Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n julkisuudessa rummuttama kanta on, että syksyn työmarkkinaneuvottelut käydään liittojen kesken. Sopimuksiin on myös saatava lisää joustavuutta eli paikallista sopimista. Varsinkin EK:n suurin jäsenjärjestö, Teknologiateollisuus ry, suhtautuu erityisen kriittisesti keskitettyyn ratkaisuun. Tosin viime aikoina EK:n yksiselitteinen "ei" keskitetyille ratkaisuille on saanut jonkin verran lievempiä ilmaisumuotoja EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen puheenvuoroissa.
Julkisen sektorin työnantajajärjestöt eivät ole julkisuudessa ottaneet kantaa keskitetyn ratkaisun puolesta tai sitä vastaan. Uusi valtion työmarkkinajohtaja, OTK Juha Sarkio, aloitti tehtävässään 1.8.2013. Samasta ajankohdasta lukien myös kirkon työmarkkinajohtajana aloitti OTM Vuokko Piekkala.
Keskitetyllä ratkaisulla työmarkkinat vakaiksi
Neuvottelukierroksen lähestyessä työnantajapuoli on totuttuun tapaan heitellyt mietteitään edellytyksistä, joilla sopimukset voisivat syntyä: työehtosopimuksiin olisi kirjattava kriisilauseke, jolla palkkoja voitaisiin pienentää tai työaikoja pidentää yrityksen taloustilanteen niin vaatiessa, vähimmäispalkkoja tulisi laskea ja esittipä Suomen Yrittäjät jopa lomarahojen sekä pekkaspäivien poistamista.
Lisäksi EK julkaisi heinäkuussa tekemänsä Suhdannebarometrin, jonka mukaan yleisen suhdannetilanteen arvioidaan jonkin verran heikkenevän kaikilla päätoimialoilla lähimmän puolen vuoden aikana.
Lakimiesliitto on omalta osaltaan linjannut tavoitteittaan syksyn neuvottelukierrosta varten. Liiton kannalta keskeisiä perusperiaatteita työmarkkinasopimukselle ovat seuraavat seikat:
- Vakaan ja vahvan talouskasvun aikaansaaminen Suomessa edellyttäisi pitkäjänteistä työmarkkinapolitiikkaa.
- Taloudellisen taantuman ratkaiseminen vaatisi muun muassa vero- ja työmarkkinapolitiikan tasapainoista yhteensovittamista. Sopimusten avulla saatava työmarkkinoiden vakaus ja talouden ennustettavuus voisivat lisätä työllisyyttä.
- Työelämän laadullisia kysymyksiä tulisi voida käsitellä laaja-alaisesti ja kattavasti.
- Ratkaisuilla olisi tuettava muun muassa kouluttautumista, työllisyyttä ja Suomen kilpailukykyä samoin kuin julkisen sektorin kestävyyttä.
- Palkkakehitys olisi pystyttävä turvaamaan myös niin sanotuille sopimuksettomille toimialoille.
Jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, tarvitaan seuraavalla neuvottelukierroksella keskitettyä työmarkkinaratkaisua. Keskitetty sopimus on aiemminkin toiminut pelastavana välineenä, kun Suomen taloudessa ja työmarkkinoilla on eletty vaikeita aikoja.
Työmarkkinaosapuolten on pikapuoliin päätettävä sopimuksen muodosta eli siitä, yritetäänkö keskitettyä ratkaisua vai onko edessä puhdas liittokierros, sillä liittokohtaiset neuvottelut alkavat joka tapauksessa heti kesäkauden päätyttyä. Teknologiateollisuus, Ylemmät Toimihenkilöt YTN, Metalliliitto sekä Ammattiliitto Pro istuvat neuvottelupöytään syyskuussa, koska edellä mainittujen liittojen kyseisen toimialan työehtosopimusten voimassaolo päättyy 31.10.2013.
Julkisen sektorin virka- ja työehtosopimukset ovat voimassa keväälle 2014 saakka. Julkisella sektorilla seurataan tiiviisti yksityissektorilla käytäviä neuvotteluja.
Jäsenistö toivoo raameja paikalliselle sopimiselle
Jäsenkunnan ostovoiman turvaamiseksi Lakimiesliitto tavoittelee yksityisellä sektorilla prosenttilinjaisia yleiskorotuksia.
Liiton keväällä tekemän jäsenkyselyn tulosten mukaan paikalliseen sopimiseen palkoista jäsenkunta suhtautui epäillen. Kyselyn palautteessa muun muassa toivottiin liittotasolla sovittuja vähimmäiskorotuksia sekä työehtosopimuksissa määriteltyjä raameja paikalliselle sopimiselle. Julkisella sektorilla palkkaratkaisussa tulisi myös huomioida asiantuntijoiden ja esimiesten palkkojen jälkeenjääneisyys yleisiin työmarkkinoihin nähden ja aloittaa toimet asian korjaamiseksi.
Työnantajapuoli on sen sijaan toistanut, että yleisiin palkankorotuksiin ei ole varaa. Palkoista tulisi EK:n mielestä sopia yritystasolla – liittotasolla päätettäisiin vain palkankorotusten kustannusvaikutus.
Kokonaistyöllisyysaste keskiöön
Työurakeskustelu on painottunut paljolti kysymykseen eläkeiästä. Lakimiesliitto katsoo, että nykyinen joustava 63–68 ikävuoden työeläkeikäjärjestelmä on säilytettävä.
Eläketurvakeskus julkaisi viime vuonna työnantaja- ja työntekijäkyselyihin perustuvan tutkimuksen joustavan eläkeiän toimivuudesta. Tutkimuksen mukaan työnantajilla ja työntekijöillä on joustavan eläkeiän ikärajoista melko yhtenevä käsitys. Sen mukaan alaikäraja hyväksytään yleisesti, mutta suurin osa työnantajista haluaisi rajoittaa joustoa ylöspäin ja madaltaa yläikärajaa.
Tilastokeskuksen helmikuussa 2013 ilmestyneessä Tieto&trendit-lehdessä yliaktuaari Markus Rapo toteaa, että työurien pidentämistavoitteissa olisi syytä huomioida se, että avainasemassa on kokonaistyöllisyysaste. Esimerkiksi 30–44-vuotiaiden työllisyysasteet eivät ole vieläkään nousseet 1990-luvun lamaa edeltäneelle tasolla.
Työurien keskeltä menetettyjä työvuosia ei voida kokonaan korvata työurien alku- tai loppupäätä paikkaamalla. Kokonaisuuden kannalta olisikin tärkeää, että työllisyysaste kohentuisi etenkin työurien keskeltä. Pelkkä mekaaninen eläkeiän alarajan korottaminen ei sellaisenaan paranna taloudellista huoltosuhdetta tai pidennä työuria.
Myös hallituksen tavoitteena keskitetty ratkaisu
Toiveita ja paineita työmarkkinajärjestöille keskitetyn ratkaisun solmimisesta on asettanut myös maan hallitus. Työllisyyttä ja kasvua tukevaa palkkaratkaisua on peräänkuulutettu samoin kuin työmarkkinaosapuolten vastuuntuntoa, jota maltillinen sekä pitkä keskitetty ratkaisu osoittaisi.
Ennen syksyn liittokohtaisia neuvotteluja pääministeri tapaa työmarkkinaosapuolet. Nähtäväksi jää, minkälaista liikehdintää elokuun loppupuoli tuo tullessaan ja kuinka työntäyteinen syksy jatkokaudelle nimitetylle valtakunnansovittelija Esa Longalle tuleekaan.
Varatuomari Taru Turunen on Lakimiesliiton edunvalvontayksikön johtaja ja varatuomari Tarja Niemelä on Lakimiesliiton neuvottelujohtaja.
