Tšekin tasavalta – Keski-Euroopan ykkönen

Tšekin tasavalta
– Keski-Euroopan ykkönen?

Vahvaa eurooppalaista identiteettiä kantava Tšekki on suunnannnut määrätietoisesti kohti länttä. Oikeusreformi on silti Tšekissäkin ollut hankala prosessi.

Tšekki ja tšekkiläiset ovat identiteetiltään hyvin eurooppalaisia. Maa sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla ja on ollut historiansa aikana yksi talouden ja sivistyksen solmukohtia – kruununjalokivenään Praha. Kaarlen yliopisto Prahassa perustettiin jo vuonna 1348, ensimmäisenä yliopistona Keski-Euroopassa.

Tšekin alueella on myös vahvat teolliset perinteet. Maa teollistui varhain ja maailmansotien välisenä aikana se oli yksi Euroopan teollistuneimmista alueista. Huomion arvoista on myös se, että maa oli tuohon aikaan myös yksi Euroopan harvoista demokratioista. Tšekissä on joskus spekuloitu, että maa olisi todennäköisesti ollut mukana Euroopan integraatiokehityksessä alusta alkaen, mikäli toisen maailmansodan valtapiirijaot olisivat menneet hieman toisin.

Sosialismin kaatumisen jälkeen suunta on ollut selvä: länsi – kaikissa sen muodoissa. Tarve integroitua läntisiin organisaatioihin, erityisesti EU:hun ja Natoon artikuloitiin hyvin selkeästi. Perusteluissa käytettiin pontena aimo annos historiapoliittisia argumentteja. Vahva länsiorientaatio onkin tulkittu ”paluuksi” siihen kulttuuris-poliittiseen yhteisöön, johon maa historiallisesti kuuluu.

Tšekkoslovakian jakautumisen taustalla vaikutti myös ajatus siitä, että heikommin kehittynyt ja kulttuurisesti ”itäisempi” Slovakia hidastaisi kehittyneemmän Tšekin kehitystä ja länsi-integraatiota. Sama ajattelumalli tuli esiin myös Tšekin suhtautumisessa Visegrád-maiden yhteistyöhön, siitäkin huolimatta yhteistyön keskeisenä tarkoituksena oli ajaa alueen maiden integraatiota. Omaa tietään kulkeneesta Tšekistä tulikin EU:n silmissä joksikin aikaa entisen neuvostoblokin maiden joukossa eräänlainen mallioppilas.

Eurojahkailijat

Sekä Naton että EU:n jäsenyys ovat merkinneet paljon maalle myös symbolisesti. Käytännössä kaikki vähänkin merkittävät poliittiset puolueet ovat alusta asti kannattaneet jäsenyyttä sekä EU:ssa että Natossa. Suurista puolueista vain kommunistinen puolue, KCSM on suhtautunut Nato-jäsenyyteen kielteisesti.

Länsi-integraation perussävy oli siis selvä kaiken aikaa, mutta painotuksissa on kuitenkin ollut selviä eroja. Yksi euromyönteisimmistä puolueista on ollut sosiaalidemokraattinen puolue, ?CSSD, joka on nähnyt jäsenyyden ainoana mahdollisuutena selviytyä kovenevassa taloudellisessa kilpailussa. Puolue on kannattanut voimakkaasti myös integraation syvenemistä. Myös kommunistit ovat suhtautuneet jäsenyyteen myönteisesti.

Selvästi euroskeptiseksi puolueeksi voidaan luokitella pitkäaikaisen pääministerin ja istuvan presidentin Václav Klausin kansalaisdemokraattinen puolue, ODS. Itse Klausia voidaan pitää tšekkiläisen eurokriittisyyden ruumiillistumana, ja puolue on seurannut hänen linjaansa. Kansalaisdemokraattien riveissä on painotettu EU:n merkitystä kilpailukyvyn parantamisessa, mutta kavahdettu unionin syvenemistä. Keskeisenä argumenttina on käytetty suvereniteetin kaventumista. Kaikesta huolimatta konkreettiset askeleet kohti unionia otettiin Klausin pääministerikaudella ja jäsenyys toteutui lopulta Klausin istuessa presidenttinä.

Jokin aika sitten Tšekin poliittinen kenttä alkoi kuohua, kun vaikutusvaltaisessa lehdessä julkaistiin pääministerin asuntorahoituksen ja hänen vaimonsa liiketoimien epäselvyyksiä käsittelevä artikkeli. Asia politisoitui nopeasti ja johti lopulta pääministeri Stanislav Grossin eroon. Uudeksi pääministeriksi nousi puoluetoveri sosiaalidemokraateista, Jirí Paroubek, joka oli toiminut alueellisen kehittämisen ministerinä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Tšekin politiikan huipun rahoitussotkuja herättävät huomiota, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin siitä oli seurauksia. Yksityiselämän epäselvyyksien politisoituminen saattaa vaikuttaa positiivisesti Tšekin politiikan kehittymiseen siinä mielessä, että läpinäkyvyys lisääntyy ja poliitikkojen ”koskemattomuuden” taika murtuu.

Toinen mielenkiintoinen poliittinen tapahtuma on tulossa, sillä Tšekissä järjestetään ensi vuonna parlamenttivaalit. Tällä hetkellä mielipidetiedusteluja johtaa juuri kansalaisdemokraattinen puolue, jonka on arvioitu saavan reilut 31 % äänistä. Perässä tulevat kommunistinen puolue, KSCM ja hallitusvastuussa oleva sosiaalidemokraattinen puolue, CSSD, molemmilla on noin 15 % kannatus. On vaikea arvioida, miten kansalaisdemokraattien mahdollinen vaalivoitto vaikuttaisi maan EU-politiikkaan. On kuitenkin mahdollista, että Tšekin suhde muuttuisi varautuneemmaksi.

Lentävä lähtö

Itäisen Keski-Euroopan kamppaillessa sosialismin jälkeisen transition kanssa, hyvään talouskehitykseen yltänyttä Tšekkiä on melko yleisesti pidetty onnistuneena esimerkkinä yhteiskuntajärjestyksen muutoksen hallinnasta. Yksityistäminen tapahtui maassa verrattain tehokkaasti. Osa valtiollistetusta omaisuudesta palautettiin entisille omistajilleen ja osa yksityistettiin suoralla myynnillä. Laajemmassa mittakaavassa myynti aloitettiin kuitenkin vasta vuoden 1997 jälkeen.

Mielenkiintoisin käytetyistä menetelmistä oli ns. kuponkiyksityistäminen. Käytännössä kuponkimenetelmä tarkoitti sitä, että jokainen kansalainen sai ostaa 1000 kruunulla kuponkeja ja sijoittaa ne haluamiinsa kohteisiin. Syntyi nopeasti pieniä sijoitusyhtiöitä, jotka ostivat kuponkeja kansalaisilta ja sijoittivat ne eteenpäin. Lainsäädännön puutteiden vuoksi yksityistämisen lieveilmiöksi tuli ns. tunnelointi, kun joidenkin sijoitusyhtiöiden johtajat ohjasivat tuotot omille tileilleen.

Tšekin talous kehittyi hyvin aina vuoteen 1997 asti, jolloin nopea kasvu taittui miinuksen puolelle. Tuottavuus ei ollut parantunut toivotulla tavalla. Merkittävä tekijä oli myös se, että Tšekki oli kilpaillut lähes yksinomaan halvoilla tuotantokustannuksilla. Korkean osaamistason tuotteiden ja teknologian osuus maan kokonaistuotannosta pieneni vastoin yleiseurooppalaista kehitystä. Toinen merkittävä tekijä oli lainsäädännön jälkeenjääneisyys. Tšekissä oli panostettu nopeaan kasvuun oikeusjärjestelmän ja institutionaalisten uudistusten jäädessä jossakin määrin taka-alalle.

Oikeusreformi ja lainsäädäntö

Talouskasvun pysähtyminen 1997 aiheutti huomattavia sosiaalisia ongelmia. Tšekin työttömyys oli pysynyt muihin itäisen Keski-Euroopan maihin verrattuna alhaisena, mutta työttömien määrä alkoi kasvaa huolestuttavan nopeasti. Tällä hetkellä Tšekin työttömyysaste on reilut 9,5 %, eikä työttömien määrässä ei ole viime vuosina ollut suuria vaihteluita. Alueelliset erot työttömyydessä ovat kuitenkin valtavia. Prahassa voidaan puhua lähes täystyöllisyydestä, kun taas esimerkiksi joillakin Pohjois-Böömin alueilla työttömänä saattaa olla yli viidennes työvoimasta. Ongelmallisia ovat erityisesti alueet, joilla on lakkautettu tai supistettu suuria teollisuuskombinaatteja tai kaivoksia.

Talouskehityksen pysähtyminen merkitsi aikalisän ottamista. Vuonna 1998 valtaan noussut sosiaalidemokraattinen puolue otti asiakseen uudistaa maan lainsäädäntöä ja oikeusjärjestelmää sekä parantaa maan talouden tilaa.

Periaatteellisella tasolla Tšekin lainsäädännön kehittäminen acquis communautairen hengessä aloitettiin hyvissä ajoin, sillä jo pian Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen laadittiin toimintaohjelma, jonka mukaan uudistukset oli tarkoitus toteuttaa. Oikeusministeriössä käynnistettiin vuonna 1999 ohjelma, jonka tarkoituksena oli parantaa kokonaisuudessaan Tšekin oikeuslaitoksen toimintaa ja kasvattaa sen kapasiteettia. Tavoitteena oli tapausten käsittelyaikojen lyhentäminen ja esimerkiksi rikosoikeudellisen prosessin rationalisointi, johon liittyivät esitutkinnan tehostaminen sekä syyttäjälaitoksen roolin vahvistaminen. Merkittävää oli myös joidenkin oikeudellisten palveluiden, kuten notaaritoiminnan, yksityistäminen. Myös oikeusopillista perus- ja täydennyskoulutusta kehitettiin.

Kaikista toimista huolimatta oikeusreformi on ollut hankala prosessi. Puitteet uudistuksille olivat olemassa, mutta poliittinen tahto niiden käyttöönotolle ei ollut kunnossa. Jäsenyysneuvottelujen aikana komissio arvosteli Tšekkiä usein uudistusten toimeenpanon hitaudesta. Yleisesti arvostelun kohteena oli myös hallinnon uudistaminen kokonaisuudessaan.

Lainsäädännön uudistusten osalta huomio kiinnittyi kilpailua ja sopimuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseen, mikä on yhteiskunnallisen tilanteen huomioon ottaen ollut luonnollista. Toisaalta ympäristölainsäädännön ja kuluttajansuojan uudistaminen olivat pitkään ongelmallisia kohtia. Monet tšekkiläiset asiantuntijat ovat todenneet, että uudistusten hitaus johtui paitsi energian suuntaamisesta talouskasvun luomiseen, myös pitkälti siitä, että poliitikot toimivat pikemminkin vaistojensa kuin todellisen tiedon varassa. Suurimmat ongelmat ovat kuitenkin jo takanapäin.

Talous hyvässä vauhdissa

Talouden elvyttämiseksi erityisesti ulkomaisten sijoittajien toimintaedellytyksien parantaminen koettiin tärkeäksi. Vaikutukset näkyivät yllättävänkin pian, sillä suorien ulkomaisten sijoitusten määrä kaksinkertaistui jo seuraavana vuonna. Investoinneilla mitattuna Tšekin tasavalta on yhä Vysegrád-maiden kärjessä, vaikka kaksi edellistä vuotta ovatkin olleet hieman vaatimattomimpia. Tärkeimmiksi toimialoiksi ovat muodostuneet auto-, kone- ja kuljetusvälineteollisuus sekä toisaalta kemianteollisuus. Myös turismin merkitys on Tšekille suuri ja sektorin kasvun oletetaan jatkuvan, minkä vuoksi matkailun edistämiseen on panostettu paljon. Kaiken kaikkiaan Tšekin talous on ollut hyvässä kasvuvauhdissa koko 2000-luvun alun ajan. BKT on kasvanut tasaisesti ja suhteellisen hyvin – viime vuonna kasvu oli 4 %.

Tšekki ei voi enää, eikä sen ole mielekästäkään, kilpailla halvalla työvoimalla. Vaikka palkkataso Tšekissä onkin yhä verrattain matala, ovat työnantajamaksut Euroopan neljänneksi korkeimmat, mikä osaltaan vaikuttaa maan kiinnostavuuteen sijoituskohteena. Työntekijän palkasta 35 % menee sosiaali- ja terveysvakuutusmaksuihin. Tšekin parhaat kilpailuvaltit ovatkin muualla – osaava, korkeasti koulutettu työvoima, hyvä infrastruktuuri, erinomainen sijainti, verrattain vakaa toimintaympäristö sekä talouden moderni rakenne.

Tšekki on tällä taloudellisesti hetkellä uusien EU-maiden kärkikaartia yhdessä Slovenian kanssa. Mahdollisiksi taloudellisia ongelmia aiheuttaviksi tekijöiksi voidaan mainita, että valtiontalous on alijäämäinen ja ulkomaanvelka kasvussa. Julkisen talouden epätasapaino vaikuttaa Tšekin EMU-jäsenyyteen. Tšekin liittyminen rahaunioniin toteutunee vasta vuosikymmenen taitteessa. n

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä ja poliittisen historian tutkijana Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.