“Todella vaikea uskoa”

Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion huume­-epäilyjä koskeva esitutkinta on kylmäävää luettavaa. Ottamatta kantaa kenenkään syyllisyyteen esitutkinnasta selviää täysin yksiselitteisesti, että Aarnion ja hänen johtamansa yksikön toiminnassa on vuosikausia ollut laajoja epäselvyyksiä. Niitä poliisin oma organisaatio on ollut täysin kyvytön ja haluton selvittämään.

Otetaanpa esimerkki.

Hasistynnyreiden salakuljetusta tutkiva keskusrikos­poliisi alkoi keväällä 2012 epäillä, että Pasilan miehen puhelimet olisivat Aarnion hallussa. Pasilan miehellä tarkoitetaan tuntematonta henkilöä, johon tynnyrijuttuun liittyvät epäillyt pitivät yhteyttä. Pasilan miehen puhelimet näyttivät liikkuvan Aarnion virkakännykän mukana lähinnä Pasilassa, mutta myös esimerkiksi Aarnion kesämökin liepeillä Hangossa.

Asiaa oli tarkoitus selvitellä kesäkuussa 2012 KRP:n ja Helsingin poliisin välisessä kokouksessa. Ei onnistunut. Helsingin silloinen poliisikomentaja Jukka Riikonen reagoi KRP:n tietoihin samalla raivolla kuin kalsarikännissä heiluva teini­kloppi. Riikonen ei halunnut tutustua KRP:n esitykseen, vaan poistui ”suutuspäissään kesken palaverin”. Riikonen näytti siis lähtevän siitä, että epäselvyydet selvitetään vasta, jos joku esittää täyden näytön rikoksesta.

Esitutkinnasta vahvistuu myös aiemmin syntynyt käsitys, jonka mukaan Aarnio ja hänen yksikkönsä suhtautuvat vähintäänkin luovasti poliisin toimintaa rajoittaviin säännöksiin. 

Helsinkiläispoliisit eivät pääse yksimielisyyteen edes siitä, oliko yksikössä tietolähdetoimintaa vai ei. Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy ja missä asiayhteydessä.

Helsingin poliisissa tietolähdetoiminnasta vastannut esimies, Aarniota sijaistanut rikostarkastaja Petri Rainiala sanoo kuulusteluissa yksiselitteisesti, että järjestäytyneen rikollisuuden tutkintalinjan toiminnassa ”ei ole tullut ilmi kuin muuta kuin satunnaisia tietolähteitä”. Aarnio puolestaan vetoaa yksikön ”laajamittaiseen” tietolähdetoimintaan selitellessään yhteyksiään alamaailmaan.

Aarnion alaiset ovat omaksuneet epäselvyyksien selvittelyssä uhrin roolin. Jo ensimmäisen huumepoliiseihin kohdistuvan tutkinnan aikana uhrimentaliteetti ilmeni joukkosairastumisena sekä valituksina, kanteluina ja rikosilmoituksina.

Huumepoliisien julkisuusstrategia on erikoinen. He ovat vuosi­kymmenet uskotelleet olevansa  Suomen poliisin ykkösnyrkki järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, mutta silti he valahtavat toimintakyvyttömäksi pienimmästäkin paineesta.

Joidenkin todistajina kuultujen huumepoliisien kertomukset ovat todella hämmentävää luettavaa. Pari poliisimiestä jättää vastaamatta joihinkin kysymyksiin vedoten syytteen vaaraan. Itsekriminointisuoja toki on kaikkien oikeus, mutta tällainen vastaus ei varsinaisesti lisää luottamusta huume­poliisin toimintatapojen lainmukaisuuteen.

Moni tulee kuulusteluun aggressiivisella ja ylimielisellä asenteella. Tätä sitten pyydellään anteeksi jatkokuulusteluissa, kun lamppu on vihdoin alkanut syttyä: ehkei tutkinta sittenkään ole mikään KRP:n jäynä.

Yksi oikutelleista todistajista sanoo pahoitellen, että Aarnioon kohdistuvia epäilyjä oli ”todella vaikea heti uskoa”.

Usko. Siinä on ongelman ydin. Aarniota ei ole vuosiin laitettu tilille todella kummallisesta säätämisestään, koska keskeiset henkilöt eivät uskoneet, että mikään olisi vialla. Usko korvasi tiedon, tunne järjen.

Itsekriittinen keskustelu poliisissa ei ole vieläkään alkanut. Esimerkiksi eläkkeelle jäänyt poliisiylijohtaja Mikko Paatero arvioi kesäkuun alussa ”testamentissaan”, ettei Aarnio-­tutkinnan kesto voi olla vaikuttamatta poliisia kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

Tutkinnan kestoko on sotkun keskeinen ongelma? Voisin luetella muutaman muun tekijän, jotka syövät luottamusta poliisiin paljon enemmän: Aarnion johtaman yksikön jatkuvat epäselvyydet, esimiesten kyvyttömyys puuttua niihin ja tieto­lähdetoimintaan liittyvät epäselvyydet. Kaikkein nolointa poliisille on, ettei tutkinnan aloittaminen ole miltään osin ollut poliisin omaa ansiota.

Aika hilpeää, ettei poliisille tuota vaikeuksia nimetä syyllistä koko katastrofille. Syyllinen on Joku Muu.