Kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläisen työhuoneessa Helsingin syyttäjänvirastossa on vaikuttava kokoelma rikosaiheista kirjallisuutta. Ensimmäisenä pitkässä kirjarivistössä on Ruben Oskar Auervaaran muistelmateos Nainen oli kohtaloni.
– Mukana on joitakin fiktiivisiä rikosromaaneja, esimerkiksi Arturo Pérez-Reverten Etelän kuningatar, Hämäläinen kertoo ja paljastaa olevansa kotioloissa fiktion eli Mauri Sariolan (1924–1985) teosten keräilijä.
– Kokoelmassani on nyt yli 80 hänen teostaan.
Syyttäjä joutuu syventymään tosielämän dekkareihin eli poliisin esitutkintapöytäkirjoihin kyllästymiseen asti. Silti Hämäläinen lukee myös kirjailijoiden rikostarinoita. Lakimiesuutiset pyysi häneltä kommentteja Jarkko Sipilän kuudennestatoista Takamäki-dekkarista Valheen kasvo, jonka pääteemana on poliisin salainen peitetoiminta.
Aina ajan hermolla
Hyvää palautetta Sipilä saa Hämäläiseltä aiheen ajankohtaisuudesta ja poliisin teknisten ja taktisten menetelmien tarkasta kuvauksesta.
– Teksti on sujuvaa ja helposti lähestyttävää. Uskottavuuden kannalta juoni on turhan korkealentoinen ja ruumiita tulee liikaa. Henkilöhahmoihin toivoisin syvyyttä, Hämäläinen kiteyttää ja näkee juonikäänteiden taustalla tositapahtumien vaikutusta.
– Oikeassa elämässä tutkinnassa olisi alusta alkaen ollut mukana syyttäjä, koska uhreina oli poliisimiehiä. En usko, että Sipilän fanit kiinnittävät uskottavuuspulmiin mitään huomiota.
Emeritusprofessorin yllätys
Kuullessaan, että siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi on kirjoittanut dekkarin Kun kukaan ei näe, Juuso Hämäläinen ilmoittaa aikovansa lukea sen. Silkasta mielenkiinnosta.
Eläkkeelle jäänyt asianajaja Timo Niemi on jo ehtinyt lukea nuoren naisjuristin murhan ympärille keskittyvän tarinan, joka on sijoitettu 1970–1980-luvun Helsinkiin. Niemi aloitteli tuolloin uraansa, joten hän muistaa hyvin sen ajan raastuvanoikeuden.
– Mieleeni tuli paljon muistoja. Mielenkiintoinen lukukokemus. Vähän minua hämmästytti, että mukana oli paljon henkilöhahmoja aidoilla nimillään. Jäin kaipaamaan henkilögalleriasta tunnettujen rikosjuristien karikatyyrejä.
Aurejärven kuva oikeudenkäytöstä on melkoisen kriittinen.
– En minä sitä aikaa kyllä ihan sellaisena muista, mutta kirjailijalle täytyy suoda vapauksia, Niemi naurahtaa.
Tarkkana faktoista
Uskottavuudesta paljon kiitosta saanut poliisitaustainen kirjailija Christian Rönnbacka työskentelee vakuutusetsivänä. Syksyllä Crime Time julkaisee hänen viidennen dekkarinsa Kaikki mikä kiiltää. Lähtötilanne perustuu tositapahtumaan, mutta sen jälkeen päähenkilöt alkavat kuljettaa tarinaa.
Rönnbacka onkin hyvin tarkka faktoista: hän kirjoittaa fiktiota, muttei satua.
– Siksi kaikki faktat on tarkistettava huolella. En ole arkaillut pyytää apua juristilta tai oikeuspsykologilta.
Lukijoilta tulee herkästi palautetta. Rönnbacka kertoo saaneensa sapiskaa etenkin poliisimiesten kielenkäytöstä.
– Mutta kun se kieli nyt vain on sellaista!
**
Teksti: Marja Sulin