Rahanpesurikosten rangaistavuutta aiotaan laajentaa niin, että tästä rikoksesta voitaisiin törkeimmissä tapauksissa tuomita myös henkilö, joka on itse syyllistynyt rikokseen, josta tulleita laittomia varoja hän on pessyt. OECD:n rahanpesun vastainen työryhmä (FATF) on kritisoinut Suomen rikoslakia siitä, että omalla rikoksella saatujen varojen peseminen ei törkeissäkään tapauksissa ole rangaistavaa.
Henkilö voitaisiin siis tuomita törkeästä rahanpesusta, mikäli rikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta. Nykyisin tämä ei ole mahdollista, vaikka rahanpesu olisi alkuperäistä rikosta vakavammin tuomittava teko. Nykyisin vähäinenkin osallisuus esirikokseen, esimerkiksi järjestäytyneeseen huumausainerikollisuuteen, saattaa johtaa siihen, että henkilö ei joudu vastuuseen törkeästä rahanpesusta, josta säädetty enin rangaistus on kuusi vuotta vankeutta.
Hallituksen esitys parantaa myös rikoksen uhrin asemaa, sillä se sisältää selkeät säännökset valtiolle tuomittavan menettämisseuraamuksen ja uhrille kuuluvan vahingonkorvauksen välisestä suhteesta.
