Tekeekö Twitter professorista talebanin?
Mitä jos Twitteriä ja muuta sosiaalista mediaa ei olisi olemassa? Olisiko demokraattisen päätöksenteon ja kansanvaltaisen yhteiskunnan kannalta hyvä, jos poliitikot saisivat tehdä päätöksiä ja säätää lakeja keskenään ilman sosiaalisen median kautta tulevia näkemyksiä? Tekeekö Twitter professorista ”talebanin”?
Tällaisia ajatuksia heräsi, kun maaliskuussa kaatuneen hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö väitti blogissaan ”perusoikeustalebanien” verhoavan omia ideologisia tavoitteitaan ”asiantuntijuuden valekaapuun” ja pyrkivän ”sosiaalisen median välityksellä painostamaan kansanvaltaisesti valittua eduskuntaa”.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin sen jälkeen, kun eduskunnan puhemies Paula Risikko oli professori Juha Lavapuron ja professori Martin Scheininin tviitit luettuaan päättänyt lähettää siviili- ja sotilastiedustelua koskevat mietinnöt eduskunnasta takaisin valmisteluun.
Tviitteihin reagoinut Risikko olisi toivonut yhteydenottoa muulla tavalla kuin sosiaalisen median kautta. Hän kutsuikin perustuslakiasiantuntijat pyöreän pöydän ääreen keskustelemaan valtiosääntöasiantuntijoiden roolista julkisessa keskustelussa.
Tietääkseni ei ole olemassa kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan valiokunnan kuultavana ollut asiantuntija ei saisi kommentoida asiaa muualla.
Tietääkseni ei ole olemassa kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan valiokunnan kuultavana ollut asiantuntija ei saisi kommentoida asiaa muualla. Aikaisemmin asiantuntijat ovat kommentoineet lakihankkeita esimerkiksi tiedotusvälineiden haastatteluissa, mutta onko sosiaalinen media viestintäkanavana erilainen?
Demokraattisen päätöksenteon kannalta on tärkeää, että asioista keskustellaan silloin, kun erilaiset ratkaisuvaihtoehdot ovat aidosti mahdollisia. Perus- ja ihmisoikeutena turvattu sananvapaus ei turvaa pelkästään lausujan oikeutta esittää erilaisia tietoja, mielipiteitä ja viestejä, vaan myös vastaanottajan oikeuden saada tietää, mitä muut asioista ajattelevat.
Sosiaalinen media tarjoaa tehokkaan kanavan päätöksenteon perusteena olevien tietojen ja niiden perusteella muodostettujen mielipiteiden jakamiseen.
Sosiaalisessa mediassa korostuvat nopeus, vuorovaikutteisuus ja välittömyys.
Sosiaalisessa mediassa korostuvat nopeus, vuorovaikutteisuus ja välittömyys: jokainen saa sanottavansa esiin asemastaan riippumatta sekä ilman toimituksellista päätöksentekoa ja siihen liittyviä rajoitteita. Tässä on sosiaalisen median vahvuus ja toisaalta myös heikkous.
Perusteltujen näkökohtien lisäksi netissä esitetään myös uhkauksia ja henkilöön käyviä solvauksia, jotka pahimmillaan johtavat siihen, että asiantuntijat eivät halua osallistua julkiseen keskusteluun.
Valeuutisten ja erilaisten ”kokemusasiantuntijoiden” aikakaudella on arvokasta, että löytyy tieteenharjoittajia, jotka jakavat tutkimukseen perustuvaa tietoa ja antavat kansalaisille mahdollisuuden rationaaliseen päätöksentekoon. Näin asiantuntijat toteuttavat yliopiston kolmatta tehtävää – yhteiskunnallista vuorovaikutusta.
Tiedon saannin ja erilaisten käsitysten rikastamiseksi on toivottavaa, että yhä useampi asiantuntija osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun,
Sosiaalinen media tavoittaa useampia ihmisiä kuin esimerkiksi muistio tai suullinen keskustelu. Tiedon saannin ja erilaisten käsitysten rikastamiseksi on toivottavaa, että yhä useampi asiantuntija osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun – parhaaksi katsomassaan viestintäkanavassa.
