Tuomarien rekrytoituminen
Avustaja-sihteerini ovat lainopin ylioppilaita. Kysyin jokaiselta 1995–2005 valmistuneelta läksiäislounaalla: mihin ammattiin aiotte? Ja tein jatkokysymyksen: entä kiinnostaako tuomarin toimi? Jokainen vastasi: Ellei mihinkään muualle pääse.
Kanavan artikkelissa kerroin asian ”oppinein sanoin”. Asia ei tunnu kiinnostavan.
On mahdoton saada tuomareiksi lakimieskunnan parhaimmisto. Muutkin ammatit vetävät. Nyt alituomareiksi ja hoviinkin kertyy niitä jotka eivät muualle pääse. Mutta osa etevistä olisi saatava. Miten?
Lahjakas ihminen haluaa itse määrätä, miten työnsä tekee.
Lahjakas ihminen haluaa itse määrätä, miten työnsä tekee. Oikeudenkäyntikaaren kahlitsevat määräykset on siitäkin syystä poistettava.
Tuomarin on voitava itse valita avustajansa ja apulaisensa ja määrätä heidän työnjaostaan.
On palautettava toimenpidepalkkaus, joka samalla suuresti jouduttaa juttujen käsittelyä.
Rikos- ja siviilituomioistuimet on erotettava ja erikoistuminen on muutoinkin toteutettava.
Jonot olivat hyvien tuomareiden ovilla.
On tuotava kilpailu tuomioistuimiin. Ennen hakemusasiat mentiin tuomioistuimiin esittämään. Helsingin raastuvassa niitä käsitteli monta osastoa. Joidenkin ovien taakse muodostui jono, toisten luona ei ketään nähty. Jonot olivat hyvien tuomareiden ovilla.
On organisoitava tuomioistuimet niin, että asianosaiset voivat valita mille tuomarille juttunsa käsiteltäväksi antavat. Silloin ihmiset vievät ne sinne, mistä tietävät parempia päätöksiä saatavan, niin kuin ostavat parempia autoja.
