Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto ei erotu komission muista toimipisteistä. Sisääntulijan henkilöllisyys tarkastetaan huolellisesti, ja jo hississä huomaa, ettei komissio panosta luksukseen. Osaston pääjohtajan Tiina Astolan työhuone on tilava, mutta kokolattiamatto ja sammaleenharmaat metalliseinät toistavat Brysselin sateista harmautta.
– Saan tehdä töitä todella kiinnostavien asioiden ja ihmisten kanssa, mutta täytyy myöntää, että kaipaan oikeusministeriön valoisaa rakennusta, näkymää Esplanadin puistoon sekä merta.
Komission säännöt ovat tiukat, ja kaikille samat. Pääjohtajakin sai odottaa kuukausia säädettävää työpöytää, joka mahdollistaa työnteon myös seisten.
– Sain pöydän vihdoin erillisen, terveydellisiin syihin perustuvan lausunnon ansiosta, Astola toteaa nauraen.
– Yritän hoitaa kuntoani arkiliikunnan avulla. Kävelen päivittäin kymmenisen kilometriä kulkiessani kotoa töihin sekä toimipisteeltäni komission päärakennukseen Berlaymontiin.
Iloa pitkiin päiviin tuo työhuoneen ikkunan takana vieraileva mustarastas.
– Se laulaa niin hienosti, Astola sanoo ja vilkaisee ulos.
Huolestuttavia muutoksia
Astolan johtama oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto vastaa Euroopan oikeus- ja kuluttaja-asioiden lisäksi sukupuolten tasa-arvoa koskevista kysymyksistä. Sen työ perustuu EU:n arvoihin ja periaatteisiin, joita ovat demokratia, vapaus, suvaitsevaisuus ja oikeusvaltioperiaate.
– Oikeudellisten asioiden pääosasto on substanssiosasto, joka valmistelee esityksiä omalta vastuualueeltaan, Astola kuvaa.
Komissiolla on myös osastosta erillinen oikeudellinen palvelu, legal service, joka puolestaan toimii komission neuvonantajana ja valvoo koko toiminnan oikeudellista pohjaa. Lisäksi se edustaa komissiota unionin tuomioistuimessa Luxemburgissa.
Pääosasto julkaisee vuosittain myös selvityksen jäsenmaiden oikeuden tilasta. Tarkastelussa keskeiset kysymykset liittyvät eri maiden oikeusjärjestelmän tehokkuuteen, toiminnan laatuun ja itsenäisyyteen. Tuorein raportti julkaistiin hiljattain.
– Monia asioita, kuten käsittelyaikojen pituutta, voidaan mitata, mutta silti valtioiden vertailu on vaikeaa, koska jokainen maa on erilainen.
Pakolaiskriisi ja rajoitteet vapaalle liikkuvuudelle ovat tuoneet ihan uudenlaisia kysymyksiä pohdittavaksi. Tämän lisäksi esimerkiksi Puolassa kansallismielinen pääministeripuolue sai viime vuoden lopulla hyväksytettyä lain, joka rajoittaa perustuslakituomioistuimen valtaa. Maan korkein oikeus varoitti, että lakimuutos vaarantaa tuomioistuimen itsenäisyyden.
– Toki minua huolettaa, jos maan hallitus ja perustuslakituomioistuin ovat eri linjoilla. Puolan lisäksi olemme voineet lukea lehdistä myös Unkarin tilanteesta. Tällä hetkellä tapahtuu sellaisia asioita, joita ei olisi voinut kuvitella vielä muutama vuosi sitten.
Hienosäätöä vai moukaria?
EU:n itälaajentumisen aikaan Amsterdamin sopimukseen otettiin artikla 7 suojaamaan unionia uusissa jäsenmaissa mahdollisesti puhkeavilta muukalaisvastaisilta ilmiöiltä. Siinä demokratiaa ja ihmisoikeuksia loukkaavaa maata kohtaan voitiin asettaa sanktioita ja jopa viedä maan äänioikeus neuvostossa. Pari vuotta myöhemmin sopimusta päivitettiin, ja Nizzan sopimuksessa menettelystä tehtiin ennalta ehkäisevä. Siihen voidaan siis turvautua, jos on olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti unionin keskeisiä arvoja.
Puolan tilanne on herättänyt kysymyksen, tarvitaanko artiklaa 7 nyt ensimmäistä kertaa. Hymyilevä Astola vakavoituu vastatessaan:
– Unionissa on opittu käyttämään oikean kokoisia välineitä. Emme lyö moukarilla, jos hienosäädöllä voidaan päästä pidemmälle. Usein ongelmat ratkeavat parhaiten parlamenttien välisellä keskustelulla sekä komissaarien ja jäsenmaiden hallitusten vuoropuhelulla.
Heikkeneekö suomalaiskuluttajien turva?
Myös Euroopan komissio tavoittelee oman lainsäädäntönsä keventämistä. Yhtenä välineenä on erityinen REFIT-ohjelma. Sen osana tarkastellaan myös tuotteiden ja palvelujen takuuaikoja koskevaa direktiiviä. Suomessa kiinnostusta herättää erityisesti valmistelussa oleva säädös myyjän virhevastuun kestosta. Pelkona on, että virhevastuusäännön täysharmonisointi kahteen vuoteen heikentää suomalaista kuluttajansuojaa.
– Tiedän, että virhevastuu puhuttaa erityisesti Suomessa. Digitaalisuus muokkaa kuitenkin myös kuluttajien arkea, ja meidän täytyy yrittää pysyä kehityksessä mukana. Komissio antoi asiasta viime joulukuussa kaksi eri ehdotusta. Ensimmäinen koskee digitaalisia sisältöjä ja toinen fyysisten tuotteiden myyntiä verkossa.
Alankomaiden puheenjohtajakaudella tämän vuoden alussa on käsitelty erityisesti digitaalisten sisältöjen virhevastuuta, ja kesällä puheenjohtajuuden ottava Slovakia tuo mukaan myös fyysiset tuotteet. Tekeillä on lisäksi kuluttajan oikeuksia ja virhevastuuta koskeva selvitys, joka valmistuu ensi syksyksi.
– Virhevastuu ja siihen liittyvä todistustaakka ovat suurimmat avoinna olevat kysymykset. Jäsenmaiden perinteet ovat erilaisia, ja vaikkapa Iso-Britanniassa oikeus kaupan purkamiseen on perinteisesti ollut tärkein asia, Astola kertoo.
Lisää luottamusta tietosuojaan
Henkilötietojen suoja ja yksityiselämän kunnioittaminen ovat EU:n keskeisiä perusoikeuksia. Riittävä tietosuoja on myös edellytys digitaalisten sisämarkkinoiden luomiselle. Parlamentti ja neuvosto pääsivätkin hiljattain sopimukseen EU:n tietosuojasääntöjen uudistamisesta.
Samalla Euroopassa halutaan varmistaa unionin kansalaisten tietosuoja myös silloin, kun henkilötietoja käsittelee yhdysvaltalainen yritys. Vuoden 2013 tiedustelupaljastusten jälkeen luottamus Yhdysvaltoihin on ollut koetuksella. Viime lokakuussa unionin tuomioistuin totesi tiedonvaihtoa määrittäneen Safe Harbor -järjestelyn pätemättömäksi, sillä se ei taannut EU-kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvaa yksityisyyden suojaa esimerkiksi USA:n viranomaisten urkinnalta.
Helmikuussa komissio antoi esityksen EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä Privacy Shield -järjestelystä. Takaako tämä uusi sääntely nyt riittävän perusoikeuksien tason?
– Uusi järjestely on olennaisesti parempi kuin Safe Harbor. Tätä mieltä ovat olleet niin tietosuojaviranomaiset kuin Euroopan parlamentin jäsenetkin. Epäilyjä on kuitenkin esitetty muun muassa USA:n uuden oikeusasiamiehen itsenäisyydestä sekä turvallisuusviranomaisten tietojen hankinnan laajuudesta. Komissio tarkastelee nyt, kuinka näitä huolia voidaan hälventää, Astola kertoo.
Liikkuvuutta virastojen välille
EU:n oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosastolla työskentelee lähes 500 työntekijää, ja Astolan arki täyttyy johtamiskysymyksistä. Komission kuuluisa byrokratia ei tunnu Astolaa huolettavan.
– Komissaari on kauempana kuin ministeri Suomessa – ihan fyysisestikin – sillä kaikki komissaarit istuvat Berlaymontissa. Esitysten täytyy läpäistä niin pääosaston, komissaarin kuin varapuheenjohtajan kabinettien käsittely. Olen kuitenkin vaikuttunut siitä nopeudesta, jolla asioita saadaan käsiteltyä.
Komissiossa ihmiset liikkuvat eri osastoista toiseen enemmän kuin Suomessa ministeriöstä toiseen.
– Suomessakin voisi olla liikkuvuutta hieman enemmän. Itse olin aikanaan lyhyen ajan valtiovarainministeriössä. Muualla käyminen saa ymmärtämään, että resurssit ja lähtökohdat ovat erilaisia. Tämä opettaa arvostamaan toisen työtä eri tavalla.
Paluu Brysseliin
Työ EU:n oikeus- ja kuluttaja-asioiden osaston pääjohtajana merkitsi Tiina Astolalle paluuta Brysseliin.
– 33 vuotta sitten opiskelin täällä Vrije Universiteit Brusselissä. Tein graduni Saksan ja Yhdysvaltain kilpailuoikeudesta.
Myöhemmin Astola toimi Suomen ulkomaankauppaliiton palveluksessa.
– En kuitenkaan jäänyt yksityisen sektorin palvelukseen, vaan valitsin tietoisesti julkisen sektorin ja virkamiehen uran, Astola kertaa. Perustelutkin ovat selvät:
– Tilanne Euroopassa ja koko maailmassa on vaikea. En ymmärrä, miten pakolaisongelmaa, terrorismikysymyksiä ja taloustilannetta voitaisiin ratkoa ilman valtioiden välistä yhteistyötä. EU perustettiin aikoinaan turvaamaan rauhaa, nyt tehtävänä on turvata myös ihmisarvoinen elämä, ei vain EU:n kansalaisille, vaan myös muille.
Paljon korkeammalle kuin Astola ei virkamies voi Euroopassa päästä. Hänen ilokseen toimistorakennuksen ylimmän kerroksen ikkunoiden taakse yltää välillä myös mustarastas lauluineen.
**
VT Tiina Astola
- Oikeustieteen lisensiaatti, Master of International and Comparative Law
- EU:n Oikeus ja kuluttaja-asioiden osaston pääjohtaja 2016–
- Oikeusministeriön kansliapäällikkö
- 2007–2016
- OM:n lainvalmisteluosaston yksityisoikeuden yksikön johtaja 2001–2007
- OM:n lainvalmisteluosaston eurooppaoikeuden yksikön johtaja 1997–2001
- OM:n kehitysjohtaja 1995–1997
- Valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos1990–1992
- OM:n palveluksessa vuodesta 1988
- Suomen Ulkomaankauppaliiton ulkomaanoikeuden osaston lakimies ja osastopäällikkö 1981–1987
- Perhe: puoliso akatemiaprofessori Martti Koskenniemi ja kaksi aikuista lasta
- Harrastukset: kirjallisuus, elokuvat, uinti
**
Oikeus- ja kuluttaja-asioiden osasto
Hieman alle 500 työntekijää. Vastaa:
- perusoikeudet ja EU-kansalaisuus
- yksityis-, sopimus-
- ja rikosoikeus
- henkilötietosuoja
- sukupuolten tasa-arvo
- ja syrjinnän torjunta
- toimiva oikeudenkäyttö
**
Teksti: Antton Rönnholm
Kuvat: Tanja Konstenius