Tutkimus Lakimieskunnan palkkaeroista 2009 esiteltiin Ylähuoneella 15.9.2010. Tilaisuuteen oli kutsuttu liiton eri toimielimissä toimivia jäseniä ja jäsenjärjestöjen edustajia, joita saapui paikalle parikymmentä. Tutkimuksen toteutti Real Stats Oy. Jukka Vänskä esitteli tilaisuuden aluksi tutkimuksen taustan ja keskeisimmät tulokset. Tämän jälkeen jatkettiin aiheesta keskustelua vilkkaasti.
Tutkimus Lakimieskunnan palkkaeroista perustuu vuosittain tehtävään Lakimieskunnan julkisen ja yksityisen sektorin palkkatutkimukseen. Nyt julkistettu tutkimus koskee vuoden 2009 palkkoja ja oli viides perusperiaatteiltaan samantyyppinen lakimieskunnan palkkaerotutkimus. Kysely lähetettiin jäsenistön kokoaikaisille ja osa-aikaisille palkansaajille. Kyselyn palautti noin 40 prosenttia sen saaneista Lakimiesliiton jäsenistä. Tulokset koskevat kokoaikaisia palkansaajia.
Palkkaeroista uutisoidaan kärjistäen
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkentaa kuvaa lakimieskunnan palkkaeroista ja niiden taustalla olevista tekijöistä sekä miesten ja naisten välillä että yksityisen ja julkisen sektorin välillä.
Keskustelua sukupuolten välisestä palkkaerosta käydään mediassa Vänskän mukaan yleensä hyvin karkealla tasolla. Myös johtopäätelmät työmarkkinoiden epätasa-arvoisuudesta ovat monesti radikaaleja.
– Kiinnostavuutta haetaan kärjistämällä. Vaikka tutkimuspiireissä on tehty pidemmälle meneviä analyyseja jo pitkään, ne eivät välttämättä ylitä uutiskynnystä. Tässä tutkimuksessa on pyritty selvittämään tarkemmin palkkaerojen taustalla olevia tekijöitä, Jukka Vänskä taustoittaa.
Analyysissä oli selitettävänä muuttujana kokonaisansioiden luonnollinen logaritmi. Selittävinä muuttujina tarkasteltiin sukupuolta, työkokemusvuosia, toimiasemaa, yrityksen kokoa, koulutusta, työsuhteen pysyvyyttä, toimialaa ja työnantajasektoria, asuinaluetta ja todellista työaikaa. Tavoitteena oli vakioida näiden taustamuuttujien samanaikainen vaikutus palkkaan ja paljastaa näin palkkaeron todellinen suuruus.
Suurimmat palkkaerot yksityissektorilla ja ylimmissä palkkaluokissa
Palkkaerotutkimuksessa haluttiin vastaukset muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
1) Kuinka suuri on miesten ja naisten välinen palkkaero liiton jäsenkunnassa?
2) Onko sukupuolten välinen palkkaero erisuuruinen yksityisellä ja julkisella sektorilla?
3) Ovatko palkkaerot erisuuruisia eri tulotasoilla?
4) Kuinka paljon julkisen sektorin palkat ovat jääneet jälkeen yksityisen sektorin palkkatasosta?
Lakimiesliiton työmarkkinatutkimuksen 2009 mukaan naisjuristien palkat ovat 81 prosenttia miesten palkoista ja julkisen sektorin palkat 78 prosenttia yksityisen sektorin palkoista. Erot ovat Vänskän mukaan samansuuruisia kuin keskimäärin muillakin aloilla.
Palkkaerot ovat selvästi suurempia yksityisellä kuin julkisella puolella (taulukko 1). Julkisella puolella naisten keskipalkka oli viime vuonna 4 629 euroa ja miesten 5 362 euroa. Yksityisellä puolella ne olivat 5 594 euroa ja 7 156 euroa.
Tutkimuksen perusteella naisten ja miesten välinen palkkaero on erityisen suuri isoimmissa palkoissa (taulukko 2). Miesten keskipalkka on 6 187 euroa ja naisten 5 023 euroa. Alimmassa desiilissä (F10) eli niiden joukossa, joiden palkka sijoittui tarkastelujoukossa alimpaan 10 prosenttiin miesten keskipalkka oli 3 700 euroa ja naisten 3 300€. Ylimmässä desiilissä (F90) miesten palkka oli keskimäärin 9 220 euroa, kun se naisilla jäi 6 936 euroon.
Yksityissektorilla olevan sukupuolten välisen palkkaeron yksi merkittävimmistä selittävistä muuttujista on toimiasema (taulukko 3).
– Miehistä puolet työskentelee johtaja- tai päällikkötasolla, naisista vain kolmannes. Juristikunta on naisistunut viime vuosikymmenien aikana, ja myös johtajatason tehtävissä olevien naisten osuus on kasvanut. Silti naiset ovat johtoportaassa edelleen vähemmistönä, Vänskä sanoo.
Mistä sukupuolten välinen palkkaero koostuu?
Sukupuolten välinen kokonaispalkkaero koko lakimieskunnassa oli vuonna 2009 18,2 log-prosenttia. Vänskä tutki palkkaeroa selittäviä tekijöitä (taulukko 5). Näistä erityisesti miesten ja naisten erot toimiasemassa, kokemusvuosissa ja työajassa olivat merkittäviä. Tutkituista ominaisuuksista johtuvin eroin selittyi analyysissä 10,9 prosenttia naisten ja miesten välisestä palkkaerosta.
– Keskeisiä, palkkaeroa selittäviä ominaisuuksia oli kolme: miehet sijoittuvat naisia useammin johtotehtäviin, heillä on enemmän työkokemusvuosia ja he tekevät pidempää työaikaa. Näin pystytään selittämään 60 prosenttia sukupuolten välisestä palkkaerosta, Vänskä toteaa.
Jäljelle jäävä palkkaero on tällöin 7,3 prosenttia. Onko se siis palkkasyrjinnän osuus?
– On tulkintakysymys, onko tuo jäljelle jäävä selittymätön palkkaero syrjintää vai ei. Itse en näin suoraan sanoisi. Siihen voi sisältyä muuttujia, joita tässä ei tarkasteltu. Lisäksi miehet saattavat vaihtaa tutkimusten mukaan työpaikkaa useammin kuin naiset, joten he ovat useammin palkkaneuvottelutilanteessa. He asettavat niissä usein myös korkeampia palkkatoiveita, Vänskä perustelee.
Vänskä näytti myös vertailun naisten osuudesta eri toimiasemissa yksityisellä sektorilla vuosina 1986, 1994, 2000, 2004 ja 2009 tehdyissä tutkimuksissa (taulukko 5). Julkiselta puolelta vastaavia lukuja ei ollut saatavissa noilta kaikilta ajanjaksoilta.
Raakakeskipalkkaero sukupuolten välillä on kaventunut 15 vuodessa 10 prosenttiyksikköä. Vuonna 1994 tuo ero oli 31 prosenttia ja viime vuonna 21 prosenttia.
Tulokset kiinnostivat, mutta eivät yllättäneet
Tämän alustuksen jälkeen osallistujat esittivät kysymyksiä ja kommentteja muun muassa eri alojen palkkaeroista suhteessa lakimieskuntaan, palkkaneuvotteluista, samapalkkaerästä sekä työuran katkosten vaikutuksesta palkkaeroihin. Vänskä kertoi, että jatkossa kannattaisi pilkkoa palkkarakennetta tarkemmin ja huomioida tutkimuksessa esimerkiksi työuran katkokset ja tulospalkkaus.
– Oli kiinnostavaa nähdä tutkimuksen tulokset, vaikkakin ne olivat etukäteisodotusteni mukaisia. Oli tiedossa, että selittämätöntä eroa on, mutta muutosta palkkaerojen suhteen on näkyvissä ja onneksi parempaan suuntaan, kommentoi julkisen sektorin valiokunnan puheenjohtaja Pekka Liesivuori.
Julkiset oikeusavustajat ry:n varapuheenjohtaja Raili Rauvala kehui tilaisuutta tarpeelliseksi.
– Esitys oli oikein hyvä. Sellainenkin, joka ei tilastoja ymmärrä, sai varmasti tutkimustuloksista hyvän käsityksen. Vänskän ajatukset palkkaeroon vaikuttamisen mahdollisuuksista sopivat yksityiselle sektorille. Julkisella puolella palkat muodostuvat palkkajärjestelmän mukaisesti, eikä niihin vaikuttamiseen ole uusia konsteja, Rauvala mainitsee.
Yksityissektorin valiokunnan jäsen ja tasa-arvojaoston jäsen Antti Sorjonen piti tutkimustuloksia ja Vänskän alustusta mielenkiintoisena.
– Eihän tässä mitään yllätyksiä ollut. Palkkaerot ovat kaventuneet, mikä on positiivista. Mutta on aina hyvä, että tutkimuksia avataan ja selitetään kunnolla. Useiden muuttujien käyttäminen on tärkeää, muutoin jäisi helposti sellainen käsitys, että sukupuolten välinen 18 prosentin palkkaero johtuu ainoastaan sukupuolesta, hän toteaa.
Naisjuristit ry:n taloudenhoitaja Titti Luukkainen pitää Nais- ja miesjuristien palkkaeroja koskevaa seurantatutkimusta tärkeänä osana Lakimiesliiton toimintaa – antaahan se suuntaviivoja eri sukupuolten palkkatasosta. Hän pitää myös keskimääräisen palkkaeron kaventumista 10 prosenttia vuodesta 1994 positiivisena.
– On kuitenkin valitettavaa, että palkkaero on edelleen 21 prosenttia miespuolisten kollegoiden hyväksi ja että palkkaerojen supistuminen kehittyy hyvin hitaasti. Huolestuttavaa on myös se, että palkkahaitarin yläpäässä palkkaerot ovat keskimääräistä selvästi jyrkemmät.
Tilaisuudessa kävi hänen mukaansa hyvin ilmi, kuinka monisyisestä asiasta on kysymys.
– Nais- ja miesjuristien palkkaeroa on pyritty selittämään eri muuttujien avulla. Muuttujiin liittyy kuitenkin paljon tulkinnanvaraisuutta. Eräs keskeinen muuttuja on toimiasema, jota olisi syytä tutkia tarkemmin. Olisi tärkeää selvittää, onko naisjuristeilla tasapuoliset mahdollisuudet nousta johtotehtäviin, jolloin myös palkkaeron tulisi selvästi kaventua. Edelleen tärkeää olisi tutkia tarkemmin työsuhteen katkosten vaikutus palkkaukseen. Esimerkiksi perhevapaiden vaikutuksen ei enää pitäisi olla niin suuri, koska myös miehet ovat ryhtyneet käyttämään mahdollisuutta perhe-, vuorottelu- ja sapattivapaisiin, Luukkainen huomauttaa.
Asiamies, VT Taru Turunen Lakimiesliiton edunvalvonnasta iloitsi myös sukupuolten välisen palkkaeron kaventumisesta.
Turunen kehottaa kaikkia naisjäseniä hyödyntämään liiton Internet-sivujen palkkalaskuria ja tekemään palkkapyynnöt jatkossa miesten tuloksen mukaan.
Tulokset tiivistetysti:
- Monimuuttujamenetelmillä pystyttiin tarkentamaan kuvaa palkkaerojen todellisesta tasosta.
- Lakimieskunta on naisistunut. Naisten osuus on kasvussa myös johtotason tehtävissä.
- Selittymätön palkkaero miesten ja naisten välillä on samaa suuruusluokkaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.
- Palkkaerot ovat suurimmillaan palkkahaitarin yläpäässä.
- Yksityisen ja julkisen sektorin välinen palkkakaula on lähes 20 prosenttia yksityisen sektorinhyväksi.
Samapalkkaisuuteen liittyviä käsitteitä:
Samapalkkaisuusperiaate: Naisille ja miehille tulee maksaa samasta ja samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Samalla työllä tarkoitetaan toisiaan vastaavia tai lähes vastaavia töitä.
Selittymätön palkkaero: Palkkaeron osa, jota ei voida selittää muilla syillä kuin sukupuolten erilaisella kohtelulla tai johon sisältyy sen lisäksi muuttujia, joita tarkastelussa ei ole osattu ottaa huomioon.
Sukupuolten palkkaero ja palkkakuilu: Palkkaero ja palkkakuilu kuvaavat prosentteina tai euroina, kuinka paljon vähemmän naisten palkka on miesten palkasta. Keskimäärin säännöllisen työajan perusteella maksettava naisen palkka on Suomessa noin 18 prosenttia miehen palkkaa pienempi (Tilastokeskus, Ansiotasoindeksi 2009, ennakkotieto).
