Minna Parikan kengät, Eero Aarnion huonekalut, Marimekon laukut ja tekstiilit. Uutisotsikot plagiointitapauksista osoittavat, ettei tuoteväärentäjien lonkeroilta pääse pakoon Suomessakaan.
Kansainväliset markkinat ja digitalisoituminen päinvastoin kasvattavat uhkaa. Yhä suurempi osa tuoteväärennöksistä kulkee verkkokauppojen kautta, ja tietoturva-aukot helpottavat rikollisten puuhia.
Sisäministeriö muistutti äskettäin, että suomalaisyritysten valveutumisessa olisi paljon parannettavaa. Varsinkin design-tuotteista tehdään nopeasti teollisia plagiaatteja, ennen muuta Aasiassa.
Keskusrikospoliisin erikoistutkija Jari Leskinen herättelee suomalaisia ruususenunestaan.
− Isot yritykset ovat yleensä hyvin kartalla ilmiöstä, ja niillä on resursseja puolustaa oikeuksiaan. Mutta pk-sektori on haavoittuvassa asemassa. Siellä ei usein osata hakea omalle tavaramerkille suojausta tai tiedetä, kuinka väärennösepäilyn paljastuessa toimitaan, Leskinen kuvaa.
Lainsäädäntö ajan tasalla
Globalisaation tiimellyksessä lähes kaikkea mahdollista on alettu väärentää.
Valtaosa piraateista on vaatteiden ja asusteiden kaltaista kulutustavaraa, mutta viranomaisten haaviin päätyy myös muun muassa kasvinsuojeluaineita, lentokoneen osia, elintarvikkeita ja lääkkeitä.
Rahan lisäksi kyse on turvallisuusriskeistä, pahimmillaan hengenvaarasta. Tuoteväärennökset ovat kansainvälistä miljardibisnestä, joka elättää järjestäytynyttä rikollisuutta. Lieve-ilmiöt ulottuvat lapsityövoiman käytöstä ihmiskauppaan.
– Ylivoimaisesti suurin väärennösten alkuperämaa on Kiina. Kiinalaisilla on vakiintuneet yhteydet esimerkiksi Italian mafiaan, Leskinen tietää.
Alan lainsäädäntö on pysynyt kohtuullisen hyvin ajan tasalla, luonnehtii asianajaja ja Suomen Anti-piratismi-yhdistys ry:n entinen puheenjohtaja Sakari Salonen Castrén & Snellmanilta. Sekä Suomessa että EU:ssa alan säädöksiä on vastikään päivitetty tai päivitetään.
Puuttuminen onkin jo hankalampi kysymys.
– Osittain sitä vaikeuttaa viranomaisten resurssipula. Tapausten valvonta ja selvittäminen on haastavaa, myös siinä vaiheessa, kun ne tulevat juristin pöydälle, Salonen toteaa.
Konteista nettikauppaan
Vielä joitain vuosia sitten tyypillinen tuoteväärennöstapaus paljastui, kun tulli takavarikoi konttilastillisen piraattitavaraa.
Suomi on ollut erityisesti hedelmällinen kauttakulkumaa Venäjän markkinoille. Sieltä kauppa käy vilkkaasti Ukrainaan ja Valko-Venäjälle.
Markkina on kuitenkin muuttunut nopeasti, ja takavarikkoluvut ovat laskussa. Yksi syy on se, että Venäjä on rakentanut valtavia satamia, ja tavara kulkee suoraan sinne.
Merkittävin muutosvoima on kaupan siirtyminen verkkoon.
– Entistä enemmän työn alle tulee tapauksia, joissa epäillään jonkin nettikaupan myyvän feikkitavaraa, Salonen toteaa.
Rikolliset ovat tälläkin saralla ovelia. Jos ennen koko rahtikontillinen koostui halvoista piraateista, nyt aitojen tuotteiden seassa saattaa olla pieni erä laatuväärennöksiä. Eroa ei välttämättä huomaa tulli eikä kuluttaja.
– Digimaailmassa kuluttaja voi tilata väärennetyn tuotteen kuvakaappauksen hämäämänä. Myyjät lähettävät tavaran eteenpäin pieninä erinä postissa vaikeuttaakseen valvontaa, Leskinen mainitsee esimerkkejä.
Jo peräti 70 prosenttia havaituista tuoteväärennöksistä tulee EU:hun postipaketteina.
– Posti on hukkua lähetyksiin eikä voi tietenkään ruveta avaamaan jokaista, Leskinen sanoo.
Houkuttelevat tuotot
Tuoteväärennys on niin kannattavaa puuhaa, että tutkimusten mukaan ammattirikollisia on siirtynyt sen pariin myös huumekaupasta.
Tuotot ovat suuria ja rangaistukset monissa maissa lieviä. Myös kiinnijäämisen riski voi olla houkuttelevan pieni. Lain koura ei välttämättä iske toiselta puolelta maailmaa, varsinkaan verkossa.
– Rikolliset ovat aina askeleen viranomaisia edellä ja keksivät uusia hämäyskeinoja, kuvaa sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg.
Hän toimii puheenjohtajana yritysturvallisuuden kansallisessa yhteistyöryhmässä, joka pyrkii tuomaan eri viranomaisten ja elinkeinoelämän viisaat päät yhteen.
Asianajaja Salonen muistuttaa, että juristien työkalut ovat rajalliset. Pyyhettä ei silti kannata heittää kehään.
– Perinteinen tullipysäytys on helpompi tapaus kuin kiinalainen verkkokauppa. Senhän voi aina perustaa uudelleen eri paikkaan.
– Tiedän kuitenkin monta tuoteväärennöstapausta, jotka on viety oikeuteen Kiinassa. Samoin monta sellaista, jotka on hoidettu siellä sopimalla, Salonen kertoo.
Asianomistaja päättää
Yksi puuttumisen hankaluuksista on se, että tapaukset ovat asianomistajarikoksia.
Vaikka yritys olisi rekisteröinyt tavaramerkin ja suojannut tuotteensa keskeisissä toimintamaissaan, se ei välttämättä osaa tai halua ryhtyä toimeen väärennöksen paljastuessa.
− Yritys päättää itse, mitä tullin takavarikoimalle tuote-erälle tehdään. Tämä ei tule monelle mieleen, huomauttaa krp:n Leskinen.
Salonen on huomannut, että yritykset heräävät ongelmaan usein vasta kantapään kautta.
– Tuote tai brändi suojataan, kun vahinkoa on jo tapahtunut. Tässä näkyy kansallemme tyypillinen sinisilmäisyys ja luottavaisuus, hän pohtii.
Pienillä yrityksillä ei useinkaan ole aikaa tai rahaa lähteä viemään -tapauksia eteenpäin. Juristeille tulevista jutuista valtaosa päätyy Salosen kokemuksen mukaan kevyimpään ratkaisuun eli sopimiseen.
– Sanoisin, että jopa 90 prosenttia. Oikeuteen lähdetään, jos osapuolet ovat riitaisia siitä, onko väärennöstä ylipäänsä tapahtunut. Kyse voi tällöin olla esimerkiksi tuotemerkin tai logon samankaltaisuudesta.
Lisää valistusta
Monipolvisen, rajojen yli luikertelevan ilmiön taltuttaminen ei onnistu miltään toimijalta yksin.
Nergin luotsaama kansallinen yhteistyöryhmä miettiikin parhaillaan uusia työkaluja digiaikakauden haasteisiin. Myös kansainvälinen viranomaisyhteistyö tiivistyy.
Suomessa tulli, poliisi ja rajavartiolaitos ovat tehneet jo pitkään hedelmällistä PTR-yhteistyötä, jonka tavoitteena on tehostaa sisäistä turvallisuutta koskevien tehtävien hoitoa. Viime vuosina yhteistyö on laajennut myös rikostiedusteluun, erityisesti vakavaan ja rajat ylittävään rikollisuuteen. Niin sanotuilla MoU-sopimuksilla tulli puolestaan hyödyntää tehokkaasti huolintayritysten osaamista.
– Tietojenvaihto on avainasemassa. Tarvitsemme myös uusia systemaattisia menetelmiä tiedon analysointiin ja työnjakoon, Nerg painottaa.
Poliisi, sisäministeriö ja alaa tuntevat juristit ovat yhtä mieltä työn haastavuudesta – ja siitä, että kaikkia keinoja tarvitaan.
– Yhteistyö, lainsäädännön ajantasaisuus ja sanktioiden riittävyys ovat keskiössä tapausten käydessä ilmi. Pitkällä aikavälillä tehokkaimmin vaikuttaa kuitenkin kuluttajien ja yritysten tietoisuuden lisääminen, Nerg kiteyttää.
FAKTA
MOU-SOPIMUKSET
- Suomen tullilaitos on tehnyt huolintaliikkeiden, kuljetusliikkeiden, varustamojen ja satamien kanssa ns. MoU-sopimuksia (Memorandum of Understanding).
- Tavoitteena estää muun muassa huumeiden, lääkkeiden, aseteollisuuden ja tuoteväärennösten laitonta maahantuontia, maastavientiä ja kauttakulkua.
- Sopimuksiin sisältyy molemminpuolista tiedonvaihtoa ja opastamista epäilyttävien toimeksiantojen tunnistamiseksi.
- Sopimukset ovat salaisia, eikä niitä tehneitä toimijoita julkaista.
Piilorikollisuutta parhaimmillaan
- Tuoteväärennösbisneksessä arvellaan liikkuvan globaalisti 160–800 miljardia euroa vuodessa. Ilmiön piilorikollisen luonteen vuoksi luvut ovat karkeita arvioita.
- Maailman tullijärjestö WCO arvioi maailmankaupasta noin 10 prosentin olevan tuoteväärennöksiä.
- EU:ssa tulli pysäytti vuonna 2013 lähes 36 miljoonaa epäilyttävää tuotetta. Niiden arvo oli yli 760 miljoonaa euroa. Suomessa väärennöksiä takavarikoitiin reilut 200 000 kappaletta.
- Takavarikot ovat vähentyneet selvästi vuodesta 2011, mutta todellisuudessa määrät kasvavat. Syynä on laittoman kaupan siirtyminen verkkoon ja postin kuljetettavaksi.
- Yli 70 prosenttia EU:ssa pysäytetyistä tuoteväärennöksistä on peräisin Kiinasta. Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus vaikuttaa vahvasti taustalla.
- Euroopassa menetetään kopioinnin takia arviolta 100 000 työpaikkaa vuodessa.
Lähde: Yritysturvallisuuden kansallisen yhteistyöryhmän tilannekatsaus, marraskuu 2014.
