Oikeustiede on yksi Helsingin yliopiston kahdeksasta tieteenalasta, joilla kaksikielisen tutkinnon suorittaminen on mahdollista. Kaksikielisen tutkinnon saa suorittamalla ON-tutkintoon vaadittavasta 180 opintopisteestä vähintään 60 ja maksimissaan 120 opintopistettä toisella kotimaisella kielellä. Suoritusoikeutta ei tarvitse erikseen hakea, vaan kuka tahansa opinto-oikeuden saanut voi päättää suorittaa tutkinnon kaksikielisenä. Päätös on tehtävä viimeistään toisen opiskeluvuoden syksyllä, ja sen voi perua ilmoituksella missä tahansa vaiheessa opintoja. Ennen valmistumista täytyy vielä suorittaa C1-tason kielikoe, jonka jälkeen opiskelija saa tutkintotodistukseensa maininnan tutkinnon suorittamisesta kaksikielisenä.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksikössä on voinut suorittaa notaaritutkinnon kaksikielisenä jo vuodesta 2010. Vaasassa kaksikielisen tutkinnon on tähän mennessä suorittanut yhteensä kahdeksan opiskelijaa, joista viisi ruotsiksi ja kolme suomeksi.
Helsingistä valmistui kesäkuussa ensimmäinen kaksikielisen tutkinnon suorittanut oikeusnotaari, Minja Jantunen, joka kuuluu Helsingin yksikön pilottiryhmään. Yliopiston verkkosivuilla todetaan, että kaksikieliseen tutkintoon ryhtymiseksi ei tarvitse olla kotoisin kaksikielisestä ympäristöstä, vaan peruskoulusta lähtien kartutetulla kielitaidolla pärjää. Jantunen tosin kertoo, että oikeustieteellisiä opintoja edeltäneet pohjoismaisten kielten opinnot sekä lukiossa tehty kuukauden stipendimatka Ruotsiin helpottivat kaksikieliseen tutkintoon ryhtymistä.
Tutkintoa suorittaville on tarjolla monenlaista tukea, joten tutkinnon kanssa ei tarvitse painia yksin. Helsingissä kielikeskus tarjoaa kielitaidon kehittymistä tukevia kursseja, minkä lisäksi apua saa pyytämällä esimerkiksi kirjallisten tehtävien läpilukuun. Hallinnollisissa asioissa ja opintojen suunnittelussa voi kääntyä oikeustieteellisen tiedekunnan kaksikielisen ON-tutkinnon koordinaattorin puoleen. Tenteistä selviytymistäkään ei tarvitse pelätä liikaa, sillä tenttitilaisuuteen saa ottaa mukaan sanakirjan ja lakikirjat molemmilla kielillä.
Asiasisältö ratkaisevaa
Opetushenkilökuntaa on ohjeistettu tarkistamaan kaksikielistä tutkintoa suorittavien kirjalliset työt ja tentit siten, että arvostelussa jätetään kielivirheet huomiotta ja keskitytään asiasisältöön. Jantuselle jäikin positiivinen kokemus siitä, ettei kurssien suorittaminen toisella kielellä näkynyt arvosanoja heikentävästi, vaikka enemmän työtä kurssien eteen sai kyllä tehdä. Niin Vaasan kuin Helsingin yksiköissä on kuitenkin pistetty merkille, että kurssit suoritetaan yleisesti mieluummin omalla äidinkielellä juuri korkeampien arvosanojen toivossa.
Haasteita kaksikielisen notaaritutkinnon suorittamiseen tuo ruotsinkielisen opetustarjonnan ja kurssikirjallisuuden vähäisyys. Kaksikielisen ON-tutkinnon seurantaryhmän opiskelijajäsenenä Jantunen on päässyt läheltä seuraamaan, kuinka tutkintoa kehitetään jatkuvasti.
– Vaikka joitain kokonaisia aineopintotenttejä joutui suorittamaan kääntämällä itse suomenkielisestä tenttikirjallisuudesta termejä ja säännöksiä ruotsiksi lakikielen sanakirjoja ja lakitekstiä apuna käyttäen, on tutkintoa suorittaville jo nyt tarjolla aiempaa enemmän ruotsinkielistä opetusta ja tenttikirjallisuuteen on lisätty ruotsinkielisiä vaihtoehtoja, Jantunen kiittää.
Etu työmarkkinoilla
Helsingin yliopiston verkkosivuilla kaksikielistä tutkintoa mainostetaan muun muassa etuna työmarkkinoilla erottautumiseksi, ja kielitaidon todetaan tutkitusti kehittyvän tutkinnon edetessä. Jantunen kokee kielitaitonsa karttuneen niin pitkälle, että ruotsinkielisen lähdeaineiston käyttö seminaaritöissä on vaivatonta ja ruotsi sujuu myös työkielenä. Tutkinto on herättänyt selvää kiinnostusta työnantajien keskuudessa, vaikka se on vielä melko tuntematon.
– Kaksikielisen tutkinnon suorittaminen vaatii sinnikkyyttä ja oma-aloitteisuutta, mutta tarjoaa erityisen kannustimen kehittää omaa kielitaitoa, joka on suureksi hyödyksi työelämässä, Jantunen kertoo ja toteaa olevansa erittäin kiitollinen mahdollisuudesta suorittaa tutkinto kaksikielisenä. Tutkintoa kehitetään jatkuvasti toimivampaan suuntaan, mutta erityistä potentiaalia Jantunen näkee tutkintoa suorittavien opiskelijoiden yhteistyön koordinoimisessa:
– Tiedekunta tai ainejärjestö voisi tarttua kaksikielistä tutkintoa suorittavien opiskelijoiden yhteistyön kehittämiseen, mikä voisi tarjota suuren voimavaran tutkinnon suorittamisessa.
