Suomalaisviranomaiset ovat jo pitkään kaivanneet samanlaisia työkaluja ja toimintatapoja kuin muiden maiden tiedusteluviranomaisilla on. Uuden tiedustelulain myötä Suojelupoliisi muuttuu turvallisuus- ja siviilitiedustelupalveluksi. Yksi asia säilyy kuitenkin sen ytimessä ennallaan.
– Supo tuottaa valtiojohdolle ja viranomaisille kriittistä kansallisen turvallisuuden uhkiin liittyvää tietoa, jota he eivät muualta saa, Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari sanoo.
Tämän tiedon hankintaan Supo on tarvinnut lisää valtuuksia.
Suomesta, ulkomailta ja verkosta
Pääsyy valtuuksien laventamiselle on turvallisuusympäristön muutos. Tämä on Pelttarin mukaan näkynyt erityisesti kansainvälisen terrorismin lisääntymisenä. Suomessa siitä saatiin esimakua Turun puukkoiskun muodossa. Taustalla vaikuttavat myös kansainvälisen poliittisen tilanteen kiristyminen ja kasvanut valtiollisen vakoilun uhka.
Tarve uuteen lakiin on korostunut siksi, ettei Suomessa ole ollut tiedustelulainsäädäntöä toisin kuin muissa Länsi-Euroopan maissa.
– Saamme kansainvälisesti vertailukelpoiset keinot, joilla voimme hankkia tietoa terrorismista Suomessa, ulkomailla ja tietoverkoissa.
Uuden lain myötä Supo voi hankkia tietoa, jos se kykenee osoittamaan Suomen ulkopuolella ja tietoverkoissa olevan uhan olemassaolon.
Suurin Supoa koskeva lain tuoma muutos on rikosepäilystä irrottautuminen – eli se, että enää ei tarvita rikosepäilyä tutkinnan käynnistämiseen. Toinen merkittävä asia on, että kansallinen turvallisuus on nostettu siviilitiedustelun perusteeksi. Puolustusvoimien harjoittama sotilastiedustelu on irrotettu omaksi kokonaisuudekseen, sillä sotilastiedustelun kohteilla ei pääsääntöisesti ole samanlaista perusoikeuksien suojaa kuin siviilitiedustelun kohteilla.
Malleja muuttuvasta Euroopasta
Tiedustelulainsäädäntöä tulee Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mukaan katsoa kolmesta näkökulmasta.
Ensin on kotimainen perustuslaki, sitten tulevat rinnatusten Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin oikeus sekä näitä koskeva Eurooppa-tuomioistuimen oikeuskäytäntö.
– Lainsäädäntöä on pitänyt lähestyä ottamalla huomioon kaikki nämä kolme näkökulmaa. Kaikista vaikein ulottuvuus on Euroopan unionin oikeus ja Eurooppa-tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Asia ei ratkea pelkästään sillä, että tehdään perustuslain muutos, Ojanen sanoo.
Ojanen oli jäsenenä oikeusministeriön työryhmässä, joka valmisteli tiedustelulakien säätämiseen liittyneen perustuslain muutoksen. Tämän lisäksi hän on ollut kuultavana useissa eduskunnan valiokunnissa tiedustelulakipaketin käsittelyn eri vaiheissa.
Kun lainsäädäntöä on kehitetty, mallia on otettu muun muassa Alankomaista, Sveitsistä ja Ruotsista. Nämä maat ovat onnistuneet yhdistämään kansallisen turvallisuuden ja kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamisen.
Kun lainsäädäntöä on kehitetty, mallia on otettu muun muassa Alankomaista, Sveitsistä ja Ruotsista.
Lainlaadintaa on vaikeuttanut Ojasen mukaan se, että eurooppalainen oikeuskäytäntö on jatkuvasti kehittynyt ja kehittyy edelleen. Suomen lainsäädäntöä laadittaessa otettiin malleja muualta ja huomioitiin muiden läntisten EU-maiden lainsäädännön ongelmia.
Samalla kun Suomessa on tehty uutta lakia, EU-oikeuskehitys on pakottanut muita maita tarkastamaan lainsäädäntöään.
Parhaillaan on sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa vireillä juttuja, jotka asettavat tuoreet lait uuteen tarkasteluun.
Pelttarin mukaan Suomi tulee länsieurooppalaisten verrokkimaiden tasolle, joissa tiedustelulainsäädäntö on säädetty jo aiemmin, kun terrorismiongelma on levinnyt niihin. Lainsäädäntömme noudattaa nyt hyvin pitkälle sitä linjaa, joka on omaksuttu aiemmin muissa Länsi- Euroopan maissa.
Olemme katsoneet hyvin tarkkaan muiden Euroopan neuvostoon kuuluvien maiden lainsäädäntöä.
– Olemme katsoneet hyvin tarkkaan muiden Euroopan neuvostoon kuuluvien maiden lainsäädäntöä. Ruotsin lainsäädäntö on meitä hyvin lähellä. Myös Hollannissa tarkennettiin vasta lainsäädäntöä teknologianeutraaliksi, Pelttari sanoo.
Teknologianeutraalilla tarkoitetaan tässä sitä, että tiedustelua voidaan tehdä samoin perustein tele- ja tietoverkoissa kuin fyysisessä maailmassa.
Omavaraisemmaksi tiedustelutiedon suhteen
Pelttarin mukaan Suomen lainsäädännön puutteet on noteerattu, kun maat ovat vaihtaneet tiedustelutietoja.
– Olemme olleet liikaa kansainvälisen tiedonvaihdon varassa.
Tämä on näkynyt konkreettisesti muun muassa silloin, kun Suomen viranomaisilla ei ole ollut omia keinoja hankkia ulkomailla tiedustelutietoa Isisin ja muiden terroristijärjestöjen riveissä taistelleista suomalaisista ja heidän mahdollisesti aiheuttamastaan turvallisuusuhasta.
Aiemmin valtuudet on rajattu konkreettiseen Suomen alueella tapahtuneeseen rikokseen ja tunnistettuun rikoksesta epäiltyyn.
– Aiemmin valtuudet on rajattu konkreettiseen Suomen alueella tapahtuneeseen rikokseen ja tunnistettuun rikoksesta epäiltyyn. Tällainen rajaus sopii huonosti uhkien kehitykseen. Nyt tietoa voidaan hankkia, jos kykenemme osoittamaan uhan tosiseikat myös Suomen ulkopuolelta ja tietoverkoista.
Lain yksityiskohdista Supolle tärkeimpiä on selkeä uhkaluettelo, jonka perusteella tiedustelua voidaan tehdä, sekä se, että laki sallii tiedustelun ulottamisen nyt myös tietoverkkoihin.
– Tietoverkkoihin liittyvä tiedustelu on tärkeää paitsi terrorismintorjunnan myös verkkovakoilun torjunnan osalta, Pelttari sanoo.
Ulkomailla Suojelupoliisin työntekijät toimivat jatkossa oman organisaationsa alaisuudessa tiedonhankintatehtävissä. Aiemmin tällainen toiminta ei ole ollut lain mukaan mahdollista.
Kaikkiaan maltillinen lakipaketti
Mitkä asiat uudessa lainsäädännössä mietityttävät Eurooppa-oikeuteen perehtynyttä oikeustieteilijää?
– Onko verkkotiedustelu säädetty niin, että se on riittävän kohdennettua eikä avaa viranomaisille yleistä ja kohdentamatonta pääsyä tietoverkoissa tapahtuvaan viestintään? Eli voidaanko niin sanottu massavalvonta estää? Ojanen kysyy.
Rikosepäilystä irtautuminen tiedustelun perustana on Ojasen toinen huolenaihe.
– Salliiko Euroopan unionin oikeus ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö niin pitkälle menevän irtautumisen rikosperusteisuudesta kuin lakipaketissamme on hyväksytty eli sen, että tiedonhankinta olisi mahdollista myös tilanteissa, joihin ei kohdistu konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä?
Suomalainen lakipaketti on maltillinen ja tiukempi kuin monissa muissa EU-maissa.
Epäilyistä huolimatta Ojanen pitää suomalaista lakipakettia maltillisena ja jopa tiukempana kuin monissa muissa EU-maissa. Ruotsiin verrattuna olemme jokseenkin samalla viivalla. Tähänkin on pieni varauma – kannattaako olla.
– Ruotsia koskeva valitus on vireillä EIT:n suuressa jaostossa. Jää nähtäväksi, mikä tulos sieltä tulee.
Maiden välillä on Euroopassa eroja. Esimerkiksi Ison-Britannian sotilastiedustelulainsäädäntö sai EIT:ltä viime syyskuussa langettavan päätöksen, ettei se täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Itäisessä Euroopassa, kuten Unkarissa ja Venäjällä, tilanne on kansalaisten perusoikeuksien valossa huomattavasti kehnompi.
Laintulkintaa haastaa myös se, että EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen välillä on linjauseroja.
Tiukinta linjaa vedetään Luxemburgin EU-tuomioistuimessa.
– Tiukinta linjaa vedetään Luxemburgin EU-tuomioistuimessa, kun taas ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa suhtautuu ainakin tällä hetkellä verkkotiedusteluun suopeammin.
Tarve vahvempaan viranomaisvalvontaan
Supo oli tiiviisti mukana sekä lainvalmistelussa että eduskunnan valiokuntien kuulemisissa. Pelttari pitää lain saamaa laajaa parlamentaarista tukea hyvänä ja uskoo, että se antaa Supon työlle hyvän perustan.
– Supolle tärkeintä on se, että saimme Suomeen modernin lainsäädännön, jolla voimme torjua kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia. Meillä on iso vastuu siinä, että onnistumme hyödyntämään lainsäädännön tuomia mahdollisuuksia.
Millä tavalla uusi lainsäädäntö kaventaa kansalaisten perusoikeuksia verrattuna aiempaan tilanteeseen?
– Luottamukselliseen viestintään päästään nyt puuttumaan sellaisilla keinoilla, joita ei aiemmin ole ollut mahdollista käyttää, Pelttari sanoo.
Luottamukselliseen viestintään päästään nyt puuttumaan keinoilla, joita ei aiemmin ole ollut mahdollista käyttää.
Samalla kun Supo ja Puolustusvoimat ovat saaneet lisää toimivaltuuksia, myös niiden valvontajärjestelmiä on vahvistettu merkittävästi.
Tiedustelulakien myötä Suomeen on perustettu uusi tiedusteluvalvontavaltuutetun virka, jossa on aloittanut oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkönä aiemmin toiminut Kimmo Hakonen. Annetut voimavarat mietityttävät Ojasta.
– Tämä valvonta on resursoitu lilliputiksi jo heti alussa. Aika pian tarvittaneen lisää resursseja.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun suorittama valvonta on resursoitu lilliputiksi jo heti alussa.
Eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta vastaa Supon parlamentaarisesta valvonnasta. Kolmas valvontataho on Helsingin käräjäoikeus, joka hylkää tai hyväksyy Supon tiedusteluanomukset. Ja neljäs valvoja on sisäministeriö.
– Laki on voimassa, Supolla valtuudet ja lakia on alettu soveltaa kesäkuun alussa. Käytännön toimet näyttävät, miten lupaprosessi Helsingin käräjäoikeuden suuntaan toimii käytännössä ja miten valvonta pelaa.
Näiden lisäksi myös sisäministeriö valvoo osaltaan Supoa.
– Paperitasolla valvontajärjestelmä näyttää toimivalta. Toivotaan, että se toimii myös käytännössä, Ojanen sanoo.
Lakimuutosten tulosten arviointi vaikeaa
Ojanen toivoo, että tiedustelulait johtavat niihin tuloksiin, joihin laeilla tähdätään. Että niillä kyetään estämään esimerkiksi suunniteltuja terrori-iskuja.
Lakien tosiasiallista tehokkuutta ja ylipäätään vaikutuksia on tosin vaikea arvioida, koska turvallisuusviranomaiset pitävät tietonsa monelta osin salassa eivätkä myöskään yleensä tarkemmin kerro, mitä tuloksia on saavutettu.
– Jos tuloksista ei kerrota, on vaikea arvioida sitä, onko ihmisten perusoikeuksiin puuttuminen ollut välttämätöntä, Ojanen muistuttaa.
Viranomaisten on kyettävä osoittamaan, että tiedon hankkiminen ja siitä seuraavat perusoikeuksien rajoitukset ovat tehokkaita ja välttämättömiä keinoja hankkia tietoja.
Hän korostaa, että viranomaisten on kaikissa yksittäistapauksissa kyettävä osoittamaan, että tiedon hankkiminen ja siitä seuraavat perusoikeuksien rajoitukset ovat tehokkaita ja välttämättömiä keinoja hankkia tietoja toiminnasta, joka kyseisessä tilanteessa uhkaa vakavasti kansallista turvallisuutta.
Verkkotiedustelun edellytykset
Laki tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa määrittelee yksitoista uhkaa, joiden perusteella Supo voi saada luvan Helsingin käräjäoikeudelta tiedonhankinnan käynnistämiseen tietoverkoissa:
- terrorismi
- ulkomainen tiedustelutoiminta
- joukkotuhoaseiden suunnittelu, valmistaminen, levittäminen ja käyttö
- kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain (562/1996) 2 §:ssä tarkoitettujen kaksikäyttötuotteiden suunnittelu, valmistaminen, levittäminen ja käyttö
- kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavasti uhkaava toiminta
- suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaava toiminta
- vieraan valtion toiminta, joka voi aiheuttaa vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille, taloudellisille tai muille tärkeille eduille
- kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaava kriisi
- kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden turvallisuutta uhkaava toiminta
- Suomen kansainvälisen avun antamisen ja muun kansainvälisen toiminnan turvallisuutta vakavasti uhkaava toiminta
- kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä uhkaava kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus.