Työaikapankeista ja niiden hyödyistä on puhuttu vuosikausia, mutta ne eivät ole kuitenkaan yleistyneet halutulla tavalla. Asia on ollut työmarkkinakeskusjärjestöjen ja neuvottelujärjestöjen pöydällä ja agendalla monen monituista kertaa – niin myös tällä hetkellä.
Työaikapankilla tarkoitetaan käytetystä nimityksestä riippumatta yritys- ja työpaikkatasolla käyttöönotettuja ja vapaaehtoisuuteen perustuvia työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelyjä, joilla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan sopimalla säästää tai lainata sekä yhdistää toisiinsa pitkäjänteisesti.
Lähtökohtana työaikapankkijärjestelmissä on työn ja vapaa-ajan mahdollisimman hyvä yhteensovitus työyhteisön toiminnallisten ja työntekijöiden yksilöllisten tarpeiden kanssa niin, että voidaan ottaa huomioon työtilanne ja henkilöstöresurssit.
Hallitusohjelman mukainen työvoiman käyttötapoja ja työn tekemisen muotojen muutostrendejä selvittävä kolmikantainen, niin sanottu trendityöryhmä antoi raporttinsa toukokuussa. Siinä todettiin, että työaikapankkien käyttö ja työaikakysymykset rajattiin pois työryhmän selvitystyöstä erikseen käsiteltäväksi.
Marraskuun 2011 niin sanotussa raamisopimuksessa on kirjaus työaikapankkien käytön sopimusalakohtaisten esteiden selvittämisestä ja yhteisen suunnitelman laatimisesta niiden poistamiseksi. Asia siirrettiin käsiteltäväksi työmarkkinajärjestöjen työaikatyöryhmään. Keskusjärjestökäsittelyn jälkeen, vuoden 2013 aikana, työaikapankkijärjestelmän käytön periaatteet ja edellytykset sekä työaikasääntelyn mahdollisia muutostarpeita selvitetään kolmikantaisessa työryhmässä.
Työaikatyöryhmä pitänyt asiaa tapetilla
Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat tehneet jo 1990-luvun puolivälistä lähtien yhteistyötä kotimaisen ja kansainvälisen työaikaseurannan alueella. Työtä on tehty yhteisessä työaikatyöryhmässä, jonka toimeksiantoihin ovat kuuluneet kulloinkin ajankohtaiset työaikakysymykset.
Työaikapankkiasioita on käsitelty työaikatyöryhmässä jo aiemmin. Vuoden 2004 työaikapankkityöryhmän raportissa työaikapankkijärjestelmästä annettiin suosituksia. Tällöin suositus jäi kuitenkin vajaaksi, koska SAK jätti eriäviä mielipiteitä raporttiin.
Tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2005–2007 työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat taas jatkavansa työaikatyöryhmän toimiaikaa. Työryhmän tehtäväksi asetettiin muun muassa työaikapankkijärjestelyiden kehityksen ja käyttöönoton seuranta sekä niiden toimivuuden ja käyttöönoton esteiden arviointi.
Vuonna 2006 työryhmä toteutti jäsenliitoille kyselyn, jonka tuloksista kävi ilmi, että työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen suhtautuminen työaikapankkeihin oli jossain määrin erilainen. Enemmistö työnantajista suhtautui hieman välinpitämättömästi työaikapankkeihin. Palkansaajajärjestöt taas pyrkivät edistämään työaikapankkien yleistymistä työantajaliittoja useammin. Liittojen epätietoisuus ilmeni varovaisuutena.
Sekä työnantajien että palkansaajajärjestöjen vastauksia selitti pitkälti tiedon puute työaikapankeista ja niiden toimivuudesta. Lisäksi vastauksiin työaikapankkien käyttöönoton esteistä vaikutti se, että vuonna 2006 oli edelleen ratkaisematta eräitä työaikapankkijärjestelmiin liittyviä työoikeudellisia kysymyksiä kuten palkkaturvan järjestäminen. Palkkaturvaa koskeva lainmuutos tuli sittemmin voimaan 1.1.2007.
Hyödyttää sekä työnantajaa että työntekijää
Akavan ja Lakimiesliiton tavoitteena on, että lakisääteisen työaikaseurannan piiriin otettaisiin kaikki työhön sidonnainen aika, kuten työajan ulkopuolella tapahtuva matkustaminen ja niin sanottu harmaa ylityö. Akavalaisista melkein joka kymmenes tekee palkatonta ylityötä keskimäärin yhden työpäivän verran eli 7,5 tuntia viikossa. Joukossa on suuri määrä juristeja.
Ilmainen ylityö on yleisempää valtiolla ja yksityisellä sektorilla, mutta se ei ole poikkeuksellista kunnissakaan. Nykyaikainen teknologia, töiden luonne sekä heikko työaikaseuranta ja työpaikkojen vääränlaiset asenteet ovat syynä nykyiselle tilanteelle. Työaikaseurannan kuntoon saaminen edistäisi myös työaikapankkijärjestelmän käyttöä.
Kaikilla aloilla ei ole työehtosopimuksia eikä muita sopimuksia, joissa työaikapankkijärjestelmistä olisi sovittu. Yksi vaihtoehto olisikin kirjata työaikapankkijärjestelmä ja sen vähimmäisvaatimukset työaikalakiin. Se osaltaan edesauttaisi työaikapankkien käyttöönottoa työpaikoilla.
Työaikapankkijärjestelmästä hyötyisivät sekä työnantajat että työntekijät. Työntekijällä olisi mahdollisuus työn ja vapaa-ajan järkevään yhteensovittamiseen, ja työaikojen joustot edistäisivät työssä jaksamista ja sitä kautta myös pitempiä työuria.
Kirjoittaja on Akava ry:n vastaava lakimies ja Lakimiesliiton yksityissektorin valiokunnan jäsen.
