Moniko nykypäivän juristi viihtyy 23 vuotta samassa työpaikassa? Ainakin Kuluttajaliiton johtava lakimies Tuula Sario on sellainen.
− Järjestöpuolella ja kuluttaja-asioissa pitkät työrupeamat ovat jopa tyypillisiä. Minulle Kuluttajaliitto on ollut ainoa ”oikea” työpaikka valmistumisen jälkeen. En ole sitoutumiskammoinen, Sario ilmoittaa ja nauraa hersyvästi päälle.
Vastavalmistuneena oikeustieteen kandidaattina Sario ei kunnolla tiennyt, mihin maailmaan oli astumassa. Yhteiskunnalliset asiat tuntuivat läheisiltä, mutta kuluttajan oikeudet imaisivat pauloihinsa puolivahingossa.
− Oikeus ja kohtuus ovat aina kiinnostaneet minua, ja ne korostuvat edunvalvontatyössä. Samasta syystä kuulun Lakimiesliittoonkin, hän määrittelee.
Tälle tarmonpesälle kuluttajateemat ovat sydämen asioita, ja Sarion innostuneisuus kielii motivaatiosta. Sitoutunutta on myös liiton koko 11-päinen henkilöstö, joten vaihtuvuus on talossa vähäistä.
KULUTTAJALIITTO sotketaan toisinaan kuluttajaviranomaisiin, ja ne tekevätkin osittain samankaltaista työtä. Rekisteröitynä yhdistyksenä Kuluttajaliitto on kuitenkin puhtaasti kansalaisjärjestö ja siten vapaa viranomaisvastuista.
− Me voimme tarttua oikeastaan mihin tahansa verotuksesta asunto-osakeyhtiökysymyksiin ja kuluttajaelektroniikasta julkisiin palveluihin. Edustamme nimenomaan kuluttajan ääntä, Sario painottaa.
Liitolla on myös yhteisöjäseniä, mutta sen hallitus koostuu paikallisten kuluttajayhdistysten edustajista. Näin päätösvalta on kuluttaja-asioista kiinnostuneilla tavallisilla ihmisillä.
Jäseneksi voi liittyä maksua vastaan kuka tahansa. Suurin osa yleishyödyllisen yhdistyksen rahoituksesta tulee silti valtion budjetista.
– Yksi lakimiehistämme toimii osa-aikaisena asuntoasiamiehenä. Toinen on omasta halustaan erikoistunut digikuluttajien oikeuksiin ja velvollisuuksiin, Sario mainitsee.
– Minun tonttiani on vastata muun muassa järjestöjuridiikasta ja neuvontatoiminnastamme kokonaisuutena. Toimin myös liiton pääsihteerin varamiehenä.
TÄRKEÄÄ LIITON TYÖSARKAA on kuluttajien edustaminen erilaisissa työryhmissä ja lautakunnissa, aloitteiden tekeminen sekä lausuntojen antaminen. Kuluttajan asemaa halutaan vahvistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mielellään jo lainvalmistelutyössä.
– Välillä tuntuu, että istun oikeusministeriössä enemmän kuin Kuluttajaliiton toimistossa. Valmistelutyön määrä kuitenkin vaihtelee paljon. Yksi isoista ponnistuksista oli muutama vuosi sitten voimaan tullut asunto-osakeyhtiölaki. Sitä puristimme kasaan kaksi vuotta, Sario muistelee.
Kuluttajaliiton linjana on olla uskottava ja asiantunteva kumppani kaikkiin suuntiin.
– Se ei ehkä ole mediaseksikkäin tapa, mutta emme lähde kahliutumaan puihin, hän tuumaa rempseään tapaansa.
Tunnetuin Kuluttajaliiton toimintamuodoista lienee puhelinneuvonta, joka on kaikille avoin. Puhelimeen vastaavat liiton juristit vuorollaan, myös Sario. Se on itse asiassa hänen suosikkitöitään.
− Tässä piilee järjestötyön etuoikeus, joka pitää tassut tukevasti maassa. Pääsemme tekemisiin ”kansan syvien rivien” kanssa, joita juristit muuten kohtaavat harvoin.
Pääkaupungin norsunluutornissa ollaan Sarion mielestä lopulta aika kaukana tavallisten ihmisten ongelmista.
– Usein soittajat ovat iäkkäitä tai asuvat syrjäseudulla. Jos kuluttaja ei tunne lakia eikä hänellä ole nettiä saati printteriä, oikeutta voi olla vaikea saada, hän kuvaa.
ENITEN SARIOTA HUOLETTAVAT puolustuskyvyttömät vanhukset. Heitä huijataan surutta, mutta auttamiskeinot ovat rajalliset.
– Eräänkin vanhuksen luo oli tullut lihakauppias ja täyttänyt jääkaapin lihalla. Monen kotoa löytyy kuolinpesää setvittäessä koskemattomia lehtien vuosikertoja, jopa useita samoja, Sario puuskahtaa.
– Puolikuurot ja -sokeat ikäihmiset eivät kehtaa kertoa omaisilleen, mitä ovat ostaneet, ja piilottavat tavarat. Silloin kukaan ei voi puuttua asiaan.
Toisaalta iso osa Kuluttajaliiton neuvontapuhelimeen soittavista on niitä, jotka tarvitsisivat enemmän ystävää kuin juridista apua.
− Olen antanut kinkunpaisto-ohjeita ja neuvonut, kuinka flyygelin saa muutossa siirrettyä katutasolle. Meillä kukaan ei jää ilman apua. Vähintäänkin ohjaamme soittajan eteenpäin oikealle taholle, Sario naurahtaa.
Kuluttajaliitto järjestää myös avoimia yleisötilaisuuksia. Niistä Sario saa voimaa loppumattomaan työsarkaan.
− Usein kynnys ottaa meihin yhteyttä on korkea. Jos ihminen ei uskalla soittaa, hän saattaa tulla kirjastoon kuuntelemaan. On joka kerta hieno tunne, kun saa auttaa. Monesti ongelmakin on sellainen, että kysyjä saa vastauksen heti, hän kertoo.
KULUTTAJANSUOJALAINSÄÄDÄNTÖ on suorapuheisena tunnetun Sarion mielestä kaikkiaan hyvällä mallilla. Yksittäisiä epäkohtia jää kuitenkin aina. Niistä hän nostaa päällimmäiseksi ryhmäkanteen.
Ryhmäkannelaki tuli Suomessa voimaan vuonna 2007, monen yrityksen ja vuosikausien väännön jälkeen. Kuluttajaliiton mielestä laista tuli susi – vesitetty versio, jonka soveltaminen saattaa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.
Toistaiseksi yksikään ryhmäkanne ei ole edennyt tuomioistuimeen. Kanteen nostamisoikeus on vain kuluttaja-asiamiehellä.
− Tämä on Suomen häpeäpilkku. Muissa Pohjoismaissa on käytössä oikea ryhmäkanne, eikä mikään ole sen seurauksena romahtanut, Sario sivaltaa.
Kuluttajaliitto yrittää saada lainmuutoshankkeen seuraavaan hallitusohjelmaan.
Julkisuudessa Sario on aiemmin moittinut muun muassa sirpalevakuutuksia, etenkin lentoyhtiöiden näennäisiä peruutusturvia. Myös kauppojen myöntämät takuut turhauttavat.
− Suuri osa kuluttajista luulee, ettei myyjä vastaisi tuotteestaan takuuajan jälkeen. Takuut ovat kuitenkin lähinnä markkinointikikka – tuplahuijauksia, joilla asiakas höynäytetään maksamaan ekstraa, Sario näkee.
– Jo lain mukaan tuotteen täytyy olla kunnossa ja toimia tietyn ajan. Yleensä pidempään kuin takuun lupaaman vuoden tai kaksi, hän muistuttaa.
PUUTTEET KULUTTAJAN oikeusturvassa voivat olla sellaisiakin, joihin harva törmää. Tällaisista Sario nostaa esiin yksityisten ja julkisten nettipalvelujen kytkemisen pankkien verkkotunnuksiin.
Esimerkiksi Kela ja työvoimatoimistot patistavat asiakkaitaan yhä enemmän verkkoon, mutta kirjautumiseen tarvitaan pankin tunnukset. Pankeilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta myöntää niitä kenelle tahansa.
− Eräs ulkomaalainen ei ollut saanut tunnuksia. Samoin kävi suomalaiselle sokealle, Sario kertaa tietoonsa tulleita tapauksia.
– Pankeilla on toki oikeus asettaa asiakkailleen palvelujen saamiseksi kriteerejä, kuten säännölliset tulot. Mutta julkisten palvelujen saatavuutta ei missään nimessä saisi kytkeä yksityisiin elinkeinonharjoittajiin, hän kritisoi.
Kuluttajaliiton haasteena onkin miettiä, miten auttaa yhteiskunnan jalkoihin jääviä. Yhä useammin esiin nousee myös se, että riitojen vahvempi osapuoli – kuten asuntokaupoissa rakennusyhtiö – käyttää asemaansa hyväkseen ja yrittää vaientaa kuluttajan.
− Ei ole reilua, että ne, jotka ovat vahvimpia tappelemaan, saavat kuluttaja-asioissa oikeutta. Koko järjestelmän pitäisi laeista lähtien olla olemassa ensisijaisesti heikompia varten, Sario korostaa.
KOSKA KULUTTAJALIITTO on kansalaisjärjestö, sillä ei ole valtuuksia eikä resursseja lähteä puolustamaan kuluttajia yksittäisissä riidoissa. Sen rooli on kertoa, mitä laki sanoo.
− Emme pyri tekemään soittajaa onnelliseksi vaan neuvomaan, mitä asian kanssa voi tehdä. Sovittelu on toimintamme ydintä. Osa yhteydenotoista tulee elinkeinonharjoittajilta, joten esimerkiksi reklamointitilanteessa pääsemme parhaimmillaan kertomaan molemmille osapuolille niiden oikeudet ja velvollisuudet, Sario kertoo.
Viranomaissektorilla kansalaisten oikeuksia puolustavat kuluttaja-asiamies sekä yksittäisissä riita-asioissa kuluttajaoikeusneuvojat ja kuluttajariitalautakunta. Kuluttajaliitto tekee viranomaisten kanssa jouhevaa yhteistyötä. Sillä on muun muassa edustus riitalautakunnassa.
Sario myöntää, että työsarka on loputon eikä koskaan voi auttaa kaikkia. Motivaatio työhön kumpuaa maailmanparannusluonteesta.
− Ei kukaan juristi pestaudu järjestöön palkan takia. Olemme Kuluttajaliitossa monesti miettineet, että jos saisimme lottovoiton, tulisimme töihin silti, hän nauraa.
Teksti: Hanna Rusila
Kuvat: Sami Tirkkonen
