Teksti: Esa Tuominen
Vuoden alusta lähtien Suomessa on ollut voimassa EU:n direktiivistä johdettu laki, jonka mukaan vastaajalla tai asianomistajalla on rikosasiassa oikeus maksuttomaan tulkkaukseen.
– Tiedän, että joskus tuomioistuimessa on toiminut tulkkina henkilö, jonka kielitaito oli todella heikko. Tällöin voidaan jo kysyä syytetyn oikeusturvan perään, sanoo monikielisen viestinnän yliopistonlehtori, filosofian tohtori Nina Isolahti Tampereen yliopistosta.
Pietarissa syntynyt Isolahti on valmistunut vuonna 1989 sikäläisen valtionyliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Vuonna 1990 hän muutti avioliiton takia Suomeen, ja suoritti Tampereen yliopistossa käännöstieteessä maisterin tutkinnon.
Vuodesta 1993 lähtien Isolahti on toiminut tulkkina suomalaisissa oikeudenkäynneissä. Aihe kiinnosti lopulta niin, että se synnytti käännöstieteen väitöskirjan, jossa Isolahti tarkastelee oikeustulkkauksen tarkkuuden ongelmia.
Virheet minimoitava
– Kaikenlainen tulkkaus on altis virheille, Isolahti huomauttaa.
– Kun oikeudenkäynnissä virheet voivat olla kohtalokkaita syytetyn kannalta, pitäisi käännösvirheet pystyä minimoimaan.
Oikeustulkkauksia tutkiessaan Isolahti on päätynyt havaintoon, että heti kun mennään 8–9 sanan mittaisiin ja sitä pidempiin lauseisiin, alkaa tulkkauksen tarkkuus kärsiä.
– Toisaalta tulkit pyrkivät kääntämään tiukan asiapitoisesti syytetyn tai asianosaisen puheenvuoron. Erilaiset nyanssit voivat silloin jäädä pois käännöksestä. Ja tämäkin voi heikentää tulkkausta.
Jos todistaja kertoo, että ”näin paikalla miehen, jolla mun mielestä oli valkoiset tossut”, mutta tulkki jättää käännöksestään – vaikkapa käännösekonomisista syistä – sanat ”mun mielestä” pois, niin alkuperäinen lausunto ei välity oikein.
Tulkeilla on taipumus kääntää sanomiset moitteettomaksi asiakieleksi. Kun syytettynä on karski, kaduilla kasvanut alamaailman kaveri, sisältyy hänen puheeseensa usein slangia ja ei-niin-sivistyneitä ilmaisuja, jotka tulkki kuitenkin pukee ”normaalipuheeksi”. Tämäkin voi olla ongelma, kun tavoitteena pidetään sitä, että puhujan sanoman sisältö välittyy kuulijalle mahdollisimman aitona.
– Tulkin ei ole syytä sivistää tai hienostella puhuttua kieltä, vaan pyrittävä kääntämään se mahdollisimman autenttisena.
Kunhan joku saadaan -asenne
Nykyään periaatteessa kuka tahansa ”kielitaitoinen” voi toimia tulkkina niin esitutkinnassa kuin oikeuden istunnossakin. Tämä on Isolahden mukaan ongelma.
– Kun ei ole tasovaatimuksia, kärsii tulkkauksen tarkkuus ja syytetyn oikeusturva.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 § määrää: ”Tulkkina tai kääntäjänä saa toimia rehellinen ja muuten tehtävään sopiva henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot.”
– Määritelmä on tulkinnanvarainen, ja varsinkin harvinaisemman kielen osaavat tulkit ovat niin vähissä, että ollaan tyytyväisiä kunhan edes joku saadaan.
Yksi keskeinen keino tasovaatimusten tavoittamiseksi on tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisterin tai rekisterien perustaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriössä asiaa on selvitetty työryhmän johdolla: ajatuksena on, että tietyn, täsmällisesti määritellyn kelpoisuusehdon täyttävät oikeustulkit koottaisiin rekisteriin, jolloin tuomioistuimet voisivat turvautua ammatillisesti tunnustettuihin tulkkeihin.
– Nykyinen tilanne on epätyydyttävä. Tulkkien saatavuus vaihtelee maan eri osien välillä. Joillakin tuomioistuimilla on ”hyvien tulkkien lista”, toiset taas tilaavat tulkkikeskuksen kautta käännösapua. Joskus tulkin tilaavat haastemiehet, joskus oikeuden sihteeri, mutta viime kädessä puheenjohtaja vastaa tulkin kutsumisesta, Isolahti selvittää kirjavaa tilannetta.
Työryhmä esittää, että tarvittava tulkin pätevyys olisi vain oikeustulkin erikoisammattitutkinnon suorittaneilla sekä alan korkeakoulututkinnon suorittaneilla, joiden tutkintoon sisältyy riittävä määrä oikeustulkkauksen opintoja. Toistaiseksi tutkintoon valmistavaa koulutusta ei ole kuitenkaan tarjolla missään oppilaitoksessa.
– Meillä Tampereen yliopistossa on ollut oikeus- ja poliisitulkkauksen opetusta jo useita vuosia. Olen opettanut sellaista kurssia jo ainakin viitisen vuotta. Ensi vuodesta lähtien on tarkoituksena järjestää laajempia oikeustulkin erikoistumisopintoja maisterivaiheessa, Isolahti kertoo.
Lisäksi on huomattava, että kun oikeustulkin erikoisammattitutkinto tulee jossain vaiheessa suoritettavaksi, on tutkintokielten määrä väistämättä aluksi suppea. Siksi on olemassa vaara, että monet niistä kielistä, joissa tulkkien tarve on suuri, jäävät vielä vuosiksi järjestelmän ulkopuolelle. Siksi Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL ehdottaa, että rekisteriin otettaisiin edes siirtymäajaksi tietyin kriteerein myös muita kuin työryhmän enemmistön esittämiä tulkkeja.
Tulkkien tarve kasvaa
Vielä reilut parikymmentä vuotta sitten suomalaisissa oikeudenistunnoissa tulkki oli harvinainen vieras. Tämän jälkeen maahanmuutto ja yleinen globalisaatio ovat tehneet tehtävänsä. Tulkkia tarvitaan jo tämän tästä.
– Näissä asioissa on sattunut monenlaisia kommelluksia. Kerran englantia osannut asianajaja ryhtyi kesken kaiken ojentamaan tulkkia siitä, että tämä oli kääntänyt väärin. Erään toisen kerran taas, kun olin itse tulkkina, nousi joku syytetyn ystävä yleisön joukosta seisomaan ja moitti minua kovalla äänellä väärästä käännöksestä, Isolahti muistelee.
EU:n direktiivin ohjastamana Suomi muutti rikosasioiden oikeudenkäyntiä koskevaa lakiaan viime vuoden joulukuun alusta niin, että nyt laki velvoittaa tuomioistuimen huolehtimaan siitä, että vastaaja tai asianomistaja saa tarvitsemansa tulkkauksen. Riita-asioissa laissa ei vastaavaa säädöstä ole.
– Yleensä tuomioistuimet kutsuvat tulkin aika hanakasti paikalle. Jopa silloin kun syytetty tai asianosainen kertoo, ettei tarvitse tulkkia, sellainen usein hankitaan. Näin pyritään ilmeisesti välttämään se mahdollisuus, että tuomiosta valitetaan puutteellisen tulkkauksen takia. Jälkeenpäin huomataan usein, että vaikka henkilö arkielämässä osaisikin suomea hyvin, ei arkisuomi välttämättä riitä oikeusprosessin riittävään ymmärtämiseen.
Lisärahoitukselle suuri tarve
Laki määrää nimenomaisesti, että tulkki on maksuton. Laskun kuittaa oikeusministeriö. Vuositasolla tulkkaukseen kuluu oikeusministeriön arvion mukaan noin 800 000 euroa, mihin ministeriö kertoo budjetissaan varautuneensa.
Suomen Lakimiesliiton puheenjohtaja, hovioikeudenlaamanni Asko Nurmen mielestä on hyvä asia, että lailla on taattu oikeus maksuttomaan tulkkaukseen rikosasioissa. Hän muistuttaa kuitenkin, että kysymys on aika kalliista uudistuksesta kun ottaa huomioon, että oikeusministeriö joutuu kaivamaan muista menoistaan miljoonaluokan säästöt.
– Meillä joudutaan nyt supistamaan kaikista menoista niin paljon, että tässä joutuu olemaan jo huolissaan kansalaisten oikeusturvan säilymisestä edes nykyisellä tasolla. Siksi on tärkeää saada viimein uudistusten edellyttämä rahoitus lisäbudjetissa eikä oikeusturvaa muualta supistamalla.
Tulkkirekisteriä Nurmi pitää erinomaisena uudistuksena.
– Kunhan se on jonkin vuoden toiminut, kysellään varmasti, että miten vielä 2010-luvulla on tultu toimeen ilman tulkkirekisteriä ja täsmällisesti määriteltyjä tasovaatimuksia.
Aina maksuton tulkkaus
EU:n oikeustulkkausdirektiivin tavoitteena on parantaa rikosoikeudellisissa menettelyissä sellaisten rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen asemaa, jotka eivät ymmärrä tai puhu menettelyssä käytettävää kieltä. Yksi keskeinen keino on tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisterin tai rekisterien perustaminen. Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä vastaajalla tai asianomistajalla on direktiivin mukaisesti rikosasioissa oikeus maksuttomaan tulkkaukseen. Tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että tulkkaus järjestyy.
Väitös:
Tulkkaus on muutakin kuin asiasisältö
Nina Isolahden väitöskirjan (”Tulkkauksen tarkkuus rikosoikeudenkäynnissä – saavuttamaton ihanne”) mukaan jo 8–9 sanan mittaisten lauseiden tulkkauksen tarkkuus alkaa kärsiä. Tulkkien koulutuksessa olisi tämän takia panostettava muistitekniikoiden opettelemiseen.
Tulkkaus keskittyy usein viestin informaatiosisältöön. Erilaiset nyanssit ja sivuseikat jäävät tämän takia viestin vastaanottajan ulottumattomiin. Monesti ei tulkata lainkaan toistoja tai puheen tuottamiseen tai vuorovaikutuksen rakentamiseen liittyviä elementtejä.
