöiden kaltaisilla meka­nismeil­la saattaa olla laajemmassa kontekstissa tasa-arvoa mitätöivää vaikutusta: niiden sisäänhän on implisiittisesti rakentunut ajatus siitä, ettei tietyllä henkilöryhmällä ole vaadittua pätevyyttä tehtävään. Jotkut kokevat pakkokiintiöt tästä syystä suorastaan alentaviksi.

Sijoittaja voi myös äänestää jaloillaan

Pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiöitä koskevaa kysymystä voidaan lähestyä myös pohtimalla hieman osakeyhtiön tarkoitusta. Kuten osakeyhtiölaissa on nimenomaisesti todettu, osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita – kuten usein kuvitellaan – ”hinnalla millä hyvänsä” tapahtuvaa lyhytjänteistä voiton maksimointia, vaan osakeyhtiön tehtävänä on tuottaa sijoittajille (siis osakkeenomistajille) voittoa pitkällä tähtäimellä.

Vaatimus tuottaa voittoa niin sanotusti ”going concern” pitää puolestaan sisällään edellytyksen yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen ja arvojen noudattamisesta: jos yhtiö ei noudata näitä sääntöjä ja arvoja, rationaaliset sijoittajat välttävät investointien tekemistä tällaiseen kohteeseen.

Suomessa kotitaloudet omistavat yli 20 prosenttia suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeista, minkä takia vastuuta muun muassa tasa-arvon edistämisestä voidaan perustellusti sälyttää myös yksityisille sijoittajille. Jos sijoituskohde (pörssiyhtiö) ei ole halukas noudattamaan esimerkiksi johdon valinnassa tasa-arvoista menettelytapaa, osakkeen­omistajat voivat reagoida tähän niin sanotusti äänestämällä jaloillaan. Tällaista ilmiötä voidaan kutsua esimerkiksi ”eettiseksi markkinareaktioksi”.

Edelleen pörssiyhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiöitä koskevassa keskustelussa on pidettävä mielessä sopimusten sitovuuden periaatteen merkitys. Kun markkinat ovat hinnoitelleet sijoitus­kohteen vallitsevien ”sopimusehtojen” (siis osakeyhtiötä koskevien erilaisten vallitsevien sääntöjen) mukaisesti, moni sijoittaja kokee varmasti närkästystä tilanteessa, jossa valtiovalta yllättäen muuttaa nämä ehdot toisenlaisiksi.

Sukupuolikiintiöiden kaltaisia sääntelyuudistuksia suunniteltaessa ei siis voida sulkea silmiä siltä tosiasialta, että toimenpiteellä saattaa olla kielteisiä vaikutuksia markkinoilla vallitsevien pelisääntöjen uskottavuuteen ja sitä kautta yleiseen sijoitus­halukkuuteen.

Oikeaa keinoa tasa-arvoon on vaikeaa valita

Esitettyjen kriittisten pohdintojen jälkeen on muistu­tettava, että kaikenlainen rakentava keskustelu­ tasa-arvosta on hyvästä ja tasa-arvon – myös sukupuolten välisen tasa-arvon – edistämisen on oltava yksi modernin hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmistä tavoitteista.

Se, minkälaisin konkreettisin keinoin tasa-arvon edistämiseen olisi pyrittävä, on vaikea kysymys. Erilaisia vaihtoehtoja on arvioitava monesta eri näkökulmasta tarttumatta härkäpäisesti ensimmäiseen sopivalta tuntuvaan ratkaisuun. Tässä lyhyessä kirjoituksessa pörssiyhtiöiden hallituksille asetettavien sukupuolikiintiöiden toimivuuteen tasa-arvon edistämisen kannalta on suhtauduttu epäilevästi, ja suositeltavampana pidetäänkin tasa-arvon lisäämistä vähemmän radikaalein keinoin.

Lopuksi on myös syytä huomauttaa, etteivät sukupuolten väliset tasa-arvoasiat ole jääneet­ Suomen yhtiöoikeudessa suinkaan vaille sääntely­tasoista huomiota. Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodin yhdeksännen suosituksen mukaan molempien sukupuolten pitää olla edustettuina yhtiön hallituksessa. Jos suositusta ei noudateta, yhtiön on tarjottava asianmukainen selitys menettelylleen.

Kirjoittaja on OTT, siviili- ja kauppaoikeuden dosentti, VT, sekä Lakimiesliiton tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusjaoston jäsen.