Tilaajalle vastuuta ulkopuolisen työvoima käytöstä

 

Tällä hetkellä ulkopuolista työvoimaa käyttävällä tilaajalla ei ole velvollisuutta selvittää sopimuskumppaninsa luotettavuutta. Tilaajan ei tarvitse välittää esimerkiksi siitä, maksaako alihankkija työntekijöillensä vähintään työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai suorittaako alihankkija verot ja sosiaaliturvamaksut.

Käytännössä jokainen järkevä ja vastuullinen tilaaja tutkii jo nyt sopimuskumppaninsa taustoja. Aika paljon tietoa saa jo julkisista rekistereistä. Rakennusalalla alan liitot ovat laatineet menettelytapaohjeet urakkasopimusten laadintaan. Luotettavuuden tarkistaminen on siellä arkipäivää järjestäytyneessä kentässä.

Harmaan talouden ongelmat leviämässä

Suosituksiin perustuvat hyvät käytännöt eivät ole osoittautuneet riittäviksi keinoiksi puuttua harmaaseen talouteen. Rakennusalalla järjestäytyneen kentän ulkopuolella ongelmat suorastaan rehottavat. Erityisen paljon niitä on ulkomaisten yrittäjien ja työntekijöiden kohdalla. Ongelmat ovat levittäytymässä muillekin aloille, ennen muuta ravintola-, kuljetus- ja siivousalalle.

Kyse on myös tasavertaisesta kilpailusta yritysten välillä. Rehellisesti toimivien yrittäjien intressissä on saada laittomasti toimivat pois hintoja polkemasta. Tämän vuoksi työntekijöiden ja työnantajien järjestöillä on yhteinen tavoite saada alihankkijat ja vuokratyöfirmat paremmin tilaajan valvontaan.

Lakiehdotus tilaajan vastuusta syntyi loppujen lopuksi melko kivuttomasti, vaikka työministeriön kolmikantaisella ULTEVA 2 -työryhmällä oli matkan varrella vaikeuksiakin. Pohja työlle luotiin tuposopimuksessa. Alkuvuodesta tehty päätös luopua siirtymäajoista lisäsi osaltaan painetta saada ratkaisu. Vappuun saakka voimassaoleva siirtymäaika on rajoittanut työnantajia palkkaamasta työntekijöitä uusista EU-maista.

Ei koske kaikkea alihankintaa

Maaliskuussa syntyneessä lakiehdotuksessa tilaaja velvoitetaan selvittämään käyttämiensä vuokratyöyritysten ja alihankkijoiden taustat. Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä saanee puhekielessä nimekseen tilaajavastuulaki. Yksimielisen ehdotuksen eteneminen eduskuntaan tullee olemaan nopeaa.

Ehdotettava laki ei koske kaikkea alihankintaa. Tilaajan vastuu rajattiin jo tupossa vuokratyöhön sekä alihankintaan, jota tehdään tilaajan työtiloissa tai työkohteessa. Käytännössä tämä sulkee ulkopuolelle esimerkiksi alihankinnan, jossa tilattava tuote tai palvelu tuotetaan kokonaan alihankkijan omissa toimitiloissa.

Alihankinnassa edellytyksenä on lisäksi, että alihankkijan työntekijä työskentelee työtehtävissä, joita tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritetaan. Ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi asianajo-, koulutus- ja mainostoimistopalvelut, pitopalvelujen hankinta sekä työpaikkaruokailu- ja työterveyshuoltopalvelut, ellei tilaaja itse toimi näillä aloilla. Mukaan taas tulisivat tilaajan toimialasta riippumatta siivouspalvelut, tilojen huolto- ja kunnossapitotehtävät sekä tavanomaiseen toimintaan liittyvät kuljetuspalvelut. ATK-palvelut tulevat mukaan, jos niitä tehdään tilaajan työtiloissa tai työkohteessa.

Rajanveto ei ole yksiselitteinen, mutta soveltamisongelmia helpottanee se, että pienehköt vuokratyö- ja alihankintasopimukset on rajattu kokonaan pois. Ehdotettava laki koskee vuokratyössä vain yli 10 työpäivän työskentelyä. Alihankinnassa taas edellytetään sopimuksen arvon olevan vähintään 7 500 euroa. Peräkkäiset sopimukset lasketaan yhteen.

Rakennusalalla laajempi soveltamisala

Rakennusalalla on paljon kertarakennuttajia, joiden tavanomaiseen toimintaan rakennustyöt eivät kuulu, esimerkiksi toimitilojansa rakennuttavat tai korjauttavat yritykset. Tilaajavastuulaki ulotetaan koskemaan niitäkin. Rakennusalalla myös itsenäisiltä ammatinharjoittajilta tilattava työ tulee mukaan, toisin kuin muilla aloilla. Kynnysarvot kuitenkin koskisivat rakennusalaa.

Lakiehdotus ei koske yksityisiä. Omakotirakentajan ei jatkossakaan tarvitse selvittää käyttämiensä urakoitsijoiden taustoja, niin suositeltavaa kuin tämä käytännössä onkin.

Tilaajan selvitysvelvollisuus

Uuden lain pihvi on tilaajan selvitysvelvollisuus. Sopimuskumppanin täytyisi ennen sopimuksen tekemistä antaa tilaajalle ensinnäkin rekisteritietoja. Näitä ovat kuuluminen ennakkoperintä-, työnantaja- ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriin sekä kaupparekisteriote. Lisäksi olisi annettava tiedot verojen ja eläkemaksujen maksamisesta sekä selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai sellaisen puuttuessa keskeisistä työehdoista. Mikäli sopimuskumppani ei automaattisesti antaisi tietoja, täytyisi tilaajan ne pyytää.

Ulkomaisen yrityksen olisi annettava vastaavat tiedot, mikä tulee olemaan tilaajalle haasteellista etenkin silloin, kun kyseessä ovat EU-maiden ulkopuolelta tulevat yritykset. Ei riitä, että tilaaja saa käteensä nipun vieraskielisiä papereita – tilaajan tulee myös ymmärtää niiden sisältö.

Tilaajan ei tarvitsisi pyytää selvityksiä, mikäli hänellä on perusteltu syy luottaa siihen, että sopimuskumppani täyttää lakisääteiset velvoitteensa. Tällainen syy olisi olemassa esimerkiksi silloin, kun sopimuskumppani on valtio tai kunta. Niiden voi perustellusti luottaa hoitavan velvoitteensa. Muina perusteina tulisivat kyseeseen esimerkiksi sopimusosapuolen toiminnan vakiintuneisuus tai vakiintunut sopimussuhde. Ehdotuksen perustelujen mukaan edellinen tarkoittaisi vähintään kolmea vuotta ja jälkimmäinen noin kahta vuotta.

Sanktiona laiminlyöntimaksu

Tilaajavastuulailla ei rajoiteta sopimusten tekemistä, eikä epäluotettavien tahojen kanssa tehtyihin sopimuksiin voida lainsäädännöllä jälkikäteen puuttua. Tilaajan ei myöskään haluttu joutuvan vastuuseen alihankkijan maksamattomista veroista, palkoista tai muista laiminlyönneistä, vaikka tällaisetkin ajatukset olivat työn aikana esillä.

Selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä seuraa ehdotuksessa tilaajalle 1 500 – 15 000 euron hallinnollinen maksu. Erityisin perustein se voidaan alittaa, jättää määräämättä tai ylittää. Maksun määräävät työsuojeluviranomaiset ja päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tilaajan vastuu ei poistu, vaikka sopimusosapuolen paperit olisivat muodollisesti kunnossa, jos tilaaja tietää sopimusosapuolen aikovan toimia laittomasti esimerkiksi pitämällä pimeitä tai alipalkattuja työntekijöitä tai laiminlyömällä muutoin velvoitteensa. Kyseessä on eräänlainen huolellisen tilaajan vastuu, jonka rikkomisesta seuraisi laiminlyöntimaksu.

Laiminlyöntimaksu seuraisi aina silloinkin, kun tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakiellossa olevan tai sellaisen yrityksen kanssa, jonka vastuuhenkilö on liiketoimintakiellossa. Liiketoimintakielto selviää kaupparekisteriotteesta.

Henkilöstön edustajat tehostamaan valvontaa

Jotta lain tarkoitus toteutuisi mahdollisimman tehokkaasti, ehdotetaan myös luottamusmiehelle tai luottamusvaltuutetulle sekä työsuojeluvaltuutetulle oikeutta saada tietoja vuokratyö- tai alihankintasopimuksesta. Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi tiedot yrityksestä, työtehtävistä sekä sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Työnantajan ei tarvitsisi antaa tietoja automaattisesti, vaan niitä olisi pyydettävä.

Järkevä kompromissi

Ehdotus tilaajavastuulaiksi on järkevä kompromissi. Se ei vaadi tilaajilta kohtuuttomia eikä luo rehellisesti toimiville yrityksille turhaa byrokratiaa. Vastuuta ei ulotettu sopimussuhteen ulkopuolelle, mikä oli oikea ratkaisu. Sanktiot ovat riittävät, mutta työsuojeluviranomaiset tulevat ehdottomasti tarvitsemaan lisäresursseja niitä määrätäkseen ja järjestelmää valvoakseen.

Tilaajan vastuu luo parhaassa tapauksessa hyvän pohjan laittomuuksien kitkemiselle. Ruohonjuuritason toiminnalla voidaan saada kuriin paljon harmaata taloutta. Tämä helpottaa myös poliisin työtä.