Eläkejärjestelmää uudistetaan jälleen. Työmarkkinakeskusjärjestöt käyvät parhaillaan laajoja neuvotteluja, joista pitäisi tulla valmista syksyllä.
Edellinen, iso eläkeuudistus toteutui vuonna 2005. Syyt olivat samat kuin nyt: Väestö vanhenee, julkinen talous kiristyy ja työvoima kutistuu. Pienenevät ikäluokat eivät pysty kustantamaan nykyistä eläketasoa nykyisin eläkemaksuin.
Julkisuudessa huomio on kohdistunut pääasiassa eläkeiän nostoon. Se on kuitenkin lähinnä tekniikkaa – matemaattinen näkökulma asiaan. Todellisuudessa kyse on paljon enemmästä. Miten suomalaisten työelämän kaari saataisiin kokonaisuutena pidemmäksi?
Kuormittavuus vie voimia
Korkeasti koulutettujen keskusjärjestön Akavan silmissä kinkkisen yhtälön avaintekijöitä ovat työssä jaksaminen ja työelämän houkuttelevuus. Nuoret pitäisi saada aiemmin työelämään ja aikuiset pysymään siellä.
− Työn henkinen rasittavuus heikentää jaksamista ja vähentää halua pitkiin työuriin, erityisesti asiantuntijatehtävissä. Lisäksi monilla työpaikoilla on pyritty pääsemään eläkeikää lähestyvistä eroon, huomauttaa Akavan kolmihenkiseen eläkeneuvotteluryhmään kuuluva Maria Löfgren.
− Eläkeikäpäätöksillä ja karttumilla ei ole paljonkaan merkitystä, jos työurat katkeavat ennenaikaisesti, hän korostaa.
Niinpä Akavan linjana neuvotteluissa on sitoa numerokysymykset työssä jatkamiseen ja työhyvinvoinnin lisäämiseen.
Kohennuksista heikennyksiin
Suomen nykyinen työeläkejärjestelmä sai alkunsa 1960-luvun alussa, jolloin säädettiin työntekijäin eläkelaki TEL.
Kahtena seuraavana vuosikymmenenä eläkkeitä kohennettiin. Tuolloin käyttöön tulivat esimerkiksi yksilöllinen varhaiseläke ja osa-aikaeläke.
Laman leimaamalla 1990-luvulla päättäjät heräsivät väestön vanhenemiseen ja ikäluokkien pienenemiseen. Eläketurvan parannukset vaihtuivat heikennyksiksi.
Vuonna 1996 voimaan astunut työeläkeuudistus muun muassa pienensi eläkkeen karttumisprosenttia. Kertymisaikaa alettiin kohdistaa viimeisistä työvuosista pidemmälle ajalle, ja eläkemaksua ryhdyttiin vähentämään työntekijöiden palkasta. Vuosikymmenen alkupuolelle asti maksusta vastasivat vain työnantajat.
Vuonna 2005 eläkejärjestelmää uudistettiin ensi kertaa tuntuvasti. Eläkkeellejäänti-ikä määritettiin joustomallin mukaisesti 63–68 vuodeksi, ja karttumisaika ulotettiin koko työuraan. Eläkettä kertyy nyt 18–52-vuotiaana 1,5 prosenttia vuosiansiosta, 53–62-vuotiaana 1,9 prosenttia ja 63-vuotiaasta lähtien 4,5 prosenttia.
Lisätoimena käyttöön otettu elinaikakerroin heikentää eläketasoa sitä mukaa kuin väestön elinikä pitenee. Kertoimen on laskettu alentavan eläkkeitä vuoteen 2050 mennessä liki viidenneksellä, elleivät ihmiset ala viihtyä olennaisesti kauemmin töissä.
Elinikä pitenee, työurat eivät
Vähitellen on herätty huomaamaan, etteivät tehdyt päätökset välttämättä riitä turvaamaan nuorempien sukupolvien eläkkeitä.
Tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä suomalaisten keskimääräinen eläkkeellejäänti-ikä nousisi 62,4 vuoteen. Tällä hetkellä se on 60,9 vuotta, koko ajan lisääntyvissä työkyvyttömyyseläkkeissä vain 52 vuotta.
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen elinaikaennusteet ovat nousseet usealla vuodella mutta työurat pidentyneet vain kuukausilla.
Jotain on siis tehtävä.
Työmarkkinajärjestöt hienosäätivät eläkkeitä niin sanotun sosiaalitupon yhteydessä vuonna 2009. Vuonna 2012 neuvoteltiin työurasopimus, joka muun muassa nostaa työnantajilta ja -tekijöiltä perittäviä eläkemaksuja vuoteen 2016 saakka.
Nyt pohjustettava eläkeuudistus on Akavan pääneuvottelijan Pekka Piispasen mukaan jatkoa työurasopimukselle sekä viimesyksyiselle työllisyys- ja kasvusopimukselle, joka pureutui työelämäkysymyksiin laajalla otteella.
– Pöydällä on moniulotteinen kokonaisuus, johon sisältyvät niin eläkkeiden taso, karttumat, eläkeikä kuin eläkemaksutkin. Työuria täytyy saada pidemmiksi, mutta eläkkeellejäänti-ikä on vain yksi osa ratkaisua, Piispanen painottaa.
Akavalle keskeistä on työelämän laadullinen kehittäminen sekä kannustimet.
– Eläkekarttumien pitää olla ikääntyvillä riittävän korkeat, jotta ne vaikuttavat työssä jatkamiseen. Linjamme on myös, että pitkästä kouluttautumisesta aiheutuva myöhempi työelämään tuleminen pitää huomioida, Piispanen mainitsee.
Työajan säätelyssä ratkaisu?
Entä miten työelämän laadun kehittäminen ja pitkiin työuriin kannustaminen onnistuu työmarkkinakeskusjärjestöjen voimin?
Eläkeneuvotteluissa näihin teemoihin keskittyvä Löfgren uskoo lainsäädännön tehoon.
– Monilla työpaikoilla työhyvinvoinnin ja hyvän johtamisen merkitys on tiedostettu, mutta vähintään yhtä monilla kaivataan asennemuutosta. Siksi tarvitsemme lakeja, joilla asioita viedään eteenpäin. Eläkeneuvottelujen tarkoituksena on saada aikaan konkreettisia lakiesityksiä myös tällä saralla, hän sanoo.
Löfgren nostaa esiin erityisesti yksilöllisyyden sekä mahdollisuuden vaikuttaa omaan työaikaan.
– Työntekijällä pitäisi olla oikeus osa-aikatyöhön esimerkiksi sairastelun yhteydessä tai viimeisinä työvuosinaan. Työajan säätely lisäisi jaksamista, eikä usein tarvitsisi edes tulla pisteeseen, jossa tilanne pahenee työkyvyttömyydeksi, hän toteaa.
– Lainsäädännöllä on mahdollista myös lisätä työnantajan vastuuta ikäsyrjintätilanteissa. Esimerkiksi ikääntyvien irtisanomista voitaisiin vaikeuttaa tai työnantajat velvoittaa tehokkaampaan muutosturvaan.
Nykyinen karttumamalli oikeilla jäljillä
Piispasen tonttia neuvotteluissa ovat yleislinjausten ohella erityisesti numerokysymykset. Todennäköiseltä näyttää, että työeläkemaksut nousevat vuoden 2016 jälkeenkin.
Tänä vuonna työeläkemaksu on 23,6 prosenttia palkkasummasta, ensi vuonna 24 prosenttia ja senjälkeisenä 24,4 prosenttia. Työntekijöiden osuus on 5,5–7 prosenttiyksikön luokkaa. Loppu koituu työnantajan maksettavaksi.
− Korotukset kohdistetaan aina puoliksi työnantajalle ja puoliksi työntekijöille. Työnantajat eivät ole kovin riemuissaan uusista korotuspaineista, kun taas palkansaajapuoli ei innostu eläkeiän nostosta, Piispanen kuvaa.
Neljännes työeläkkeistä katetaan nykyisin eläkeyhtiöiden rahastotuotoilla. Sijoitusten roolin kasvattamiseen on paineita, mutta nämä pohdinnat käydään Piispasen mukaan toisaalla.
Eläkekarttumat sen sijaan kuuluvat maksujen ohella neuvottelujen asialistalle.
– Etenkin 63 vuotta täyttäneiden ”superkarttumasta” varmasti keskustellaan. Akavan mielestä nykyinen karttumamalli on oikeansuuntainen, Piispanen sanoo.
Piispanen ja Löfgren korostavat, että tavoitteena on päästä kaikki osapuolet ja näkökohdat huomioivaan lopputulokseen.
– Tähän kuuluu myös eri sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus, Löfgren huomauttaa.
– Ei voi olla niin, että lisälaskun yhteiskunnan muutoksista maksavat pelkästään palkansaajat ja tulevat eläkeläiset.
Eläkejärjestelmä murroksessa
-
Työeläkkeiden nykyiset ikärajat ja karttumat luotiin vuoden 2005 eläkeuudistuksessa.
-
Sittemmin on sovittu muun muassa eläkemaksujen korotuksista vuoteen 2016 saakka. Osa-aikaeläkkeen alaikärajaa on nostettu ja varhaiseläke poistettu.
-
Nyt käytävät eläkeneuvottelut ovat jatkoa aiemmalle ja tähtäävät sopimukseen syksyllä 2014. Lakiesitys on tarkoitus antaa uudelle eduskunnalle ensi kevään vaalien jälkeen.
-
Eläkeuudistus astuisi tällöin voimaan vuoden 2017 alusta.
Lähteet: Akava, SAK, ETK
Kirjoittaja: Hanna Rusila
Kuvitus: Jussi Jääskeläinen
