Lakimiesliiton jäsenet vastasivat viime syksynä edellistä vuotta aktiivisemmin liiton palkkatutkimukseen. Vastausprosentti nousi, ja palkkakyselyn palauttaminen sähköisesti yleistyi entisestään.
Keskipalkka nousussa
Palkkatutkimuksessa selvitettiin nimenomaan päätoimen kokonaispalkkaa lokakuussa 2011. Kokonaispalkalla tarkoitetaan kiinteää kuukausipalkkaa, palkkaan kuuluvia lokakuuhun kohdistuvia lisiä, luontoisetujen yhteenlaskettua verotusarvoa sekä lokakuun ylityökorvauksia. Tulospalkkioita kysyttiin erikseen eikä niitä sisällytetty suoraan kokonaispalkkaan.
Tulospalkkiot ovat joka tapauksessa osa palkkaa ja ne voidaan ottaa huomioon kokonaisansioita arvioitaessa. Näin laskettu vertailukelpoinen koko lakimieskunnan keskipalkka nousi edelliseen tutkimukseen verrattuna 1,3 %, 5 781 euroon. Mediaanipalkka pysyi edellisen vuoden tasolla. Oheisessa taulukossa on kuvattu vertailukelpoiset palkat pääsektorin, sukupuolen ja iän mukaan. Kokonaispalkat, joihin ei ole sisällytetty tulospalkkioita, voi tarkistaa Lakimiesliiton jäsensivuilla julkaistusta palkkatutkimuksesta.
Ansiokehitys oli hyvin maltillista, mutta hankalassa taloustilanteessa keskipalkan pienikin nousu oli askel oikeaan suuntaan.
Palkkakehitys
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuodesta 2010 vuoteen 2011 palkansaajien nimellisansiot nousivat 2,9 %. Reaaliansiot kuitenkin laskivat palkansaajilla 0,8 % edelliseen vuoteen verrattuna, koska kuluttajahintojen nousu oli vuoden aikana nopeampaa kuin ansioiden nousu.
Liiton palkkatutkimukseen vastanneista 74 % arvioi palkkatasonsa nousseen vuoden aikana. Lakimiesten palkankorotuksen mediaaniarvo oli tutkimuksen perusteella 200 euroa kuukaudessa ja keskimääräinen korotus oli noin 385 euroa kuukaudessa.
Julkisella sektorilla toimivista vastaajista 80 %:lla kokonaiskuukausiansio nousi yleiskorotuksen ansiosta ja 17 %:lla henkilökohtaiseen suoriutumiseen liittyvästä korotuksesta. Yksityisellä sektorilla työskentelevistä vajaalla 50 %:lla palkan muutoksen aiheutti yleiskorotus ja 37 %:lla palkankorotus perustui henkilökohtaisen suoriutumisen palkitsemiseen.
Paikallisen/virastokohtaisen korotuksen palkkaansa sai julkisella sektorilla 8 % ja yksityisellä sektorilla 10 % vastaajista.
Lakimieskunnan palkkataso
Lakimieskunnasta 80 %:lla kokonaispalkka asettuu 3 600–8 200 euron välille kuukaudessa. Lakimiesten keskimääräinen tulospalkkiot sisältävä kokonaispalkka oli vuoden 2011 lokakuussa 5 781 euroa ja mediaanipalkan suuruus muodostui 5 200 euroksi.
Naisten keskimääräinen kokonaispalkka oli 80,1 % miesten vastaavasta palkasta kuukaudessa. Palkkaero ei suinkaan kerro palkkadiskriminaation määrää, sillä samoissa työtehtävissä sukupuolten välinen palkkaero voi perustua muun muassa osaamisessa tai muissa ominaisuuksissa oleviin poikkeavuuksiin. Näitä seikkoja palkkatutkimuksessa ei ole tarkemmin selvitetty.
Ikä näkyy lakimiesten palkoissa: alle 30-vuotiaiden ryhmässä keskipalkka oli hieman vajaa 3 800 euroa kuukaudessa. Sen sijaan kahdessa vanhimmassa ikä-ryhmässä – eli 55–59-vuotiaat sekä yli 60-vuotiaat – keskipalkkataso sijoittuu 6 400–6 640 euroon kuukaudessa.
Valtaosa yksityissektorista tulospalkkiojärjestelmän piirissä
Yksityisellä sektorilla työskentelevien lakimiesten päätoimen kokonaispalkka oli keskimäärin 6 473 euroa lokakuussa 2011.
Yksityisen sektorin lakimiehistä lähes 60 % on tulospalkkiojärjestelmän piirissä. Tulospalkkioiden suuruudessa oli paljon hajontaa, mutta tulospalkkioiden mediaani oli kyselyn perusteella 6 000 euroa vuodessa. Yleisimpiä tulospalkkiot olivat teollisuudessa, jossa myös tulospalkkioiden mediaani oli huomattavasti yleistä mediaanitasoa suurempi.
Julkisen sektorin palkat
Kuntasektorin palkat ovat kehittyneet lokakuusta 2010 lokakuuhun 2011 paremmin kuin valtiosektorilla. Kunnissa palkat olivat vuonna 2011 nousseet 1,9 % kun valtiolla palkkojen nousu oli 1 %.
Palkkatutkimuksessa kysyttiin myös vastaajien omaa arviota kuukausiansioiden muutoksesta. Valtiosektorilla työskentelevistä vastaajista 72 % arvioi kuukausiansioidensa nousseen, 3 % laskeneen ja 15 % pysyneen ennallaan. Kuntasektorilla 77 % arvioi palkkauksensa nousseen, 2 % laskeneen ja 14 % pysyneen ennallaan.
Kun vertaillaan kunta ja valtiosektoreiden palkkakehitystä pitemmällä aikavälillä, näyttää valtiosektorin palkkakehitys olleen jonkin verran parempi kuin kuntasektorilla. Kun vuoden 2000 palkkatasoa kuvataan vertailuluvulla 100, on palkkataso vuonna 2011 valtiosektorilla 154 ja kuntasektorilla 147. Kuntasektori onnistui siis kuluvan vuoden aikana tavoittamaan valtiosektorin palkkakehitystä, mutta ei vielä aivan yltänyt siihen.
Yksityisen ja julkisen sektorin palkkaero on edelleen varsin selvä. Julkisen sektorin keskipalkka on 5 199 euroa kuukaudessa, kun yksityisen sektorin keskipalkka on 6 473 euroa kuukaudessa. Kaikkein alhaisin keskipalkka on yliopistoissa, 5 150 euroa kuukaudessa.
Julkisen sektorin palkkaero suhteessa yksityiseen sektoriin kasvaa asematason mukana. Julkisen sektorin palkkakilpailukyky heikkenee siis sitä mukaa, mitä vaativampia tehtäviä henkilö tekee. Tämä ei voi olla työnantajankaan etu. Vaarana on, että kokenein lakimieskunta siirtyy julkisen sektorin palveluksesta yksityiselle sektorille. Urakehityksen tulee näkyä palkkauksessa.
Määräaikaisuudet valtiosektorin ongelma
Määräaikaiset palvelussuhteet ovat selvästi julkisen sektorin ja siellä erityisesti valtiosektorin ongelma. Valtiosektorilla 14 % vastaajista ilmoitti työskentelevänsä määräaikaisissa palvelussuhteissa, kuntasektorilla ja yksityisellä sektorilla vastaava luku on vain 5 %. Vähiten määräaikaisia työsuhteita käytetään yksityisellä sektorilla tilintarkastusyhteisöissä (1 %) ja rahoitusalalla (2 %).
Määräaikaisuudet keskittyvät selvästi työuran alkuvaiheeseen. Julkisella sektorilla peräti 70 % ikäryhmästä 20–29 vuotta työskentelee määräaikaisissa palvelussuhteissa. Yksityisellä sektorilla tämäkin osuus on merkittävästi pienempi, 21 %. Julkisella sektorilla ikäryhmästä 30–39 vuotta vielä 27 % työskentelee määräaikaisissa palvelussuhteissa. Yksityisellä sektorilla tässä vaiheessa määräaikaisena työskentely on harvinaista, vain 4 % kyseisestä ikäryhmästä työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa.
Osittain kyse on julkisella sektorilla niin kutsutuista rakenteellisista määräaikaisuuksista, kun esimerkiksi virkavapauksista syntyneet sijaisuusketjut nostavat määräaikaisten lukumäärää. Tämä on tyypillistä muun muassa tuomioistuinlaitoksessa. Osin kyse on kuitenkin niin kutsutuista perusteettomista määräaikaisuuksista, jolloin määräaikaisuuksille ei ole olemassa lain edellyttämää perustetta.
Määräaikaisongelmaan on yritetty hakea ratkaisua. Valtiosektorilla työnantajan on kaksi kertaa vuodessa käytävä luottamusmiehen kanssa lävitse määrä-aikaisuudet ja niiden perusteet. Menettely on parantanut tilannetta joiltain osin, mutta valitettavasti on yhä paikkoja, joissa menettelyn käyttöönotto ei ole täysin onnistunut eikä toivottuja tuloksia ole saavutettu.
Parannettavaa on. Yksityiselle sektorille on rekrytointivaltti, että jo uran alkuvaiheessa oleville lakimiehille voidaan tarjota vakituinen työpaikka.
Päivät pidentyneet julkisella sektorilla
Todellinen keskimääräinen viikkotyöaika oli julkisella sektorilla pidentynyt tunnilla edelliseen vuoteen verrattuna. Julkisella sektorilla töitä paiskittiin keskimäärin 41 tuntia ja yksityisellä sektorilla 43 tuntia viikossa. Huomattavaa oli, että valtion palveluksessa olevista ylin kymmenys (F90) paiski keskimäärin 48 viikkotyötuntia. Tässä ryhmässä kasvua oli 3 tuntia edelliseen vuoteen verrattuna.
Yhtenä syynä julkisen sektorin keskimääräisen viikkotyöajan pidentymiseen voidaan pitää valtion harjoittamaa säästöohjelmaa ja sen mukanaan tuomia resurssien vähennyksiä. Työt hoidetaan aiempaa vähäisemmällä henkilömäärällä.
Yksityisellä sektorilla pisintä viikkoa tehtiin asianajosektorilla, jossa keskimääräinen viikkotyöaika oli edellisen vuoden tapaan 45 tuntia. Asianajosektorilla ylimmän kymmenyksen (F90) keskimääräinen viikkotyöaika oli kuitenkin noussut viidellä tunnilla eli 55 tuntiin.
Parin tunnin nousu viikkotyöajoissa oli tapahtunut myös kaupan alalla sekä tilintarkastusyhteisöissä. Muuten keskimääräiset viikkotyöajat olivat eri sektoreilla pääasiassa pysyneet samantasoisina viime vuoteen verrattuna.
Jaksaminen koetuksella
Yksityisellä sektorilla työaikoja seurattiin jollain tavalla noin puolella vastaajista. Näistä suurimmalla osalla oli käytössä kellokortti tai muu vastaava järjestelmä. Vastaajista lähes 80 % ilmoitti, että heidän tulee olla tavoitettavissa säännöllisen työajan ulkopuolella. Tämän lisäksi noin puolet vastaajista ilmoitti, että heidän työmääränsä on jatkuvasti tai ajoittain liian suuri.
Työtaakka koetaan siis suureksi ja jatkuva tavoitettavissa oleminen hämärtää väistämättä työn ja vapaa-ajan välistä rajaa. Työntekijöiden jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta nämä seikat asettavatkin haasteita työelämän kehittämiselle, erityisesti kun pohditaan työurien pidentämistä. Liian suuri työkuormitus ja jatkuva ”töissä” oleminen on kuluttavaa, eivätkä ne ainakaan lisää vuosia työuran loppupäähän, pikemminkin päinvastoin.
Lakimiesliiton palkkasuositukset vastavalmistuneille samoin kuin opiskelijoille julkistetaan viikon 10 loppupuolella Lakimiesliiton koti sivuilla www.lakimiesliitto.fi.
Palkkatutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan liiton kotisivuilla www.lakimiesliitto.fi Jäsenelle-osiossa.
