Pohjoismainen konferenssi ihmiskaupasta ja työelämästä pidettiin Helsingissä marraskuussa 2012. Konferenssin tavoitteena oli lisätä tietoa työperäisen ihmiskaupan ongelmista Pohjoismaissa. Lähtökohtana olivat tulokset aiemmista vastaavista kokoontumisista ja projekteista, joita pohjoismaiden viranomaiset ovat viime vuosina järjestäneet. Konferenssissa esiteltiin käytännön esimerkkejä siitä, miten poliisi, syyttäjä, tuomioistuin, työsuojeluviranomaiset, työmarkkinatahot ja kansalaisjärjestöt työskentelevät työperäisen ihmiskaupan parissa.
Konferenssin järjesti Suomen ihmiskaupparaportoija, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet yhteistyössä Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston kanssa. Osanottajia oli kaikkiaan 261: Suomesta 160, Norjasta 28 sekä muista Pohjoismaista 21, Baltian maista 24, Venäjältä viisi, USA:n suurlähetystöstä kaksi sekä järjestäjien ja järjestöjen edustajia yhteensä 21. Puheenjohtajana toiminut Biaudet myös avasi konferenssin, alusti keskustelun pakosta ja hyväksikäytöstä ihmiskaupassa, esitti loppuyhteenvedon ja lausui päätössanat.
Ihmiskauppa kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2004. Kriminalisointi perustui yhtäältä silloin voimassa olleeseen EU:n neuvoston vuoden 2002 puitepäätökseen jäsenmaiden velvoittamisesta yhtenäiseen ihmiskaupan määritelmään sekä ihmiskaupan vastaiseen toimintaan ja toisaalta Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n vuoden 2000 yleissopimuksen yhteyteen 2004 laadittuun erilliseen ihmiskauppaa sääntelevään Palermon lisäpöytäkirjaan, jota tosin voidaan soveltaa vain kansainvälisiin ihmiskauppatekoihin, joissa on osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä. Ihmiskaupan määritelmä rikoslaissa (RL 25:3 ja 3a/650/2004) on kansainvälisten velvoitteiden mukainen.
Ihmiskaupan vastaista toimintaa on Suomessa pyritty edistämään kouluttamalla eri toimijoita sekä tukemalla viranomaisia ja kolmannen sektorin toimijoita kehittämään ihmiskaupan vastaista toimintaansa. Ihmiskauppaa koskevia rikosilmoituksia kirjattiin vuonna 2010 yhteensä 11. Seuraavana vuonna vastaava määrä oli 27. Vuoden 2011 loppuun mennessä tuomioistuimissa oli käsitelty yhdeksää rikosasiaa ihmiskauppa- tai törkeä ihmiskauppa -nimikkeellä. Viisi niistä koski seksuaalista hyväksikäyttöä ja neljä työperäistä hyväksikäyttöä.
Ensimmäiset langettavat tuomiot työperäisestä ihmiskaupasta Suomessa annettiin vasta 2012. Toinen näistä tuomioista koski tapausta, jossa kynsistudiota pyörittävä vietnamilainen pariskunta oli värvännyt kaksi työntekijää kotimaastaan Vietnamista. Pariskunta käytti hyväkseen kotiinsa majoittamiensa kielitaidottomien työntekijöiden riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa pakottamalla nämä työskentelemään vuoden verran palkatta kynsistudiolla ja hoitamaan pariskunnan kotitaloustyötä melkein koko valveillaoloajan.
Konferenssissa viitattiin joihinkin lähiaikoina oikeuskäsittelyyn tulossa oleviin juttuihin. Vuoden 2012 lopulla asetettiin vähäkyröläisen puualan yrityksen kirgisialaistaustainen työnjohtaja syytteeseen ihmiskaupasta, törkeästä kavalluksesta ja pahoinpitelystä. Työnjohtaja oli rekrytoinut Kirgisiasta 26 työntekijää, pakottanut nämä neljän vuoden ajan asumaan ahtaissa tiloissa, estänyt liikkumasta kylällä ja käyttänyt enimmän osan näiden palkkarahoista omiin tarkoituksiinsa. Keräämällä työntekijöiden passit pois hän oli estänyt näitä palaamasta kotimaahan ja tehostanut käskyjään uhkailulla ja väkivallalla.
Tukholmalainen syyttäjä Christina Voigt kertoi Ruotsiin marjanpoimijoiksi värvätyistä bulgarialaisista, joiden hän oli katsonut joutuneen ihmiskaupan uhreiksi. Juttua tutkittiin perusteellisesti: marjanpoimijoita käytiin varta vasten kuulustelemasssa Bulgariassa. Sitovaa näyttöä oli mahdotonta saada, kun kävi ilmi, että marjanpoimijat olivat lukutaidottomia. Kellonajoistakaan he eivät tienneet mitään.
Teksti: Hannu Kiuru
Kirjoittaja on syrjintälautakunnan lakimiesvarajäsen.
