Artisti maksaa on vanha vitsi, joka suoratoistopalveluiden aikakaudella ei muusikoita juurikaan naurata. Spotifyn kaltaisia suoratoistopalveluja pidettiin aikanaan vastauksena musiikin laittomalle kopioinnille ja lataamiselle. Ne ovatkin laillinen ratkaisu musiikin kuuntelijoille, mutta eivät helli musiikin tekijöitä.
Spotify kuohutti musiikkialaa viimeksi helmikuussa, kun musiikkialan etujärjestöjen tilaama tutkimus julkaistiin. Tutkimuksesta kävi ilmi, että suoratoistopalvelujen käyttämässä pro rata -mallissa kuukausimaksua maksavien käyttäjien rahat kohdentuvat palvelussa eniten kuuntelukertoja keränneille artisteille eikä sen mukaan, mitä yksittäinen käyttäjä on oikeasti kuunnellut.
Spotifyn kritisoitu bisnesmalli on käytössä kaikilla muillakin isoilla toimijoilla.
Spotifyn kritisoitu bisnesmalli on käytössä kaikilla muillakin isoilla toimijoilla. Tilalle on tarjottu user centric -mallia, jossa premium-käyttäjien kuukausimaksut kohdentuisivat käyttäjien todellisen kuuntelun mukaan. Suoratoistopalveluissa tämä ei ole saanut vastakaikua.
Kaikki muusikot eivät kuitenkaan halua jäädä voivottelemaan, vaan yrittävät luovia järjestelmässä parhaansa mukaan. Alternative metal -yhtye Fear of Dominationin (FoD) solistit Saku Solin ja Sara Strömmer näkevät Spotifyn ja muut suoratoistopalvelut ainoastaan mahdollisuuksina, jotka tuovat musiikin lähelle ihmistä.
– Kaikki muuttuu ympärillä. Uusia teknologioita kehitetään nopeammassa tahdissa ja niistä myös tiedetään nopeammin kuin ennen. Sen sijaan, että uuden edessä ajateltaisiin, että tässä on mahdollisuus, alkaa nillittäminen, kun ei ole samanlaista kuin ennen, Solin moittii.
Solin ei myöskään ymmärrä muusikoiden valitusta siitä, että suoratoistopalvelut polkevat heidän oikeuksiaan.
– Ehkä me olemme niin tyhmiä, että emme tajua. Tai olemme menestyneet oikealla tavalla, eikä siitä ole meille haittaa. Tai sitten toimintamme on niin pientä, että häviämämme luvut eivät ole merkitseviä, Solin jatkaa.
Solinin mukaan FoD:n kuuntelijaluvut Spotifyssa ovat puolessa vuodessa kolminkertaistuneet, mikä näkyy korvauksissa samassa suhteessa.
Arvostus rahaksi
Tilanne ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton. Esimerkiksi nuorten musiikin kuuntelu on pitkälti Spotifyn ja Youtuben varassa. Ne tuottavat Teosto-korvauksia kappaleiden kirjoittajille, mutta eivät monelle esittävälle taiteilijalle merkittävänä tulonlähteenä olevia Gramex-korvauksia.
Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkisen mukaan vireillä onkin hanke saada EU:n tekijänoikeusdirektiiviin luovuttamaton korvausoikeus myös nettivälittämisestä, joka maksettaisiin Gramex-tyyppisten järjestöjen kautta.
Teoston innovaatioasiantuntija Turo Pekari muistuttaa, että musiikin säveltäjille, sanoittajille ja kustantajille tilanne on hieman toinen kuin artisteille ja muusikoille, joille suoratoisto voi olla tärkeimpiä tulonlähteitä. Teoston keräämistä korvauksista digitaalisten palvelujen osuus on nopeasta kasvusta huolimatta pieni. Valtaosa rahasta tulee tv:stä, radiosta ja livekeikoista.
Suomalaiset kuluttajat ovat ottaneet digitaaliset palvelut nopeasti käyttöön, mutta musiikintekijöitä ja artisteja ajatellen kasvumahdollisuuksia on edelleen. Kysymys on kuitenkin uusien käyttäjien sijaan enemmän hinnoittelumalleista ja lisensiointiehdoista, jotka varmistavat reilut korvaukset tekijöille.
Suomessa Youtube on käytetyin musiikkipalvelu, mutta se maksaa huomattavasti pienempiä rojalteja kuin esimerkiksi Spotify.
Taustalla on myös poliittinen arvokuilukeskustelu Youtuben ja Facebookin kaltaisten alustapalvelujen maksamista tekijänoikeuskorvauksista. Keskustelua käydään Euroopassa laajemminkin. Suomessa Youtube on käytetyin musiikkipalvelu, mutta se maksaa huomattavasti pienempiä rojalteja kuin esimerkiksi Spotify.
Fear of Dominationin perkussionisti Miikki Kunttu (vas.) ja koskentinsoittaja Lasse Raelahti.
Musiikin reilua kauppaa
Tällä hetkellä musiikkialaa puhuttavat moraaliset oikeudet eli metadata, joka kulkee teosten mukana.
Suoratoisto- ja muissa digitaalisissa palveluissa jää Pekarin mukaan paljon rahaa tilittämättä, koska tiedot ovat puutteellisia.
– Artistien kannalta tilanne on hyvä, mutta harmittavan useissa tapauksissa sieltä jää puuttumaan tiedot säveltäjistä, sanoittajista, sovittajista ja kustantajista sekä studiomuusikoista. Se on heille iso ongelma. Tätä on maailmanlaajuisestikin pyritty ratkomaan, Pekari kertoo.
Myös Muusikkojen liiton Pokkinen tunnistaa ongelman. Moraalisten oikeuksien merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään. Vireillä onkin iso juridinen hanke, jotta kaikki palvelut saadaan pitämään huolta, että nimet löytyvät sieltä mistä pitää.
Moraalisten oikeuksien merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään.
Yksi tulevaisuuden tekijänoikeudellisista kysymyksistä saattaa Pokkisen mukaan olla myös taiteellisten tuottajien juridinen rooli, joka on korostunut konemusiikin menestyksen myötä. Etujärjestöt lobbaavat myös kohtuullisen korvauksen ja sitä koskevan lainsäädännön puolesta.
– Taiteilija- ja tekijäpuolen etujärjestöt ovat jo pitkään puhuneet sellaisen tekijänoikeussääntelyn puolesta, jossa lakiin kirjattaisiin työehtosopimista muistuttava mahdollisuus tarkastella tekijänoikeussopimuksia. Meillä on kuitenkin ollut suuria näkemyseroja käyttäjäpuolen kanssa.
Yhtäältä mahdollisuuksia on enemmän kuin ennen, toisaalta toimijoiden määrä pienenee. Musiikkibisneksen keskittyminen muutaman ison käsiin ei ole välttämättä hyvä asia.
– Reilu kauppa -ajattelu olisi myös musiikkialalla järkevää. Mutta millä ne banaanien välittäjät ja myyjät saadaan maksamaan järkevämpää palkkaa banaaninviljelijöille, on tässä se kysymys. Tarvitaanko siihen lainsäädäntöä vai voidaanko tehdä kohtuullisempia keskinäisiä sopimuksia, Pokkinen pohtii.
Ura omiin käsiin
Musiikin lisenssibisneksessä on Pekarin mukaan tapahtunut viime vuosina melko isoja lainsäädäntömuutoksia, joiden myötä musiikintekijöillä on entistä suurempi vapaus hallinnoida lisenssejä itse.
Pokkinen näkee musiikkibisneksen muutoksen konkreettisesti nenänsä edessä sopimuksissa, joita pyörittelee päivittäin. Tekijänoikeudellisessa mielessä hänen työnsä palikoita ovat erityisesti musiikin tekijän, esittävän taiteilijan ja taloudellisen tuottajan oikeudet.
– Kun aloitin liitossa lähes 20 vuotta sitten, äänitteen taloudellisen tuottajan oikeudet eivät juuri koskaan syntyneet artistille. Jos halusi tehdä äänitteen, piti löytää ulkopuolinen tuottaja. Viimeisen 15 vuoden aikana tilanne on muuttunut radikaalisti, ja enää ei ole mikään juttu artistilta tuottaa levy itse.
Myös FoD haluaa pitää langat omissa käsissään.
– Sellainen mentaliteetti on ollut vallalla, että kun saat levytyssopimuksen, kaikki on hyvin. Nyt aletaan herätä siihen, että se ei ole realistista. Levy-yhtiö ei välttämättä anna niitä asioita, joita bändi tarvitsee, Strömmer sanoo.
– Toki tulee lisää painetta, lisää työtä, lisää velvoitteita, mutta itse olen aina ajatellut, että ilmaisia lounaita ei ole. Jos ei halua kolmansia osapuolia, hommat pitää tehdä itse, Solin täydentää.
Pokkisen mukaan jotkut artistit ovat viime vuosina saaneet neuvoteltua sellaisia yhteistyösopimuksia, joita hän ei vielä jokin aika sitten olisi kuvitellut näkevänsä.
– Yhtäkkiä voidaan neuvotella molemminpuolisesta optiosta, että artisti voi myös kieltäytyä jatkosta. Se on minulle merkki siitä, että levy-yhtiöissä on tajuttu, että artisti voi myös pärjätä aika hyvin ilman heitä. Sielläkin puolella on pakko joustaa.
Yrittäjämäisellä asenteella
Teknologisessa murroksessa sosiaalisesta mediasta tuli artisteille auttava käsi, jonka avulla fanikunta sitoutetaan ja voi itse järjestää vaikka Aasian kiertueen. Tätä mahdollisuutta FoD hyödyntää aktiivisesti.
– Muusikolle saattaa olla tylsää, että pitää tehdä muutakin kuin musiikkia. Jos ei ole valmis maksamaan niistä palveluista, pitää hoitaa ne itse. Pitäisi vaan mennä ajan mukana, Solin toteaa.
Muusikolle saattaa olla tylsää, että pitää tehdä muutakin kuin musiikkia.
– Me puhumme siitä elämäntapana. Aamulla ensimmäiseksi ajattelen bändin juttuja ja omia laulujuttuja. Sitä pitää elää joka päivä ja päivittää tekemistä myös nettiin.
Solin ja Strömmer rinnastavat muusikon ammatin yrittäjyyteen: vaikka taiteellisuus kulkee vahvasti mukana, se on työ siinä missä muutkin.
– Mielestäni joku Spotify on lopulta aika pieni asia, kun miettii, mistä tulee leipä pöytään. Eivät se tai Youtube sitä todellakaan määritä, vaan mitä ihmisenä tekee, Strömmer pohtii.
FoD:n solistien perusviesti on, että musiikkiala koostuu monesta pienestä purosta, ja jos yksi puro ehtyy, kannattaisi miettiä, löytyisikö jokin uusi puro.
– En tarkoita kuitenkaan, ettei saisi arvostella, varsinkaan niin kauan kuin ala pyörii muutaman ison käsissä. Nehän voivat muuten tehdä mitä vaan. Pitää olla kriittinen järjestelmälle ja älähtää, jos aihetta on, mutta jos se on pelkkää valittamista, olet koko ajan askeleen jäljessä, Solin tarkentaa.
Muusikkojen liiton Pokkisella on asiakkainaan tunnettujen nimien lisäksi monta vähemmän tunnettua, mutta hyvin menestyvää omakustanneyhtyettä. Hänen on helppo olla alan suhteen optimistinen.
– Uskon, että musiikki on yksi ihmisen perustarpeista. Siksi ammattimaista musiikin tekemistä ja esittämistä kaivataan tulevaisuudessakin.
