Petteri Uotilla on pitkä kokemus työnantajien ja työntekijöiden välisistä riidoista. Kaikista työoikeudellisista riidoista 90 prosenttia sovitaan ennen oikeuteen menemistä.
– Mitä asiantuntevammat asiamiehet kummallakin puolella on, sitä korkeampi on sopimisprosentti. Kokeneiden ammattiliittojuristien kanssa on helpompi ensin riidellä ja sitten olla riitelemättä, kertoo työnantajia edustanut Uoti.
Tulevaisuuden työoikeudessa pitäisi Uotin mukaan tunnistaa, että meillä on laaja skaala työn tekemisen tapoja.
– Ajatellaanpa vaikkapa diginatiivia, joka tekee työtä asuessaan kaverin luona Lontoossa. Ajatus, että hänelle on pakko maksaa kaksinkertaista palkkaa, jos hän on päättänyt istua koneen ääreen sunnuntaina, on järjetön. Laki sanoo kuitenkin, ettei työntekijä voi luopua tällaisesta suojastaan, vaikka hän sitä erikseen pyytäisi, selittää Uoti. Samaan hengenvetoon hän naurahtaa visioille, jotka maalaavat tulevaisuuteen pelkkiä digitöitä.
– Suomessa on tulevaisuudessakin töitä esimerkiksi palvelu- ja rakennusaloilla, joissa työn sisältö ei paljon poikkea siitä, mitä se on nykyään. Lainsäädännössä ei tietenkään voida hylätä tällaisia perinteisiä työn tekemisen tapoja.
Paljonko työntekijä tarvitsee suojaa?
Työlainsäädäntö antaa työntekijälle tahdosta riippumatonta suojaa. Uotin mielestä ei ole itsestään selvää, että kaikelle työlle pitää antaa sama määrä suojaa vaikkapa määräaikaisen työn, ylityön tai sunnuntaityön osalta.
– Lakimiehiä on pääasiassa ärsyttänyt, kun asianajotoimistoihin tulee työsuojelutarkastuksia, joissa katsotaan, miten työpaikalla noudatetaan työaikalakia ja pidetään työaikakirjanpitoa. He ovat kysyneet, että ei kai vaan meidän työaikaamme ruveta seuraamaan, Uoti kertoo.
Minkälaiseen työhön kaikki suoja ei sitten sovellu? Yksi ratkaisu olisi Uotin mielestä kysyä työntekijältä itseltään.
– Mutta jos suoja jätettäisiin täysin vapaasti työntekijän päätettäväksi, äkkiä vieressä on takuulla työnantaja, joka kertoo työntekijälle, että et sinä mitään suojaa tarvitse. Ihan kaikkea suojaa ei siis voi jättää sen varaan, että työntekijä laittaa rastin ruutuun ja luopuu kaikista oikeuksistaan, Uoti selventää.
Työaikalakiin Uoti haluaa nykyistä olennaisesti enemmän paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Työaikasäädösten päivittämistarpeet on tiedostettu laajemminkin. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti kesällä työryhmän, joka selvittää työaikalain uudistamista.
– Työaikalaissa on myös iso määrä erilaisia viranomaislupia, jotka pitää saada erilaisille työaikajärjestelyille. Sellainen lupien hakeminen on suurelta osin joutavaa roskaa, Uoti pamauttaa.
Työlakien soveltamisalaan saatava joustavuutta
Suomessa on Uotin mukaan paljon työtä, mutta yritykset eivät halua teettää sitä työsuhteessa, vaan yksittäiset henkilöt palkataan mieluummin töihin itsenäisiksi yrittäjiksi. Tämä on Uotin mukaan seurausta työlainsäädännön soveltamisalasta.
– Työnlainsäädäntö on rakennettu niin, että kaikkien työlakien soveltamisala on sama. Jos meillä on työtä, jota tehdään työsuhteessa, tulee koko työlainsäädäntö sovellettavaksi. Heti, jos mennään vähän rajan toiselle puolelle, mikään työlainsäädäntö ei sovellu millään tavalla. Se on täysin on–off-juttu, Uoti selittää.
Tätä rajaa Uoti haluaisi liukuvammaksi, jotta yrittäjille ei olisi houkuttelevaa tehdä kaikkensa sen eteen, että suoritettava työ ei täytä työsuhteen tunnusmerkkejä. Heti perään Uoti huomauttaa, että liukuvuutta pitää saada myös sille puolelle, johon työlainsäädäntöä nyt sovelletaan, jotta paikalliselle sopimiselle saadaan lisää tilaa.
Edunvalvontaa lillukanvarsista
Työmarkkinajärjestöjä on Uotin mukaan viime vuosina leimannut lyhytjänteinen, yksittäisiin asioihin keskittynyt edunvalvonta.
– Riidellään lähinnä lillukanvarsista, mutta jos työmarkkinaosapuolet nousisivat konsensuksen tavoittelussa vähän ylemmälle tasolle, isompia uudistuksia voitaisiin viedä eteenpäin, sanoo Uoti.
Monen työmarkkinatoimijan ja -juristin työoikeusajattelu lähtee mallista, jossa on selkeät työsuhteen tunnusmerkit sekä selkeä raja työsuhteen ja yrittäjyyden välillä ja jossa myös sosiaaliturva perustuu samoille ajatuksille.
– Nykyinen ja tulevaisuuden työelämä on kuitenkin paljon tätä mallia monimuotoisempi ja siksi vanhaan takertuminen haittaa työelämän kehittämistä, sanoo Uoti.
**
Petteri Uoti
- Oikeustieteen kandidaatti, Helsingin yliopisto 1988, varatuomari 1990, asianajaja 1994.
- Auskultointi Espoon kihlakunnanoikeudessa 1989.
- Metalliteollisuuden työnantajaliiton asiamies 1988–1992.
- Asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksen avustava lakimies 1992–2002, osakas vuodesta 2002
- Suomen Asianajajaliiton valtuuskunnassa 2004–2011, liiton työoikeuden asiantuntijaryhmässä vuodesta 2007.
- Eurooppalaisen työoikeusasianajajien yhdistyksen EELA:n Suomea edustavan hallituksen jäsen vuodesta 2008.
- Vaimo Eva ja 14-vuotias poika Tuomas.
**
Teksti: Mia Paju
Kuvat: Sami Heiskanen
