Mikä on valinnanvapauden paras ja huonoin puoli?
Lauri Tanner: Valinnanvapauden paras puoli on uusien mahdollisuuksien tarjoaminen kiinnostuneille palvelujen käyttäjille. Kilpailuelementin lisääminen julkiseen terveydenhuoltoon kannustaa kehittämään ja uudistamaan palveluja.
Huonointa on uudistuksen ylimitoitettu kunnianhimo: koko terveyspalvelujärjestelmän perusrakenteiden muuttaminen alle puolentoista vuoden aikana lisää riskejä. Huonoa on myös akateemisen tutkimuksen ja opetuksen edellytysten unohtaminen.
Salla Luomamäki: Akavalaisten jäsenten näkökulmasta parasta olisi, jos uudistuksen hyvät tavoitteet, parempi hoidon saatavuus ja asiakaslähtöisyys, toteutuisivat. Yrittäjien ja itsensätyöllistäjien näkökulmasta parasta on, jos yksinyrittäjä saa uudistuksen ansiosta lisää mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan. Pienet toimijat ovat avainasemassa haja-asutusalueilla.
Huonoin puoli kuntouttavia ja sairauksia ehkäiseviä sote-palveluita tarjoavien yksinyrittäjien kannalta on pelko siitä, että sote-järjestelmä suosii suuria terveysketjuja ja korjaavaa sairaanhoitoa.
Minkälaisia uudistumispaineita valinnanvapaus tuo palvelujen tuottajille?
LT: Julkisilla palveluntuottajilla haasteet liittyvät lyhyeen valmisteluaikaan ja epäselvään toimintaympäristöön. Esimerkiksi vielä ei ole selvää, voivatko julkiset sote-keskukset käyttää nykyisiä laboratoriopalvelujen tuottajia vai pitääkö palvelut kilpailuttaa.
Yksityisille palveluntuottajille haasteina ovat uusien liiketoimintamallien muodostaminen kapitaatiorahoitteisten palvelujen osalta ja uuden sote-keskusmallin käyttöönotto, jolloin lääkärin vastaanottopalveluihin liittyy myös sosiaalitoimen palveluja.
SL: Palvelujen tuottajien on osattava markkinoida palvelujaan, onnistuttava kilpailutuksessa ja palvelujen tarjoajien vertailussa. Pienyrittäjät ja itsensätyöllistäjät ovat näissä usein heikommin resurssein liikkeellä kuin suuret terveysketjut.
Akavan Entren huolena on, kuinka pienet palveluntuottajat pääsevät tasavertaisesti tarjouskilpailuihin. Kilpailutus ei saa pakottaa yksinyrittäjiä alisteiseen asemaan.
Miten asiakkaan rooli muuttuu valinnanvapauden kasvaessa?
LT: Asiakkaan painoarvo kasvaa hieman, mutta asiakkuus julkisessa järjestelmässä ei käytännössä voi saada samaa painoarvoa kuin täysin yksityisesti maksetuissa palveluissa, koska kyse on viime kädessä kiinteän verokertymän kohdentamisesta.
Lakiehdotuksiin sisältyvä valinnanvapaus ei ole täysin vapaata; järjestelmään kuuluu myös valintapakko. Palveluntuottajaa voi vaihtaa vain kerran vuodessa, ja kapitaatiorahoituksella tuotetut yksityiset sote-keskuspalvelut eivät tarkoita vapaata oikeutta käydä yksityislääkärillä.
SL: Parhaimmassa tapauksessa asiakkaalla on mahdollisuus vertailla ja hakea itselleen parhaaksi kokemaansa palvelua. Tämä edellyttää, että asiakkaalla on tieto tarjolla olevista vaihtoehdoista. Toinen edellytys valinnanvapauden toteutumiselle on, että useampia palveluntarjoajia on olemassa. Tämä voi olla haasteellista kasvukeskuksien ulkopuolella.
Miten tasa-arvo toteutuu valinnanvapauden mallissa?
LT: Tasa-arvo toisaalta lisääntyy, kun myös julkisrahoitteisessa palvelussa on tietyiltä osin oikeus palveluntuottajan valintaan. Alueellista tasa-arvoa ei ole mahdollista saavuttaa, koska kasvukeskuksissa on enemmän valinnan mahdollisuuksia. Pikemminkin riski on alueellisen tasavertaisuuden heikkenemisestä, kun palveluverkon kattavuutta ei enää voida ohjata.
SL: Kansalaisten osalta suurin huoli on alueellisen tasa-arvon toteutumisessa. Saavatko asukkaat eri puolilla maata palveluja yhtä laadukkaasti ja monipuolisesti?
Akavalaisen asiantuntijan näkökulmasta suurin huoli on, toteutuuko asiakkaan hoitokokonaisuus ja panostetaanko riittävästi ennaltaehkäiseviin palveluihin. Pelkona on, että asiakkaan valitsemat useat palveluntuottajat eivät ota vastuuta asiakkaan palvelutarpeen kokonaisuudesta.
