Monilla akavalaisilla aloilla mies nostaa parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevä nainen. Esimerkiksi naisjuristien palkat ovat noin 80 prosenttia miesten palkoista Suomen Lakimiesliiton teettämän tutkimuksen mukaan. Palkkaerojen syyt voivat olla monet; esimerkiksi Akavan aloilla palkkaeroja osaltaan selittää, että miehet toimivat useammin yksityisellä sektorilla ja naiset julkisella sektorilla.
– Kaikkiin tasa-arvokysymyksiin ei lainsäädännöllä löydetä ratkaisua. Pitäisi pohtia tarkemmin, miten tasa-arvoon tähtäävät lait käytännössä toimivat, miettii Tarja Filatov.
Tasa-arvoasiat ovat kiinnostaneet Tarja Filatovia politiikan ensiaskeleista. Hän on työskennellyt muun muassa tasa-arvovaltuutetun toimistossa tiedottajana, ja nyt hän vaikuttaa tasa-arvokeskusteluun työministerinä ja Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtajana.
Filatovin mielestä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen oli asenteellisella tasolla pitkään yhteinen pyrkimys, ja mietittiin yhdessä rakenteellisia ratkaisuja tasa-arvon edistämiseksi.
– Nykyään elinkeinoelämän edustajat usein kiistävät miesten ja naisten väliset palkkaerot. Mitään ongelmaa ei voida ratkaista, jos sen olemassaolo kiistetään. Siinä mielessä tasa-arvokeskustelu on saanut jopa takapakkia, työministeri toteaa.
Hallitus päätti vuonna 2005 samapalkkaisuusohjelmasta, jonka tavoitteena on alentaa palkkaeroja viisi prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Työministeri Filatov olisi toivonut, että tavoite olisi ollut kunnianhimoisempi.
– Päätöksellä on kuitenkin se arvo, että se on tehty yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, koska järjestöt vievät asiaa omissa liitoissaan eteenpäin, Filatov toteaa.
Samapalkkaisuusohjelmassa on yli 30 erilaista toimenpidesuositusta. Tavoitteina on muun muassa vähentää sukupuolisidonnaista palkka-ajattelua ja kehittää tilastointia palkkaerojen ja niiden syiden selvittämiseksi. Nyt palkkaeroista saa ristiriitaistakin tietoa johtuen erilaisista tilastointitavoista.
Tasa-arvossa harha-ajattelua
Tarja Filatov miettii tasa-arvoasioita istuessamme työministeriön johtoryhmän pöydässä. Filatov istui siinä ensimmäistä kertaa työministerinä ainoana ryhmän naisena vuonna 2000 ja katsoi huoneen seinällä olevaa työministerien taulurivistöä. Siinä on kuva Liisa Jaakonsaaresta ensimmäisenä naisena työministerinä.
– Silloin mietin, että joissakin asioissa on menty eteenpäin, koska on naisministereitä. Toisaalta menestyvän naisen ympäristö, johto, saattaa olla täysin miehinen. Nykyään työvoimahallinnossa on paljon enemmän naisia töissä. Kuitenkin näkyy, että tietyissä johtavissa asemissa ei ole ollut naisia lainkaan, Filatov kertoo.
Työministerin mukaan johtopaikat jakaantuvat epätasaisesti julkishallinnossa ja teknologiavaltaisilla aloilla. Vertailussa olemme jopa jäljessä muista Euroopan maista.
Ministerin mielestä tasa-arvokeskustelua jumittaa, että naiset ovat saavuttaneet hyviä asemia ja ”murtaneet muutaman uuden lasikaton”. Filatovin mielestä syntyy helposti sellainen harha, että kaikki tasa-arvoasiat olisi yhteiskunnassamme jo ratkaistu. Keskustelussa tasa-arvosta on yhä haitallisia jännitteitä, koska tasa-arvokysymyksiksi mielletään usein vain räikeimmät erot.
Aika ajoin keskustelu saa myös omituisia piirteitä, kuten kuluneena kesänä, jolloin Turun Sanomien toimitusjohtaja Keijo Ketonen kritisoi miehen soveltuvuutta päätoimittajaksi.
– Vastaavia kannanottoja on kuultu aikaisemminkin. Tämän keskustelun yhteydessä mieleeni tulivat erään miehen sanat: raskaus menee ohi, tyhmyys ei, vastaa Filatov.
Olennaista tasa-arvon toteutumisessa ei Filatovin mielestä ole se, että nainen toimii miehisessä ympäristössä yksilönä.
– Naisen arkikokemus on erilainen kuin miehen, ja nämä kokemukset pitäisi saada vallan kammareihin käyttöön, jotta yhteiskunnasta voisi kehittyä tasa-arvoinen. Sen takia erilaisissa elimissä pitäisi olla vähintään 30 prosenttia naisia ennen kuin naisten kokemukset näkyvät päätöksenteossa.
– Erilaisissa ryhmissä toimiessani olen huomannut, että päätöksiä tehdään ja valtaa käytetään enemmistön hegemonialla. Kun naisia on tullut uusina vaikuttajina uusille areenoille, alkaa muutos jossakin vaiheessa näkyä voimakkaammin.
Filatov ei kuitenkaan varauksetta kannata naiskiintiöitä esimerkiksi yhtiöiden hallituksiin.
– Tässä mielessä olen hieman poikkeuksellinen feministi. Haluaisin käyttää kiintiöiden sijasta pehmeitä keinoja. Kiintiöt voivat johtaa myös naisten syyllistämiseen, jos esimerkiksi firmalla ei menisikään hyvin naiskiintiöiden tultua voimaan. En halua, että ajauduttaisiin sellaiseen keskusteluun.
Filatov pitää tärkeänä, että erilaisten tasa-arvomekanismien vaikuttavuutta mietitään.
– Esimerkiksi valtionyhtiöihin on viime vuosina määrätietoisesti haettu naisia, mikä on heiluttanut miehisiä arviointikriteerejä.
Työn arviointi on tasa-arvoa
Filatovin mukaan työn arvioinnin kehittäminen edistäisi tasa-arvoa.
– Esimerkiksi työhallinnossa on tehty työn arviointia, joka on osa uutta palkkausjärjestelmää. Siinä on pyritty arvioimaan työn sisältöä ja vaativuutta titteleistä riippumatta, menemään työnimikkeiden sisälle.
– Työn arviointia pitäisi tehdä yli toimialarajojen – esimerkiksi verrata sairaanhoitajan ja insinöörin ammatteja ja katsoa, ovatko palkat samalla tasolla? Kysymykseen, miksi koneen korjaaminen on arvokkaampaa kuin ihmisen korjaaminen, ei päästä kiinni, ellei tehdä toimialarajojen yli meneviä arviointeja.
Filatovin mukaan työn vaativuuden arviointi on tärkeää siksi, että miesten ja naisten väliset palkkaerot yleensä kasvavat, kun eletään talouden nousukautta. Silloin yritykset yleensä ryhtyvät maksamaan henkilökohtaisia palkanlisiä, jotka kohdistuvat enemmän miehiin. Laman aikana palkkaerot yleensä hieman tasoittuvat.
– Olisi hyvä, että lisät todella maksetaan työn vaativuuden perusteella, eikä perusteella ”musta tuntuu, että tuo on hyvä tyyppi”, naurahtaa Filatov.
Miehet ovat tehokkaampia vaatimaan itselleen parempaa palkkaa ja puskemaan parempiin asemiin työelämässä. Naiset ovat yhä kilttejä ja vähättelevät ansioitaan.
– Eräs rekrytoija sanoi minulle, että kun miesten ansioluettelosta ottaa kolmasosan pois ja naisten ansioluetteloon laittaa yhden kolmasosan lisää, näyttävät CV:t huomattavasti realistisemmilta.
Työn sankarit leikkimään leluilla
Työmarkkinajärjestöjen kanssa valmisteltu uudistus helpottaa ja tasa-arvoistaa perhevapaiden käyttöä. Filatovin mukaan se ei kuitenkaan poista sitä ydinongelmaa, että perhevapaiden kustannukset kohdistuvat enemmän äitien työnantajille kuin isien työnantajille.
– Niin kauan kuin osa maksuista tulee työnantajien kautta, kohdellaan eri työntekijöitä eri tavalla. Toinen keino olisi ohjata perhevapaiden kustannuksia verotuksen kautta. Ongelma on kuitenkin se, että perhevapaaetuudet ovat järjestelmässämme olleet osa työmarkkinapolitiikkaa ja palkanlisää.
– Koko lainsäädäntö on syntynyt sillä tavalla, että työntekijät ovat luopuneet palkankorotusvaatimuksistaan ja muuttaneet sen sosiaalipoliittiseksi reformiksi, jossa työntekijät ja työnantajat maksavat oman osansa. Siksi askeleet uudistuksissa ovat olleet melko pieniä, ja sosiaalipolitiikan puolelle kyllä vielä työtä jää.
Filatov toivoo, että isät olisivat enemmän kotona lasten kanssa, eivätkä joutuisi huhkimaan ylitöissä. Isät eivät usein kuitenkaan jää perhevapaalle, koska perheet laskevat tulon menetysten olevan ison yleensä perheen suurituloisimman jäädessä kotihoidontuelle.
– Se on hiukan totta, mutta progressiivisen verotuksen vuoksi tulon menetykset eivät kuitenkaan ole aivan niin suuria kuin perheissä ajatellaan.
– Olin ylpeä, kun entinen pääministeri Paavo Lipponen jäi perhevapaalle pääministerin tehtävästä. Tarvitsisimme enemmän tällaisia esimerkkejä, sillä työelämä vie helposti mennessään ja tekee meistä korvaamattomia työn sankareita.
Filatovin mielestä perhevapaiden käytössä työkaverien asenteet voivat olla monesti julmempia kuin työnantajan.
– Olisi tärkeää kehittää sijaisjärjestelyä, että ihmiset ihan oikeasti voisivat perhevapaita käyttää.
Naisten tietoisuutta lisättävä
Työmarkkinoilla eletään yhä laman jälkeistä aikaa. Laman jälkeen kävi niin, että työmarkkinoille opinnoistaan valmistuneet naiset palkattiin määräaikaisiin työsuhteisiin.
– Näyttäisi siltä, että uudet ikäluokat olisivat hiukan tasa-arvoisempia kuin nelikymppiset, koska nuoria naisia on ryhdytty vakinaistamaan. Itsekin kuulun pätkätyösukupolveen, jonka on ollut vaikea saada vakituista työpaikkaa.
– Lastenhoivaan liittyvä lainsäädäntö on tehty työntekijän turvaksi ja kytkeytyy vakituiseen työsuhteeseen, jossa työntekijän turva on paras. Paljon on tehty määräaikaisen ja osa-aikaisen työntekijän aseman parantamiseksi. Kuitenkin, kun työntekijä tulee raskaaksi, määräaikainen työsuhde lakkaa eikä työntekijä pääse kiinni sosiaalipoliittisista etuuk- sista.
Tämä näkyy Filatovin mukaan naisen elämässä kaikkein raadollisimmin; ne naiset, joilla on vakituinen työsuhde, palaavat työelämään nopeammin lapsen hankinnan jälkeen. Suomessa on edistyksellinen turva palata omaan työhönsä ja tehtäviinsä, eikä työnantaja voi käyttää perhevapaata hyväksi. Muutosvauhti on kuitenkin kova, ja jos työntekijä on pitkään poissa, perusteet työnkuvan vaihtamisellekin usein löytyvät.
– Käy usein niin, että mies porskuttaa kolme vuotta eteenpäin työelämässä ja nainen aloittaa taas perhevapaiden jälkeen nollapisteestä.
Filatov sanoo, että tilanne voi tulla monelle nuorelle naiselle shokkina. Hänen mukaansa nuoret naiset voivat elää tasa-arvoisemman yhteiskunnan harhassa kuin yhteiskuntamme onkaan.
– Naiset astuvat työmarkkinoille usein paremman koulutuksen turvin kuin mies ja ajattelevat, että uralla eteneminen on itsestä kiinni. Sen jälkeen he rohkeasti jäävät perhevapaalle ja ajattelevat olevansa miesten kanssa samalla viivalla kuin työelämään tullessaan. Tuona aikana mies onkin mennyt urallaan aimo harppauksen eteenpäin.
Filatovin mielestä jokaisella pitäisi olla vapaus valita, miten lapsensa hoitaa ja miten työuransa rakentaa. Nuorilla naisilla ei ole kuitenkaan tarpeeksi tietoa, mitä omista valinnoista voi seurata.
Kotiäidit päivittämään osaamistaan
Filatov kertoo, että naiset, jotka jäävät äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta ilman työsuhdetta – ja sen jälkeen ehkä kotihoidontuelle – ovat pitempään poissa työelämästä. Silloin työuraan tulee aukkoja, ja työllistyminen vaikeutuu.
– Nämä naiset jäävät helposti loukkuun, josta eivät pääse pois. Oma tutkinto ja ammattitaito ovat saattaneet vanhentua pitkän perhevapaan aikana, eikä heillä ole vakituisen työsuhteen tuomaa turvaa.
– Mekanismeja pitäisikin kehittää sillä tavalla, että kotiin lasten kanssa jäävät naiset voisivat päivittää osaamistaan. Järjestelmämme toimii liikaa on-off-periaatteella niin, että olet joko työssäkäyvä vanhempi tai kotona lasta hoitava vanhempi, sanoo Filatov.
Filatovin mukaan voitaisiin miettiä, millä tavalla yhteiskunta voisi tukea kotona lapsia hoitavien naisten ammattitaidon säilymistä. Äidit voisivat tehdä esimerkiksi pieniä työjaksoja kotihoidon aikana.
– Monet äidit ovat epävarmoja palaamaan työmarkkinoille oltuaan pitkään poissa työelämästä, tämä epävarmuus valintatilanteessa välittyy työnantajillekin.
Uranaisena Suomessa?
Suomessa on myös kasvava joukko päteviä kolmekymppisiä lapsettomia sinkkunaisia. Minkälaiset mahdollisuudet naisella on Suomessa rakentaa uraa ja varmistaa itselleen hyvä palkka, jos nainen tekee tällaisen valinnan?
– Mielestäni on sääli, jos nainen joutuu valitsemaan uran tai lapsen välillä. Sellaiseen yhteiskuntaan en halua! Tasa-arvoa on se, että naisen on mahdollista valita sekä perhe että ura, ja siitä tulee pitää kiinni.
– On ihan ok, jos nainen valitsee uran eikä perhettä, mutta valinta ei saisi johtua siitä, että voisi pärjätä työelämässä, sanoo Filatov.
Filatov kammoksuu ajattelua, jonka mukaan läheiset ihmissuhteet pitäisi uhrata häiriöttömälle työelämälle.
– Äärimmillään ajattelu voi johtaa kaikkien ihmissuhteiden ulkoistamiseen.
