Tarja Halonen voi lukea saavutuksiinsa suvaitsevaisuuden nostamisen agendalle. Se johtuu tietysti siitä, että hän on meidän koulumme likka — ei meiltä pelkkää Ritva Valkamaa, Lassi Nummea, Anu Kaipaista, Paavo Haavikkoa, Keijo Komppaa, Marja-Leena Mikkolaa, Hannu Mäkelää ja Saila Susiluotoa ole tullut.
Suvaitsevaisuus on rakenteena selvä: Joitakin asioita hyväksytään, joitakin torjutaan. Suvaitseminen asettuu niiden väliin.
Eli: kun asia on hyvä, sen hyväksyy; jos se on yhdentekevä, on välinpitämätön; joten se mitä suvaitaan on hyvän vastakohta, siis pahaa ja väärää.
Kun katse käännetään käytännön kentälle huomataan asian monisäikeisyys. Tarkastelen asiaa kulttuurien välisestä näkökulmasta. Presidentti Halonen sanoi rasismin vastaisessa haastattelussa (HS 13.1.2011): ”Meidän pitää suhtautua yksilöihin inhimillisesti, mutta se ei sitä tarkoita, että meidän pitäisi hyväksyä ammattimainen kerjääminen”, viitaten romanikerjäläisiin Helsingin kaduilla.
Kuka suvaitsee? Presidentti eli valtiovalta vai yksilöt? Ja mitä suvaitaan? Mielipiteitä ja vakaumuksia, ihmisiä ja heidän ominaisuuksiaan, toimia ja elämäntapaa?
Kerjäläistytöistä ei aiheudu mitään vahinkoa, ei haittaa, eikä häiriötäkään kenellekään. Presidentti Halosen suvaitsemattomuus ei perustu siihen, että asia olisi paha tai väärä. Hän ei suvaitse kerjäläisen elämäntapaa. He istuvat kadun reunassa, eivät kiinnitä edes huomiota. Silti Halonen ei suvaitse heitä.
Kun kysytään, kuka suvaitsee, on suunta myös käännettävä: mikä on kerjäläisen näkökulma? Ryhdyn negotiorum gestion nojalla asian ajajaksi. Näin: ”Arvostelijallani on yksi kesälinna Naantalissa, kaksi talvipalatsia Helsingissä, iso palkka, eikä maksa veroja. Minut on lapsesta opetettu kerjäämään, muuta en osaakaan, en lukea, en kirjoittaa, ei muuta elinkustannusten hankkimisen taitoa. Noin rikkaat ja mahtavat meihin suhtautuvat, kun ovat kovasydämisiä.”
Kummallakin on hyvät perustelut. Niiden välillä on näkökulmaero. Onko jompikumpi oikea, vai olisiko sivullisen näkökulma parempi? Ihmisen luontoon kuuluu, että se olen minä joka suvaitsen tai en suvaitse. Kun tässä on kahden kulttuurin välinen suhde, onko kysyttävä muslimilta tai hindulta?
Suvaitsevaisuutta pohdittaessa tulee paljon kysymyksiä.
