Työeläkeuudistus tähtää työurien pitenemiseen

Vuoden 2005 alussa voimaan tullut työeläkeuudistus toi tasa-arvoa nuorille työntekijöille, pätkätyöläisille sekä vanhempainlomia käyttäville. Keskeinen muutos oli joustava vanhuuseläke 63 ja 68 vuoden iän välillä. Lisäksi työeläkkeen kertymistä muutettiin siten, että eläkettä kertyy jatkossa koko työuran aikaisista ansioista eikä enää loppupalkan perusteella.

Uudistuksen tavoitteena on saada työntekijät jatkamaan työssä nykyistä pitempään. Suomalaisten ikärakenne on työvoiman saatavuuden kannalta epäedullinen. Suuret ikäluokat lähestyvät varhaiseläkkeisiin oikeuttavia ikiä, ja jos eläkkeelle siirtyminen olisi jatkunut aikaisempaan tahtiin, työvoimasta tulisi lähivuosina pulaa.

Lisäksi keskimääräinen elinikä on pidentynyt viime vuosikymmeninä jokaista kymmentä vuotta kohti vuodella. Näin ollen eläkettä on maksettava pitempään kuin aikaisemmin. Eläkeuudistus oli välttämätön, jotta kustannusten nousupainetta voidaan hillitä.

Työeläkeuudistuksessa pyrittiin myös selkiyttämään työeläkkeen määräytymissääntöjä. Työeläkelainsäädäntö kirjoitetaan kokonaan uudelleen tavoitteena aikaisempaa selkeämpi ja ymmärrettävämpi laki.

Miten lainsäädäntö muuttui?

Työssä jatkaminen on tehty mahdollisimman houkuttelevaksi samalla kun joustoa on lisätty vanhuuseläkkeen alkamiseen. Varhennetun vanhuuseläkkeen voi ottaa 62 vuoden iässä, mutta eläke on tällöin lopunikää varhennusvähennyksellä pienennetty. Kertyneen vanhuuseläkkeen voi ottaa vähentämättömänä aikaisintaan 63 vuoden iässä. Työssä jatkamista kuitenkin kannustetaan paremman eläkekertymän avulla. Eläkettä kertyy 63 vuoden iän täyttämisen jälkeen 4,5 prosenttia palkasta, ja jo puolen vuoden jatkoajallakin saa merkittävän lisän eläkkeeseen. Työsopimuslaki muuttui samalla siten, että työntekijällä on halutessaan oikeus jatkaa työssään aina 68-vuotiaaksi saakka.

Työntekijäin eläkelakiin otettiin suojasäännös, jolla turvataan vähintään aikaisemman lain mukainen eläkekertymä vuoden 2011 loppuun saakka. Suojasäännöstä sovelletaan, jos työsuhde oli voimassa 1.1.2005 ja jatkuu eläkkeelle siirtymiseen saakka. Julkisella puolella tällaista suojasäännöstä ei ole, mutta sielläkin on siirtymäsäännöksiä ennen uudistusta kertyneen eläketurvan laskemisesta.

Ensimmäiset merkit uudistuksen käyntiin lähdöstä saatiin viime vuonna, jolloin kolme ikäluokkaa täytti eläkkeelle siirtymiseen oikeuttavan iän (1940 – 1942 syntyneet). Ensivaikutelma on varsin lupaava: työssä olevista vanhuuseläkkeeseen oikeutetuista jäi eläkkeelle vuonna 2005 alle 25 prosenttia.

Tavoite keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän myöhentymisestä kahdella – kolmella vuodella on kuitenkin asetettu usean vuosikymmenen päähän. Eläkkeelle jäädään ennen eläkeikää myös työkyvyttömyyden vuoksi. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi pystyttävä paitsi myöhentämään vanhuuseläkkeelle jäämisen ajankohtaa myös puuttumaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syihin.

TEL, LEL ja TaEL kumotaan – tilalle tulee TyEL

Työeläkeuudistuksen tavoitteena oli myös selkiyttää työeläkkeen määräytymistä. Kun suojasäännösaika on takana, työeläkkeen määräytyminen onkin varsin selkeää: kunkin vuoden vuosiansioista kertyy iän mukaisen karttumisprosentin mukainen määrä eläkettä.

Eri työaloja ja eripituisia työsuhteita varten on ollut kolme erillistä työeläkelakia TEL, LEL ja TaEL. Nämä kumotaan vuoden 2007 alusta lukien ja tilalle on säädetty uusi työntekijän eläkelaki TyEL.

TyEL:n myötä yksityisalojen työnantajat voivat vakuuttaa kaikki työsuhteensa valitsemassaan eläkelaitoksessa. Vakuuttamisvelvollisuuden alarajaksi tulee vähän yli 40 euron kuukausiansio. Samalla uudistetaan työeläkejärjestelmän käyttämä työsuhderekisteri uudeksi ansiorekisteriksi, johon tallennetaan eläkkeen perusteena olevat työskentelytiedot sekä yksityisistä että julkisista työ- ja virkasuhteista. Sen sijaan eläketurvan sisältöön ei uuden lain myötä enää juurikaan tullut muutoksia, sillä ne tehtiin jo vuoden 2005 uudistuksen yhteydessä.

Uutta TyEL:a laadittaessa pyrittiin mahdollisimman selkeään ja luettavaan kokonaisuuteen. Erityisesti työntekijöitä koskevat säännökset pyrittiin kirjoittamaan selkokielellä. Eläkkeen määräytyminen ja monet kustannuksiin liittyvät säännökset ovat kuitenkin kirjoitettua matematiikkaa, joten kaikin paikoin ei laista kovin helppoa luettavaa parhaalla tahdollakaan voi saada.

Tietojärjestelmämuutosten vuoksi uudella lailla oli kova kiire. Lainvalmistelu pitkittyi vuoden 2005 muutosten takia siten, että hallituksen esitys uudesta TyEL:sta päätettiin antaa eduskunnalle keväällä 2005 ilman laintarkastusta. Lakiehdotukseen olikin jäänyt pieniä teknisiä virheitä, jotka olisi huomattu laintarkastuksessa. Kun ne jouduttiin korjaamaan vasta eduskunnassa, eduskunta ryöpytti ministeriötä lainvalmistelun tasosta. Kuitenkin kokonaisuutena katsoen TyEL on varsin selkeä ja hyvä laki.

Uudistukset ja TyEL olivat mittava valmistelu-urakka

Vuoden 2005 työeläkeuudistus ja uusi TyEL perustuvat työmarkkinoiden keskusjärjestöjen vuosina 2001 ja 2002 yksityisalojen työeläketurvan kehittämisestä tekemiin sopimuksiin. Valtiovalta sitoutui tuolloin omasta puolestaan viemään esitykset eteenpäin, ja hallituksen esitys yksityisalojen vuoden 2005 uudistuksesta annettiin eduskunnalle vuonna 2002. Kuntien ja valtion eläkejärjestelmään ehdotettiin vastaavat muutokset ja niitä koskevat hallituksen esitykset annettiin eduskunnalle vuonna 2004.

Koko työeläkejärjestelmässä vuonna 2005 voimaan tullut uudistus merkitsi suurta ponnistusta tietojärjestelmien uudistamisessa. Vuoden 2001 aikana kävi selväksi, ettei yksityisissä työeläkelaitoksissa ja Eläketurvakeskuksessa kyetä toteuttamaan uudistuksen vaatimia mittavia tietojärjestelmämuutoksia samanaikaisesti sekä eläkkeen laskentaohjelmistoihin että työeläkevakuuttamista koskeviin tietojärjestelmiin. Tästä syystä uudistus porrastettiin siten, että eläkeoikeutta ja eläkkeen määräytymistä koskevat sisällölliset muutokset toteutettiin vuoden 2005 alusta ja työeläkevakuuttamiseen vaikuttavat työsuhde-eläkelakien yhdistämistä koskevat muutokset vuoden 2007 alusta.

Työmarkkinajärjestöillä tärkeä rooli työeläkeuudistuksissa

Työmarkkinoiden keskusjärjestöillä oli merkittävä rooli työeläkeuudistuksen toteuttamisessa kuten yleensäkin työeläketurvan kehittämisessä. Tällainen valmistelutapa juontaa juurensa työeläketurvan syntyaikoihin. Kun kansaneläkkeestä 1950-luvun lopulla tehtiin tasaeläke, työntekijäjärjestöt katsoivat, että se ei anna riittävää eläketurvaa työssä käyvälle väestölle. Keskeiset työmarkkinajärjestöt neuvottelivat työeläkkeestä, joka tasaeläkettä paremmin korvaisi kohtuullisen kulutustason säilymisen eläkkeelle siirryttäessä. Haluttiin, että työeläke olisi työssäoloaikaiseen ansioon suhteutettu.

Työeläkejärjestelmää ei kuitenkaan toteutettu pelkästään työehtosopimukseen perustuvana eläkejärjestelmänä. Se haluttiin saattaa myös parlamentaariseen päätöksentekoon säätämällä työeläkkeestä lailla. Yksityisalojen työeläkejärjestelmän maksajana oli aluksi pelkästään työnantaja, mutta lamavuosina työntekijöillekin säädettiin maksuosuus. Merimieseläkejärjestelmässä työntekijät ovat olleet maksajina alusta alkaen. Koska työeläkkeisiin työnantajilta ja työntekijöiltä perittävä raha oli pois palkankorotusvarasta, työeläkkeiden kehittäminen oli luonnollinen osa työmarkkinoiden palkkaneuvotteluja. Näistä syistä on edelleenkin nähty legitiimiksi se, että keskeiset työmarkkinajärjestöt ehdottavat työeläkelakeihin muutoksia, jotka valtiovalta joko sellaisenaan tai muutettuina vie parlamentaariseen päätöksentekoon lainmuutoksina hyväksyttäviksi.

Alkuvuosina työeläkkeistä neuvoteltiin työehtosopimusten yhteydessä. Niiden hektinen rytmi sopi kuitenkin huonosti työeläketurvan kehittämiseen, joka vaatii usein pitkällisiä selvityksiä, laskelmia, ennusteita ja pohdintoja. Tästä syystä työmarkkinoiden keskusjärjestöt ottivat joitakin vuosia sitten käyttöön jatkuvan neuvottelumenettelyn työeläkkeiden kehittämisessä. Neuvotteluryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin toimitusjohtaja Kari Puro, jonka mukaan neuvotteluryhmää julkisuudessa näytetään usein nimitettävän.

Neuvotteluryhmää voi onnitella tuloksellisuudesta työeläketurvan kehittämisessä. Työeläkejärjestelmään on tehty mittavat uudistukset, joilla varaudutaan työvoiman tarjonnan vähenemiseen, eläkkeelle siirtymisen myöhentämiseen ja pitenevään elinikään. Samalla onnistutaan säilyttämään työeläketurvan kohtuullinen taso ja jopa parantamaan eläkkeen kertymistä muun muassa vanhempainvapaiden ajalta. Riittävän pitkillä siirtymäsäännöksillä pehmennetään muutosten vaikutuksia lähellä eläkeikää oleville perustuslain mukaista luottamuksensuojaa kunnioittaen.

Työmarkkinajärjestöissä käytiin laajasti vilkasta keskustelua uudistuksesta ennen kuin keskusjärjestöt allekirjoittivat sitä koskevan sopimuksen. Siten julkisuudessa toisinaan annettu kuva pienen porukan päätöksenteosta ei käytännössä pidä paikkaansa, vaikka totta onkin, että sopimusten allekirjoittajina on muutama siihen valtuutettu henkilö.

Myös eduskunnassa keskusteltiin työeläkeuudistuksesta vilkkaasti. Vuosien saatossa eduskunta on aina ottanut omasta puolestaan kantaa sille ehdotettuihin työeläkelakien muutoksiin ja myös tehnyt lakiehdotuksiin haluamiaan muutoksia. Laajoja muutoksia ei esityksiin kuitenkaan ole eduskunnassa tehty. Tämä on ymmärrettävää, koska muutosehdotuksille on jo hankittu palkansaajien ja työnantajien järjestöissä mittava tuki Suomen työmarkkinoiden järjestäytymisastekin huomioon ottaen.

Työeläke on pitkäaikainen investointi, jonka tasoon on voitava luottaa. Tämä taas edellyttää säännöksiltä pysyvyyttä ja vakautta ja uudistusten voimaantulolle riittävän pitkiä siirtymäaikoja. Työeläkelakien valmistelu suomalaiseen tapaan näyttää varsin toimivalta. Jos työeläketurva nojaisi pelkästään työehtosopimuksiin, niiden lyhytnäköinen muuttaminen saattaisi olla liiankin helppoa suhdanteiden vaihdellessa. Jos taas eläketurvan kehittäminen olisi pelkästään parlamentaarisen päätöksenteon asia, vaalienalustunnelmat saattaisivat houkutella populistisiin ja kansantalouden kannalta kalliisiin ja epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Nykyinen valmistelutapa vakauttaa työeläketurvan pitkäjänteistä kehittämistä.

Suomen eläkeuudistus kiinnostaa kansainvälisesti

Eurooppa ikääntyy ja elinikä pitenee kaikissa Euroopan Unionin jäsenmaissa. Eläketurvan kustannuspaineet ja uudistustarve ovat siten samansuuntaisia kaikkialla Euroopassa. Kansainvälisesti vertailtuna eläkeuudistukset Suomessa ja muissa pohjoismaissa on voitu toteuttaa yhteiskuntarauhan järkkymättä juuri laajan keskustelun ja osallistumisen vuoksi.

Barrikadeille on sen sijaan noustu eläkekysymysten takia niissä maissa, joissa hallitukset kansantalouden kantokyvyn pakottamina ehdottavat kipeitä uudistuksia siirtäen niitä aivan viime hetkille ja ylikin. Päättäjät kyllä tuntevat ongelmat ja niille ratkaisut, mutta vaalien alla ja niiden välilläkin eläketurvaan kajoaminen näyttää olevan vaikeaa, jollei uudistuksille ole hankittu työmarkkinajärjestöjen tukea.

Suomen eläkeuudistus ja sen toteuttamistapa onkin herättänyt ansaitsemaansa kiinnostusta Euroopassa.