Tilastojen kertomaa
Yhteiskunnassa tilastoidaan todella monenlaisia asioita. Vaikka tilastoihin suhtaudutaan monesti varsin skeptisesti, ei niiden tärkeyttä voine liikaa korostaa. Ne ovat usein merkittävien päätösten pohjana. Niistä myös nähdään, miten tehdyt päätökset ja toimenpiteet ovat vaikuttaneet.
Tilastot kertovat myös pitkän aikavälin muutoksista. Ne luovat ikään kuin pohjaa vaikkapa taloudellisten vaikutusten seurannalle. Miten lama on eri tavoin vaikuttanut 1990-luvulla tai viime vuosikymmenen lopulta lähtien.
On myös asioita, joissa luotettavia tilastoja on lähes mahdoton saada aikaiseksi. Yksi tällainen kokonaisuus ovat varmaan erilaiset työttömyyteen ja työllistymiseen liittyvät asiat. Kaikki oikeasti työttömät eivät edes hae työtä. Osa tekee pimeää työtä.
Poliisinkin toimintaa tilastoidaan monella tavalla.
Poliisinkin toimintaa tilastoidaan monella tavalla. Niidenkin kohdalla pitää selvittää taustoja ennen johtopäätösten tekemistä.
Esimerkkinä on vaikkapa poliisin määräämien rikesakkojen määrä ajon aikana tapahtuneesta kännykän käytöstä: 8 800 vuonna 2011, 5 900 vuonna 2014 ja 8 000 kappaletta vuonna 2016.
Näistä ei ilmene millään muotoa tällaisten rikkeiden kokonaismäärä. Sen tajuaa jo pienenkin kävelylenkin aikana ohiajavia autoja katsellessaan. Tilastoissa on nimittäin kyse muutamien viikkojen tehostetusta valvonnasta, jonka määrä vaihtelee.
Kahdeksan henkilöä kymmenestä käyttää toisinaan kännykkää ajaessaan ja joka kuudes usein.
Luotettavampi tieto on se, että Liikenneturvan selvityksen mukaan kahdeksan henkilöä kymmenestä käyttää toisinaan kännykkää ajaessaan ja joka kuudes usein. Tämä on todella huolestuttava asia liikenneturvallisuuden kannalta. Kyse ei ole edes pelkästä puhumisesta, vaan usein myös viestien selaamisesta.
Mikä saisi autoilijat järkiinsä? Itse olen joskus esittänyt, että tässä pitäisi käyttää rikoksentekovälineen takavarikoimisen mahdollisuutta. Luulenpa, että kahdessa viikossa tilanne paranisi.
