Journalismi on hyvä teema aloittaa tekoälytutkimus. Se on konkreettinen alue, jossa on jo paljon esimerkkejä automatisaation käytöstä ja sen tuomista hyödyistä käytännön työhön. Siihen liittyy mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä, ja siinä yhdistyvät tekoälyyn liittyvät yleiset oikeudelliset haasteet ja eri tieteenalat, selittää Taina Pihlajarinne.
Yksinkertaistetusti Pihlajarinteen kiinnostus kohdistuu siihen, mitä voi seurata, kun uutisrobotti kirjoittaa toimituksessa juttuja esimerkiksi vaali- tai urheilutuloksista saamastaan datamassasta ja ne julkaistaan lukijoiden luettavaksi muun uutisvirran mukana. Kenelle kuuluvat uutisrobotin kirjoittamien juttujen tekijänoikeudet? Voiko jollain olla tarvittavaan dataan yksinoikeus, ja kuinka toimitaan mahdollisissa vahingonkorvaustapauksissa?
– Luova ihminen tarvitsee taloudellisen kannustimen ja moraalisen oikeuden tuottamaansa teokseen, jota tekijänoikeus suojaa. Asetelma muuttuu radikaalisti, jos teos onkin tekoälyn tuottama. Silloin pitää miettiä, tarvitseeko suojaa toimittaja, joka syöttää sovellukselle ohjeita, algoritmin tekijä, vai tarvitseeko kukaan, pohtii Pihlajarinne.
Asetelma muuttuu radikaalisti, jos teos onkin tekoälyn tuottama.
Pitkään digitalisaation parissa
Helsingin yliopiston tekijänoikeuden professorina työskentelevä Taina Pihlajarinne kiinnostui immateriaalioikeuksien ja digitalisaation suhteesta jo jatko-opintojensa alussa vuonna 2002, kun digitalisaatio oli jo päässyt alkuun.
Hän aloitti tutkimuksensa domain-nimistä eli verkkotunnuksista työn ohella, kunnes siirtyi vuonna 2005 töihin yliopistolle. Samasta aiheesta valmistui vuoden 2010 vaihteessa väitöskirja.
– Väittelyn jälkeen jatkoin yliopiston KATTI-tutkimusyksikössä, ja siellä oli hyvä meininki. Silloinen johtaja ja nykyinen tiedekunnan dekaani kannusti aloittamaan projekteja ja hakemaan niille rahoitusta. Tutkimusprojektien saaminen oli tärkeää.
Pihlajarinne kiittelee myös nuorta työryhmäänsä, johon kuuluvat apulaisprofessorit Katri Havu ja Riikka Koulu, tutkijatohtorit Anette Alen-Savikko ja Juha Vesala sekä tutkimusavustaja Tone Knapstad. Kiinnostus uusimman tutkimuksen kohteeksi valikoituneeseen tekoälyteemaan oli tutkijaryhmän yhteinen.
”Tekoälyjournalismin oikeudelliset haasteet” -nimellä kulkeva hanke alkoi toukokuussa työpajaesittelyillä ja jatkuu seuraavat kaksi vuotta. Rahoittajana toimii Helsingin Sanomain Säätiö 215 000 euron apurahalla.
Emme pyri oikeustieteen sisäiseen pohdintaan vaan monitieteelliseen vuoropuheluun. Se on ainoa tapa tehdä tätä tutkimusta.
Monialaista tutkimusta
Hankkeen tarkoituksena on Pihlajarinteen sanoin luoda tekoälyn oikeudellista pohjaa. Mukana on tekijänoikeutta, mutta myös kilpailuoikeudellisia ja vahingonkorvausoikeudellisia kysymyksiä. Lisäksi hanke yhdistää mediatutkimusta, journalismin tutkimusta ja tietojenkäsittelytiedettä oikeustieteeseen.
– Emme pyri oikeustieteen sisäiseen pohdintaan vaan monitieteelliseen vuoropuheluun. Se on ainoa tapa tehdä tätä tutkimusta. Sidomme oikeudellisen tarkastelun tekniseen ja taloudelliseen ympäristöön, arvioimme eri intressejä ja selvitämme, millaisia ratkaisuehdotuksia on tehty. Sen pohjalta pyrimme löytämään omia ratkaisuehdotuksiamme, Pihlajarinne sanoo.
Kahdessa vuodessa ei tule kokonaan valmista, mutta toivomuksena on, että kysymysten asettelussa päästäisiin askel eteenpäin.
Rutiinityöt roboteille
Suomalaisissa mediataloissa uutisrobotteja on jo kokeiltu ja niitä kehitetään edelleen. Esimerkiksi Valtteri-uutisrobotiksi nimetty tekoälysovellus kirjoitti vuoden 2017 kuntavaaleissa juttuja vaalituloksista. Paranneltua versiota on tarkoitus kokeilla rikosuutisoinnissa. Valtterin on kehittänyt tohtorikoulutettavana työskentelevä Leo Leppänen Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteiden osastolta. Myös maailmalla on vastaavia.
Robotit pystyvät sen verran omaperäisiin tuotoksiin, että aika monessa teoskynnys ylittyy.
– Ainakin uutistoimisto Reutersilla on myös tekoälysovellus. Sovellusten avulla ei pyritä tuottamaan pitkiä juttuja, mutta ne kehittyvät koko ajan. Nykyisellään ne voivat kirjoittaa lyhyitä vaali- ja urheilu-uutisia tai maanjäristystiedotteita annetun faktan pohjalta. Toimittaja opettaa sovellukselle, mitkä asiat ovat kiinnostavia, ja se koostaa jutun ohjeiden perusteella. Robotit pystyvät kuitenkin sen verran omaperäisiin tuotoksiin, että aika monessa teoskynnys ylittyy, toteaa Pihlajarinne.
Käytännössä uutisrobotit korvaavat toimittajien tekemää työtä. Niiden hyötynä on, että niiden avulla voidaan mahdollisesti suunnata toimittajien työpanosta vaativimpiin töihin. Tavoitteena on entistä laadukkaampi ja monimuotoisempi journalismi ja enemmän uutisia.
Pihlajarinne löytää vertauskohdan musiikin tuottamisesta.
– Jo nyt on sovelluksia, joissa algoritmille annetaan vaikka sata Beatlesin kappaletta ja pyydetään sitä säveltämään niiden pohjalta tietyn tyylilajin musiikkia. Mikä on alkuperäisten teosten asema tällaisessa tapauksessa? Onko kyseessä jokin tekijänoikeudellinen loukkaus?
– Se olisi seuraava kiinnostava teema tutkia. Voitaisiin miettiä, millaisilla yhteisillä ratkaisukeinoilla tällaisia ongelmakimppuja pystytään ratkaisemaan, ja miten paljon eri tilanteet eroavat toisistaan.
Suomessa ollaan tekoälyyn liittyvien kysymysten selvittämisessä ennemmin etunenässä kuin jälkijunassa, jos verrataan muuhun maailmaan.
Pois laastariratkaisuista
Pihlajarinteen mukaan Suomessa ollaan tekoälyyn liittyvien kysymysten selvittämisessä ennemmin etunenässä kuin jälkijunassa, jos verrataan muuhun maailmaan.
– Olemme hyvässä tilanteessa, mutta asioihin täytyy vielä kovasti panostaa. Kiinnostus on ollut suurta, joten täytyy olla positiivinen. Toivon, että tämä tutkimus olisi vasta alkua, sillä tutkittavaa on paljon. Olemme tehneet esimerkiksi Lapin yliopiston Rosa Ballardinin kanssa paljon yhteistyötä. Meitä kiinnostavat samanlaiset asiat.
Kysymykseen siitä, voiko laki koskaan pysyä digitalisoitumisen perässä, hän vastaa seuraavasti:
– Kyllä se mahdollista on mutta haasteellista. Tekijänoikeusjärjestelmässä ongelmana on, että on pyritty tekemään kasuistisia säännöksiä ja laastariratkaisuja monimutkaisiin tilanteisiin, eivätkä ne kestä kovin hyvin aikaa.
– On luonnollista, että sääntely on vähän jäljessä, mutta valitettavasti tuntuu, että siinä mennään osin väärään suuntaan. EU:ssa suuntaus on se, että kasuistisia säännöksiä lisätään. Ei pitäisi hätäillä vaan katsoa rauhassa, mihin mennään. Laastariratkaisujen sijaan pitäisi pyrkiä abstraktiin sääntelyyn ja hakea yleisiä ohjeita.
Luotettavuus puntarissa
Haasteita tuo tekniikan nopea kehittyminen, mutta myös se, että tekijänoikeus koskettaa monia ihmisiä, joiden pitäisi pystyä ymmärtämään monimutkaisiksi muotoutuneita säännöksiä.
– Monet asiat ovat tekijänoikeusjuristillekin vaikeita tulkita, saati sitten niihin perehtymättömälle tai tavalliselle kansalaiselle. Se on huono juttu. Jos laki ei pysy tekniikan kehityksen tahdissa, siitä seuraa, että säännökset johtavat sattumanvaraisiin päätöksiin.
Datan läpinäkyvyyden turvaaminen ja juttujen merkitseminen tekoälyn tuottamiksi ovat tärkeitä.
Pihlajarinne veikkaa, että aikaa myöden uutisrobotit alkavat pystyä yhä luovemman ilmaisun tuottamiseen, ja niiden tekemät jutut alkavat muistuttaa enemmän ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Datan läpinäkyvyyden turvaaminen ja juttujen merkitseminen tekoälyn tuottamiksi ovat tärkeitä. Robotttijournalismiin liittyy myös kiinnostavia kulttuurisia kysymyksiä.
– On luonnollista, että maissa, joissa on totuttu luottamaan journalismiin, lukijat kokevat robotin kirjoittamat jutut ehkä tavallista epäluotettavammiksi. Mutta voi olla, että maissa, joissa ei perinteisesti luoteta journalismiin, ne koetaankin ihmisen kirjoittamia uutisia luotettavammiksi, hän pohtii.
