Tätä kaikkea on ollut 60-vuotias Lakimieskalenteri: Edelfeltiä ja Istoa, raskaustaulukkoja ja luodinkestäviä kans

Tätä kaikkea on ollut 60-vuotias Lakimieskalenteri:
Edelfeltiä ja Istoa, raskaustaulukkoja ja luodinkestäviä kansia

Teksti Jyrki Pietilä

Kalenteri ja merkkipäivät

Vuoden 1947 kalenterin saatesanoissa pahoitellaan, ettei kalenteriin ole saatu mahtumaan kaikkea, mitä olisi haluttu. Ratkaisuksi tuli, että ”kalenteria laadittaessa on lähinnä pidetty silmällä oikeudenhoidon palveluksessa työskenteleviä lakimiehiä”.

Saatesanoissa mainitaan, että liiton jäsenille oli annettu tiedotuslehden palstoilla mahdollisuus esittää kalenteria koskevia toivomuksia. ”Mitään toivomuksia ei kuitenkaan ole esitetty. Kun tarkoituksena on jatkaa Lakimieskalenterin julkaisemista, pyydetään kalenterin arv. käyttäjiä siihen tutustuttuaan esittämään vastaisuutta varten toivomuksensa kirjeellisesti kalenterin laatijalle, hovioikeudenviskaali Paavo Alkiolle, osoitteella Laihia.” Tuskin Laihian posti on selkä vääränä toivomuksia kantanut.

Jo ensi kalenteri vaikutti varmaan useimmista käyttäjistä monipuoliselta. Tuosta vuoden 1947 vaaleasinisiin kansiin pakatusta pikkukirjasta löytyi esimerkiksi arvo- ja virkanimiluettelo, lyhennysten selityksiä, lakimiesyhdistysten toimihenkilöiden nimet, tietoa tuoreesta lainopillisesta kirjallisuudesta, matkakustannusten korvausperusteet ja postitaksa.

Muistiinpanolehdille ilmaantuivat heti vuoden 1947 kalenterissa tiedot merkkipäiviään viettävistä lakimiehistä. Lakimieskalenteri onkin ollut paitsi asiaopus myös ns. juorutiedon välittäjä.

Yksi sisällön elementti mainittakoon aivan erikseen: ns. raskaustaulukko neljine sarakkeineen. Oikeusministeriön kiertokirjeessä jo 1923 annetut laskentaohjeet julkaistiin kuulema uudestaan 1929 hovioikeuden presidentti J. F. Selinin toimittamassa ”Lapsenelatusjutuissa laskettavien siittämisaikojen almanakassa”. Lakimieskalenteri otti raskaustaulukon julkaistakseen vuonna 1947.

Esimerkki: ”Jos lapsen syntymäpäivä on 1. tammikuuta, on hänet siitetty aikaisintaan 7:ntenä edellistä maaliskuuta ja myöhäisintään 24:ntena edellistä huhtikuuta”. Kuitenkin, lisäys: ”Kun lapsi on syntynyt ennen aikojaan”, on ”siittämisajan päättymispäivä” 5. kesäkuuta.

Vuoden 1947 kalenterista löytyy myös jokunen aforismi sekä maksullisia ilmoituksia. Lakimiehiä lähestyvät tuotteillaan ja palveluksillaan mm. KOP, Pohjola, Postisäästöpankki, Puhelinteollisuus, Tervakoski, WSOY ja pari muutakin kustantamoa.

Kahden 1940-luvun lopun kalenterin ilme on aivan erilainen. Kalenterin koko on pienentynyt, ja väri vaihtunut vaalearuskeaan tai punaiseen. Painopaikka on kuitenkin yhä Tyrvään Kirjapaino, Vammala.

Vuoden 1948 esipuhe kertoo (ja nyt saman myös ruotsiksi): ”Kalenterin käyttäjien yksimielisen toivomuksen mukaan kalenterin koko on pyritty saamaan viime vuotista pienemmäksi. Jottei tämä olisi kovin huomattavasti vaikuttanut kalenterin sisällykseen, on ollut pakko painaa kirja entistä pienemmällä kirjasinlajilla ja entistä ohuemmalle paperille.”

Kalenteri ja Edelfelt

Jotain uuttakin oli kalenteriin ilmaantunut. Liitto oli teettänyt edelleen välitettäviksi Albert Edelfeltin Maaherra-taulun painokuvajäljennöksiä. Kalenteri toimi siis liiton oman tuotteen mainosfoorumina. Edelfelt & Runeberg -teema leimasi myös itse kalenteria.

Maalauksesta otetun kuvan alla lukee kalenterissa: ”Mutt’ laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.” Edelfeltin vuodelta 1899 oleva maalaushan kuvittaa J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita, ja siinä kohtaavat Suomen sodan melskeissä suomalainen maaherra ja venäläinen kenraali. Siteeratun lauseen on Suomen kansa sittemmin yhdistänyt maalauksen kuvaamaan henkien taistoon.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä niiden Lakimiesliiton vaikuttajien päässä on liikkunut, jotka ovat päättäneet teettää nuo painokuvajäljennökset Edelfeltin kansallisesti merkittävästä, nykyisin Tampereen raatihuonetta kaunistavasta taulusta. Veikata voisi, että yhteys vuoden 1945–46 sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin on ilmeinen. Siinä prosessissahan Suomen oikeusvaltio-perusta horjui pahemman kerran.

Kalenteri, hengenpelastaja

Lakimieskalenteri on epäilemättä ollut ennen muuta ammatillinen hyötyopus. Itse kukin voi kuitenkin kuvitella, mitä kaikkea muutakin esimerkiksi muistiinpanolehdille on riipustettu, nuoren lakimiehen tärisyttävistä ensi treffeistä alkaen.

Konkreettisimmin Lakimieskalenteri lienee palvellut käyttäjäänsä Haukiputaalla 7. lokakuuta 1961. Kalenteri pelasti silloin mitä ilmeisimmin liiton jäsenen hengen.

Pohjoissuomalaisella P:n pariskunnalla olivat sukset alkaneet mennä ristiin, ja niin käynnistyi eroprosessi. Juttu piti käsiteltämän käräjillä Haukiputaalla 7.10.1961. Herra P toimi tuolloin Oulu Oy:n Pateniemen tehtaiden poliisina. Herra P, rouva P ja jälkimmäisen rovaniemeläinen asianajaja, varatuomari Kirsti Käki päättivät vielä neuvotella hetkisen P:n autossa, joka oli pysäköity käräjäpaikan lähelle.

”Kun neuvottelut eivät olleet tuottaneet hänen tarkoittamaansa tulosta, oli P vihastuneena Käelle ottanut taskustaan pistoolin, jolla ampunut Käkeä kohden ainakin kaksi laukausta”, kertoo poliisikomisarion Kiimingin piirin nimismiehelle kirjoittama muistio.

Varatuomari Käki sai salkun väliin, ja luoti pysähtyi salkussa olleeseen Lakimieskalenteriin. Siinä sähäkässä Käki pääsi pakenemaan, ja herra P suuntasi seuraavaksi aseensa – onnistuneesti – takapenkillä istuneeseen vaimoonsa. Ja sitten vielä omaan rintaansa.

– Kirsti aina joskus hymähteli kolkosti, että kalenteri pelasti hänen henkensä, muistelee tapausta Tuomo Pekkala, eläkkeellä oleva rovaniemeläinen asianajaja, Kirsti Käen kollega ja hyvä tuttu.

Kun vuoden 1962 kalenteria mainostettiin Lakimiesuutisten palstoilla – ennakkotilaushintaan 350 markkaa – oli ilmoituksen hännille lisätty: ”Huom.! Luodinkestävä.”

Kalenteri ja Isto

Lakimiesliiton toiminnanjohtajana 1966–76 työskennellyt Pentti Ajo muistelee, että kalenterilla oli myös huomattava symbolinen merkitys.

– Nuori lakimies iski kalenterin tärkeänä salkusta pöytään, Ajo hymähtää.

Raskaustaulukko roikkui kalenterissa vielä Ajonkin toiminnanjohtaja-aikoina.

– Taulukko oli ammattiväline, mutta olihan siinä myös yleisemmin mielenkiintoista tietoa.

Kalenteri seurasi aikaansa. Autoistuneessa maassa kaivattiin juristintyössäkin tämän tästä mm. pysähtymismatkataulukkoa, ja sellainen ilmaantuikin kalenteriin. Aina 1990-luvun alkuvuosiin asti lueteltiin kalenterissa vanhimmat elossa olevat lakimiehet.

Ajo muistaa, että Weilin + Göösillä oli noihin aikoihin Helsingin yliopiston delegoima yksinoikeus tuottaa kalendaario-osa.

– Se oli sitä viranomais- ja kartelli-Suomea.

Vasta Suomen EU-jäsenyys pakotti Helsingin yliopiston 1990-luvulla luopumaan erioikeuksistaan, jotka se vuokrasi tarjouskilpailun pohjalta edelleen.

Lakimieskalenterissa oli periaatteessa muovikannet. Lisäksi otettiin kuitenkin nahkakantisten kalenterien lisäpainos, jota jaettiin niin liiton omille luottamusmiehille kuin PR-tarkoituksiin liiton ulkopuolellekin.

Jäsenet saivat kalenteria erityiseen jäsenhintaan. Taloudellisesti tavoitteena oli ”kohtuullinen ylijäämä”.

– Ei kalenteri mikään kultakaivos ollut, Ajo muistelee omia toiminnanjohtaja-aikojaan.

Ajo halusi poistaa Edelfeltin Maaherran kalenterin sivuilta erityisesti siihen liittyneen runonsäkeen vuoksi. Runebergin aatos tuntui istuvan huonosti 1960-lukuun, jolloin harva enää allekirjoitti ajatuksen lakien muuttumattomuudesta tai yliaikaisuudesta.

– Kaikki kunnia Edelfeltille, muistan ajatelleeni. Mutta onko Runebergin lausuma paikallaan enää?

Ja niin Ajo vaihdatti Edelfeltiin Istoon: Maaherran tilalle astui Eetu Iston Hyökkäys – toinen legendaarinen suomalaiskansallinen maalaus, joka sekin on vuodelta 1899. Istonkin työstä otettiin litografiapainos myyntiä varten. Nyt alkuperäistaulu löytyy Valtion taidemuseosta.

Pentti Ajo myöntää, että sukusiteilläkin oli valinnassa merkitystä. Iston maalauksessa kuvatun, lakikirjaa kotkan hyökkäykseltä suojelevan neidon mallina oli varatuomari Ajon mukaan Laura Ajo, nuorena kuolleen Eetu Iston morsian. Nimen taululle taas keksi Emmi Ajo, Pentti Ajon isoäiti.

Hyökkäys-taulu pysytteli kalenterissa Ajon toiminnanjohtajakauden loppuun. Sitten se poistui kalenterin sivuilta.

Kalenteri jäseneduksi 1980

Toimituspäällikkö Juha Mikkonen on osallistunut kalenterin toimitustyöhön peräti vuodesta 1982, eli Lakimiesliiton palvelukseen astumisestaan lähtien. Pitkään hän teki tätä työtä yhdessä päätoimittaja Liisa Grönroosin kanssa.

– Grönroosin jäätyä eläkkeelle siirtyi kalenterin toimittaminen tavallaan automaattisesti vastuulleni, Mikkonen toteaa.

Kalenterin toimitusyö aloitetaan aikaisin keväällä. Työ vie aikaa, kun tiedot on huolellisesti tarkistettava, ja kysyttävä asianomaisilta suostumus merkkipäivätietojen julkaisemiseksi. Kalenterin taiton hoitaa nykyään Ajasto.

Painos on nyt 12 000. Lisäksi julkaistaan 300 kappaleen painos VIP-kalenteria, mm. liiton luottamushenkilöille jaettavaksi. Ulkopuolisille kalenteria myydään perushintaan 15 euroa.

– Kalenteri on yksi liiton konkreettisimmista jäseneduista, Mikkonen sanoo. Jäsenetu Lakimieskalenteri on ollut vuodesta 1980. Ilmoituksista ja myynnistä tulee rahaa, mutta kyllä liitto joutuu kalenteria subventoimaan. Palautetta tulee pienimmistäkin painovirheistä, yleensä kuitenkin liian myöhäisestä ilmestymisajasta. Myös kehitysehdotuksia tulee silloin tällöin.

– Kalenterilla tuntuu olevan erittäin vahva, jopa kunnioitusta herättävä status lakimiespiireissä. Voisi sanoa, että sitä pidetään pyhänä ja koskemattomana. Saimme esimerkiksi Liisan kanssa tulikivenkatkuisia kirjeitä jäseniltä, kun siirryimme liimasidotusta selästä kierreselkään. Tämän takia jopa erottiin liiton jäsenyydestä!

– Lämpimäiskappaleita tarkastettaessa jännittää aina. Kerran Liisa kauhistui, kun kalenterin sivuille oli painettu virsiä, Mikkonen kertoilee.

Entä kalenterin tulevaisuus?

– Uskon, että kalenteri säilyy ennallaan vielä kauan huolimatta ns. sähköisten kalentereiden lisääntymisestä.

Kalenterissa tulisi jatkossa Mikkosen mielestä olla enemmän tietoa liitosta ja jäseneduista tai arkisessa juristintyössä tarvittavaa yleistietoa. Vastaavasti vähemmän tarvitaan sellaisia asioita, jotka saa tänä päivänä kätevästi hankittua esimerkiksi Internetistä.

– Tärkeää olisi saada palautetta ja kehitysehdotelmia kalenterin käyttäjiltä, Mikkonen sanoo.