Lakimiesliiton puheenjohtaja Tuula Linna kertoo, että kilpailu tuomioistuinharjoitteluun pääsemisestä on veristä, sillä paikkojen määrä on pudonnut viimeisten 15 vuoden aikana kolmanneksella samalla kun opiskelijamäärät ovat kasvaneet.
Harjoittelijoiden valinnassa opintomenestys on hallitseva kriteeri.
– Auskultoimaan pyritään hinnalla millä hyvänsä. Opiskelijat käyttävät tenttien korotuskerrat ja pyrkivät sellaisiin graduryhmiin, joiden uskovat edesauttavan valinnassa. Lisäksi he ottavat sellaisia valinnaisia aineita, joiden ajattelevat näyttävän hyvältä. Tämä vinouttaa opintoja ja estää opiskelemasta monialaisesti sekä valitsemasta todellisia oman kiinnostuksen kohteita.
Opiskelijasta ei tee huonoa tuomariainesta se, että on opiskellut innokkaasti itselle mieleisiä valinnaisia aineita.
Opintovalintoja ei pitäisi tehdä tällaisilla motiiveilla, Linna huomauttaa.
– Tuomarit tarvitsevat yhteiskunnallista silmää ja yliopistojen tiedekuntien tarjoamaa laaja-alaista sivistystä. Opiskelijasta ei tee huonoa tuomariainesta se, että on opiskellut innokkaasti itselle mieleisiä valinnaisia aineita. Tuomarin työ vaatii tarkkuuden lisäksi myös rohkeutta tehdä päätöksiä, ja täydellisyyden tavoittelu johtaa helposti työtaakan kasautumiseen ja paineisiin.
Tekevätkö käräjänotaarit raakaa rutiinityötä?
Auskultointipaikkojen vähäisyyteen liittyy myös kysymys käräjänotaarien työmääristä ja heillä teetettävän työn sisällöistä.
– Summaaristen juttujen määrä on koko ajan lisääntynyt, minkä seurauksena käräjänotaarit pyörittävät osassa käräjäoikeuksia liikaa massa-asioita ja tekevät liian pitkiä työpäiviä.
Osassa käräjäoikeuksista asiat ovat hyvin, mutta osassa niin ei ole.
– Pahimmillaan eteen isketään työpino, ja siinä on istuttava niin kauan, että se pino on tehty. Sitten joskus vapaa-ajalla katsotaan koulutusvideoita, Linna kärjistää.
– Käräjänotaarin pitäisi olla koulutusvirka, jossa opetellaan tuomarin tehtäviä. Ei heillä pitäisi teettää sihteeritason työtä ja pitää heitä työvoimareservinä, joka joustaa työajallaan.
Käräjänotaarin pitäisi olla koulutusvirka, jossa opetellaan tuomarin tehtäviä.
Harjoittelun tulisi herättää aito kiinnostus tuomarin työtä kohtaan, mikäli maahan halutaan jatkossakin päteviä ja motivoituneita tuomareita.
– Käräjänotaarin pitäisi voida itse istua juttuja, joihin heidän taitonsa riittävät, mutta heillä pitäisi myös olla tilaisuus seurata isoja rikos- ja riita-asioita tuomarin rinnalla ja oikeasti nähdä tuomarintyön mielenkiintoisin puoli.
Järjestelmä toimii, ainakin periaatteessa
Tuomioistuinviraston ylijohtaja Riku Jaakkola muistuttaa, että lain mukaan tuomarinkoulutuslautakunta huolehtii muun muassa valintamenettelystä ja harjoittelusuunnitelmia koskevista ohjeistuksista. Viraston rooli rajoittuu koulutukseen, josta se vastaa yhdessä lautakunnan kanssa.
– Laissa on säädetty, mitä harjoittelulla tavoitellaan ja millainen hakumenettely on: että se on tasapuolinen kaikille ja että sieltä valikoituvat ne parhaat hakijat oikeilla kriteereillä. Kriteerejä ja pisteytyksiä on myös kehitetty vastauksena kritiikkiin ja kasvatettu haastattelun ja työkokemuksen merkitystä.
Kriteerejä ja pisteytyksiä on kehitetty vastauksena kritiikkiin ja kasvatettu haastattelun ja työkokemuksen merkitystä.
Lain mukaan harjoittelupaikassa on laadittava suunnitelma, jossa määritetään harjoittelun tavoitteet ja sisältö sekä kuvataan kunkin vaiheen tavoitteet ja tehtävät. Siinä myös selostetaan harjoittelijan perehdyttäminen ja kouluttaminen, työtehtävien seuranta ja palautteenanto.
Suunnitelmassa myös nimetään harjoittelusta vastuussa olevat henkilöt.
– Asia on hyvässä hoidossa. On säädetty selvä menettely, jonka mukaisesti harjoittelun pitäisi sujua. Myös koulutuspuoli on kunnossa valtakunnallisen koulutusohjelman mukaisen ja verkosta löytyvän omatoimisesti läpi käytävän aineiston muodossa.
Sisältöasiat ovat nekin ainakin säädöstasolla kunnossa. Käytännössä harjoittelun laatu riippuu pitkälti paikallisista järjestelyistä.
Käräjänotaarin työn ei pitäisi olla yksipuolista rutiinijuttujen pyörittämistä.
– Käräjänotaarin työn ei pitäisi olla yksipuolista rutiinijuttujen pyörittämistä. Lain mukaan sen pitäisi olla monipuolista ja suunnitelmallista niin, että notaari saa kattavan kokemuksen ja käsityksen kaikista tuomarin tehtävistä. On tuomioistuimen vastuulla, että työ toteutetaan näin.
Silti ainakin joissakin tuomioistuimissa työmäärät ovat niin suuria, että päivät venyvät.
– Ymmärrän tässä myös tuomioistuimia, joissa on todella hankalia työtilanteita ja resurssipulaa. Tuomioistuinten perusrahoituksen puutetta ei tietenkään pitäisi paikata harjoittelijoiden ylipitkillä päivillä ja heidän selkänahastaan revityllä työllä.
Tuomioistuinharjoittelun tavoitteet ja toteutus tarkasteluun
Tuomariliiton varapuheenjohtaja Minna Hällströmin mielestä harjoittelujärjestelmää ja etenkin sen valintamenettelyä on tarvetta kehittää. Tuomariliiton ehdottaman tuomareiden koulutusjärjestelmän kokonaistarkastelun yhteydessä tulisi pohtia laajasti myös harjoittelun tavoitteita ja toteutusta.
– Pitäisi keskustella avoimesti, palveleeko nykyinen järjestelmä odotuksia ja pitäisikö sille asetettuja tavoitteita tarkistaa.
Tuomioistuinharjoittelu on Tuomariliitolle myös edunvalvonnallisesti tärkeä, sillä käräjänotaarit ovat osa lainkäyttöhenkilökuntaa ja tuomareiden koulutusjärjestelmää.
Harjoittelu on tärkeä osa tuomarin uraa, ja notaarien työpanos on tuomioistuimille tärkeä.
– Harjoittelu on tärkeä osa tuomarin uraa, ja notaarien työpanos on tuomioistuimille tärkeä. Harjoittelijoiden työmäärä on suuri, mutta sitä se on riittämättömien resurssien takia koko tuomioistuinlaitoksessa ja oikeudenhoidossa. Työnantajalla on kuitenkin työturvallisuuslain perusteella velvollisuus valvoa, että työmäärä ei ole liiallinen.
Työaikalakia ei sovelleta käräjänotaareihin. Työmäärän merkittävästä kasvusta huolimatta notaarien työajattomuudella ei Hällströmin mukaan saisi kompensoida resurssien riittämättömyyttä.
– Jos on tarvetta tilapäisesti urakoida, työhön käytetyn ajan pitää tasoittua kohtuullisessa ajassa. Tästä on annettu oikeusministeriön kansliapäällikön suosituskin vuonna 2015. Ei voida edellyttää, että käräjänotaarit käyttäisivät työhönsä enempää aikaa kuin muutkaan virkamiehet. Tuomareiden työmäärän ja työhön käytetyn ajan on vastattava muiden virkamiesten virastotyöaikaa.
Ei voida edellyttää, että käräjänotaarit käyttäisivät työhönsä enempää aikaa kuin muutkaan virkamiehet.
Käräjänotaarien työmäärät poikkeavat eri tuomioistuimissa, mutta pääsääntöisesti työtä on liikaa. Myös maksettava palkka on Hällströmin mielestä aivan liian alhainen siihenkin nähden, että kyse on harjoittelusta.
Palkka on istuntolisineen keskimäärin noin 2 600 euroa kuussa, kokemusvuosista riippuen.
Tuomariliitto on vaatinut tuomioistuimille lisäresursseja sekä harjoittelupaikkojen lisäystä ja palkkatason nostoa palkkausuudistuksesta erillisenä korjausliikkeenä, jossa istuntolisää korotettaisiin 175 eurosta 600 euroon.
– Neuvottelut on tarkoitus aloittaa Tuomioistuinviraston kanssa syksyllä. Olemme myös ehdottaneet, että virasto teettäisi Työterveyslaitoksella tutkimuksen tuomioistuinten henkilöstön työhyvinvoinnista ja työhön käytetystä ajasta. Tätä on kannattanut myös eduskunta.
Käräjänotaarin perehdyttäminen vaatii resursseja
Vaikka käräjänotaarien valintamenettelyn pisteytystä on juuri muutettu, opintomenestyksellä on edelleen liian suuri painoarvo eikä aikaisempaa kokemusta lainkäyttötehtävistä painoteta tarpeeksi. Lisäksi harjoitteluun pitäisi voida hakea kaksi kertaa vuodessa, Hällström katsoo.
Harjoittelun sisällön ohella on tärkeää keskustella myös siitä, millaisia resursseja käräjänotaarien sisäinen perehdyttäminen ja ohjaaminen tuomioistuimelta vaatii.
Perehdyttäminen ja ohjaus on pois tuomareiden lainkäyttötyöstä, minkä vuoksi se pitäisi kompensoida tuomioistuinten resursseissa.
– Perehdyttäminen ja ohjaus on pois tuomareiden lainkäyttötyöstä, minkä vuoksi se pitäisi kompensoida tuomioistuinten resursseissa. Yhdessä monen muun piiloon jäävän lisätehtävän kanssa tämäkin pitäisi saada nykyistä läpinäkyvämmäksi, Hällström pohtii.
– Samoin voisi kysyä, ovatko harjoitteluun kohdistuvat odotukset jo ylikorostuneet sekä harjoitteluun hakeutuvilla että tuomioistuinlaitoksella. Kyse on viime kädessä työssä oppimisesta.
Tuomioistuinharjoittelu numeroina
Tuomioistuinharjoittelun suorittaa vuosittain noin 140 käräjänotaariksi nimitettyä harjoittelijaa. Viime vuosina harjoitteluun on päässyt noin kolmasosa 350–400 hakijasta. Tänä vuonna hakijoita oli ennätykselliset 538, joista aloittamaan pääsi noin joka neljäs.
Vuonna 2021 harjoitteluun pääsi hakijoista noin joka neljäs.
Tuomioistuinharjoitteluun kuuluu kaksi kuuden kuukauden pituista harjoittelujaksoa. Niistä ensimmäinen suoritetaan käräjäoikeudessa ja toinen joko käräjäoikeudessa tai hovi- tai hallinto-oikeudessa. Harjoituspaikoille haetaan kerran vuodessa.
