Tuomioistuinsovittelu otettiin käyttöön vuonna 2006 ja se uudistettiin vuonna 2011. Vuodesta 2011 kokeiltavana on ollut myös asiantuntija-avusteinen lapsenhuoltoriitojen tuomioistuinsovittelu. Se on tarkoitus vakinaistaa vuoden 2014 alusta. Hiljaisten alkuvuosien jälkeen sovitteluiden määrä on lisääntymässä voimakkaasti.
Sovittelussa kyse ongelmanratkaisusta
Tuomioistuinsovittelu otettiin käyttöön Suomessa Tanskan ja Norjan esimerkkiä seuraten. Tuomioistuinsovittelua käytetään riita-asioissa käräjäoikeuksissa. Vuonna 2011 tuomioistuinsovittelua koskeva järjestelmä uudistettiin. Uudistuksella pantiin täytäntöön Euroopan unionin direktiivi tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla.
Tuomioistuinsovittelussa on kyse tuomarin johdolla tapahtuvasta vapaaehtoisesta menettelystä, jossa tarkoituksena on saada osapuolet itse löytämään heitä tyydyttävä ratkaisu konfliktiinsa. Siinä ei siis pyritä lain mukaiseen ratkaisuun, vaan ratkaisuun, joka tyydyttää osapuolten tarpeet ja intressit. Sovittelijan tehtävänä on auttaa osapuolia neuvottelemaan asiasta ja etsimään itse ratkaisu asiaan. Hän ei siis tyrkytä omaa näkemystään asian lopputulokseksi. Sovittelussa kyse on ongelmanratkaisusta, joka lopettaa osapuolten välisen konfliktin.
Osapuolet voivat konfliktitilanteessa tehdä hakemuksen käräjäoikeudelle sovittelun aloittamiseksi. Jos riita on jo vireillä käräjäoikeudessa, asia voidaan osapuolten pyynnöstä siirtää soviteltavaksi asian valmisteluvaiheessa. Tällöin oikeudenkäynti keskeytyy ja asia siirretään sovittelutuomarille soviteltavaksi. Jos osapuolet päätyvät sovintoon, se voidaan myös vahvistaa käräjäoikeudessa. Jos asiaa ei saada sovittua, se palaa oikeudenkäyntiin, jos asia on ollut riitana vireillä. Tällöin sovittelutuomari astuu sivuun ja toinen tuomari tuomitsee asiassa.
Sovittelulla monia etuja
Sovittelulla on monia etuja verrattuna perinteiseen oikeudenkäyntiin. Se on ensinnäkin nopeampi ja halvempi kuin pitkä oikeudenkäyntiprosessi, jota usein käydään vielä useammassa oikeusasteessa. Toiseksi osapuolet voivat itse hallita konfliktiaan ja määritellä lopputulosta.
Etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa osapuolten pitää tulla jatkossakin toimeen – kuten vaikkapa liikesuhteessa tai yhteisten lasten tulevaisuudesta päätettäessä – sovittelu on suositeltava menettely. Osapuolten välit säilyvät usein parempina sovittelussa kuin riitelevässä oikeudenkäynnissä. Osapuolet ovat myös usein tyytyväisiä sovittelussa saavutettuun lopputulokseen ja noudattavat yhteistä päätöstä paremmin kuin ulkopuolelta annettua ratkaisua.
Teksti: Kaijus Ervasti
Artikkeli kokonaisuudessaan on julkaistu Lakiuutiset-palvelussa osoitteessa www.lakiuutiset.fi. Lakiuutisten viikkokirje on Lakimiesliiton jäsenille maksuton jäsenetu.
OTT Kaijus Ervasti työskentelee Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa erikoistutkijana ja hallintopäällikkönä.
