Maisemaan, jota Aarnio päivittäisen aherruksen lomassa ihailee, nousevat muutaman vuoden kuluessa Pasilan uudet, huikean korkeat tornitalot. Se, onko Aarnio harjannostajaisia enää toimistossaan seuraamassa, on vielä epäselvää. Hänen nykyinen toimikautensa päättyy 2017. Silloin tietosuojavaltuutetun virassa toimimista on Aarniolla plakkarissa 20 vuotta. Tietosuojavaltuutetun toimikausia ei ole rajoitettu.
Google vs. Eurooppa
Pitkä rupeama tietosuoja-asioiden parissa on tarjonnut ja tarjoaa edelleen Aarniolle vauhdikkaita ja vaihtelevia työpäiviä.
Tuoreimpia kohokohtia on Euroopan komission päätös, joka koskee Googlea. Innostus loistaa Aarnion kasvoilla.
– Se oli minusta äärettömän hieno se päätös! Siinä oli useampia osia, ensinnäkin se, mikä Google oikein on juridisin termein? Ja nyt Google on rekisterin pitäjä, se päättää itse mitä tekee. Sehän on aivan loistava juttu. Niin se pitää ollakin.
Seuraava osio päätöksessä koski sitä, että Google on amerikkalainen yhtiö.
– Eurooppalainen tuomioistuin totesi kylmän rauhallisesti: eurooppalaisia lakeja sovelletaan, jos tulette Euroopan markkinoille. Silloin pelataan eurooppalaisilla säännöillä. Aivan loistavaa, vai mitä?
Kolmas asia päätöksessä oli jo ennestään tutumpaa.
– Se oli tämä hyvä, vanha periaate: jos tieto on virheellinen, se pitää poistaa. Virhe pitää oikaista, ja se koskee Googleakin. Mutta se, milloin tieto antaa sitten virheellisen kuvan, vaihtelee, ja niin se on ollut aina.
Nyt virheen käsite on se, että se antaa väärää informaatiota. Kaikki voivat vaatia virhettä oikaistavaksi. Tosin julkisuuden henkilöt eivät voi odottaa täysin samaa kohtelua kuin muut.
– Netti on elefanttien hautausmaa, kaikkea sinne laitetaan, mutta jos kukaan ei pidä yllä, sinne ne jää roikkumaan, Aarnio huokaa.
Mikä oli sitten Googlen reaktio eurooppalaiseen päätökseen?
– Google reagoi aika tyylikkäästi ja ilmoitti, että okei, noudatetaan tätä. Yhtiö perusti toimikunnan joka käy dialogia tietosuojaihmisten kanssa, ja sieltä löydetään varmasti hyvät menettelytapasäännöt.
Olennaista ”Google-päätöksessä” Aarnion mukaan on myös se, että kun tuomioistuin määrää Googlea, se voi määrätä kenet tahansa noudattamaan samoja periaatteita.
Mikä tietosuoja?
Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Aarnio aloitti tietosuojavaltuutetun virassa marraskuussa 1997. Silloin hän siirtyi yksityiseltä sektorilta täysin toisenlaisiin töihin. Mikä ajoi juristin yksityissektorilta valtion leipiin?
– Minut kutsuttiin tähän aikoinaan. Jonkinlainen idealismi on väärä sana, mutta näin asian niin, että tietosuojalla on niin paljon mahdollisuuksia luoda winwin-tilanne yhteiskuntaan, että sitä ei saa jättää käyttämättä. Se oikeastaan oli motiivi siihen, että uskalsin tehdä hypyn tuntemattomaan.
Hyppy tuntemattomaan oli alku urapolulle, jolla on pysytty vankasti.
– Me aloitettiin työ aika syvältä: kaikki lähinnä vihasivat tietosuojaa, sillä sen koettiin olevan lähinnä este.
Pikkuhiljaa ymmärrys on parantunut. Tietosuojasta on tullut menestystekijä, ja huonosta tietosuojasta on tullut rasitus firmoille.
– Tätä kehitystä koetetaan edesauttaa. Euroopan kilpailukyvylle yksi menestystekijä on se, että saamme digitaaliset sisämarkkinat syntymään, eikä ilman tietosuojaa niitä yksinkertaisesti synny.
Muutosten aikakausi
Murroskohtia Aarnion uran aikana on ollut useita, lähtien teknologian uudistumisesta.
– Kun aloitin työt, ei ollut ensimmäistäkään some-palvelua, ja netti oli aika hiljattain tullut. Silloin ylpeiltiin sillä, ettei ole koskaan käyttänyt sähköpostia. Nykyäänhän se olisi outoa.
Myös palvelurakenteen murros on näkynyt Aarnion työssä.
– Meillä on aivan mieletön murros käynnissä, on siirrytty kirkonkyläasioinnista 24/7-aukioloaikoihin ja itsepalveluasiointiin.
Ihmisten rooli ylipäätään on muuttunut.
– Kuluttajien käyttäytyminen on muuttunut ihan kokonaan, ja se tuo haasteita suuntaan ja toiseen. Hyvään ja pahaan. Kehitys kehittyy ja se on hienoa, mutta minä kysyn aina tässä vaiheessa, että mitkäs meillä on valmiudet, kuka tässä vie?
Tietosuojassa ei Aarnion mukaan välttämättä sinänsä ole kyse tiedosta, vaan oikeuksista.
– Mutta tietokin on muuttunut jossain mielessä, on tullut sähköinen asiointitunnus ja biometriikka. Silläkin puolella tapahtuu koko ajan jotain uutta.
– Tietojärjestelmien kehitys sinänsä on jo lakimiehille iso haaste pysyä perässä, jos ajatellaan mobiilia ekosysteemiä. 30 vuotta sitten meillä oli valtavat keskustietokoneet, mutta tänä päivänä kaikki on linkitetty toisiinsa ja ollaan pilvessä. Siinä on haastetta sanoa esimerkiksi, että kenellä on tietosuojaoikeudet, kenellä tekijänoikeudet?
Muutos on ollut Aarnion mukaan niin nopeaa, että jopa ketterä Suomikin on silti rakenteiltaan niin jäykkä, että asiat ottavat aikansa.
– Meillä hallinnon rakenteet ovat poskettoman siilomaisia ja kyky hahmottaa kokonaisuuksia on heikko. Ihan selvästi koordinaation puute, se, kuka koordinoi mitäkin asiaa, vaivaa tätä maata.
Tietosuoja globalisoituu
– 1998–1998 ensimmäisessä tietosuojavaltuutettujen maailmankokouksessa Santiagossa Espanjassa mahduimme istumaan kaikki saman pöydän ääreen. Seuraavan kerran kun kokous pidettiin Espanjassa 2009, osanottajia oli yli tuhat.
Tänä päivänä enemmistössä maailman maita on jo tietosuojalainsäädäntö.
– Japanissa ja Venäjälläkin on tietosuojalainsäädäntöä. Kiinassa ei ole vielä, mutta Hongkongissa on. Voi olla, että Kiinaan ei ihan heti tulekaan. Myös Afrikassa on tietosuojalainsäädäntöä olemassa, ja lisäksi kova vääntö on Latinalaisen Amerikan kohdalla menossa siitä, minkälaisen sääntelyn he siellä hyväksyvät.
Työtä riittää
Kansalaisten valmentaminen ja valistaminen Suomessa tietosuoja-asioissa saa Aarniolta huutia.
– Jos ajatellaan kilpailuasioita tai kansalaisten hyvinvointiasioita, niin kyllä minua surkuhupaisesti hieman huvittaa, että armeija on ruvennut opettamaan tietosuojaa ja tietoturvaa varusmiehille, mutta koulutusjärjestelmä, koulut ja yliopistot eivät ole reagoineet juurikaan.
Tämäkin asia on tosin lisääntyvässä määrin muuttumassa, mutta ei niin paljon kuin yhteiskunnallinen tarve olisi.
– Suomessa on menty pikkuisen takapuoli edellä puuhun tietoturva-asioissa. Puhutaan kyberturvallisuudesta, urkinnasta ja puolustuksesta, mutta siihen välttämättä sopisi ja kuuluisi kyberperusoikeudet.
Haasteita siis riittää, mutta moni asia on silti jo nyt hyvin.
– Perusrekisterijärjestelmä meillä on maailman paras. Meillä on tietty valmius uudistaa asioita ja ottaa teknologiaa käyttöön. Optimismi minulla on säilynyt ja usko tulevaisuuteen. Asiat ovat menneet hyvään suuntaan.
Suomalainen perusoikeus
Aarnio kertoo, että tietosuojavaltuutetun toimistossa työskentelynsä aikana kymmenen ensimmäisen vuoden visio eli henkinen tahtotila oli ”tietosuoja on erottamaton osa yhteiskuntaa”.
– Siihen ollaan aika kivasti päästy, tietosuoja on tullut jäädäkseen. Sitten me uudistettiin tahtotila ja visio, ja muutaman vuoden ajan se on ollut ”tietosuoja on menestystekijä”.
Pian sen jälkeen tuli komission ehdotus: ”tietosuojasta menestystekijä”. Aarniota hymyilyttää.
– Yksi haaveistani on, että Suomi profiloituisi digitaalisten perusoikeuksien edelläkävijäksi. Meillä olisi erittäin hyvä sauma siihen. Pääsy nettiin on suomalainen perusoikeus, sitä ihaillaan maailmalla yhtä paljon kuin Sibeliusta! Suomi voisi tuoda kansainvälisille foorumeille digitaalista ihmisoikeusajattelua.
Kaikkialla kuhistaan tänä päivänä avoimesta datasta ja big datasta. Aarnio näkee tässäkin mahdollisuuksia.
– Jos me kansakuntana osattaisiin pelata se peli oikein, meillä olisi aivan loistavat mahdollisuudet jopa tuotteistaa informaatio-osaaminen.
Kaikissa julkisen hallinnon organisaatioissa ja yksityisen sektorin organisaatioissa, joilla on vuodessa vähintään 5 000 rekisteröitävää asiakasta pitää olla tietosuojavastaava.
– Ennusteeni on, että muutaman vuoden kuluessa tulee lakimieskuntaan räjähdysmäinen tarve. Olen katsonut asianajotoimistojen jo liputtavan, että niillä on tietosuojaosaamista. Myös yliopistoharjoittelijat, joita meillä on ollut, ovat työllistyneet aika kivasti.
Jalkapallo, koripallo, jääkiekko
Koko elämä ei silti ole pelkkää tietoturvaa. Aarnio on innokas jalkapallon harrastaja.
Myös seuraava lomamatka liittyy urheiluun. Tyttärellä on liput Bilbaoon koripallon MM-kisoihin.
Mutta niin, vieläkö Aarniolla riittäisi intoa uudelle toimikaudelle?
Hän hiljenee, katsoo ylös ja lopulta puuskahdus muuttuu naurahdukseksi:
– Erittäin hyvä kysymys. Kun lopetan tämän kauden, olen 62. Tuntuu, että virtaa tässä vielä on, mutta katsotaan nyt, mihin elämä sitten kuljettaa. Aika levollisin mielin olen tulevaisuuden suhteenkin.
Enempää varmuutta asiaan ei heru. Yksi asia on kuitenkin varmaa.
– Euroopan tietosuojavaltuutetun viran osalta on niin, että siihen kisaan en enää hae.
Syyt tähän hän kertoo ”off the record”.