Lamasta huolimatta tai juuri sen vuoksi työmarkkinoilla on levotonta. Jonkinlainen esinäytös näyteltiin joulun tienoilla, kun tuhannet matkalaukut jäivät jumiin Vantaan lentokentälle. Työnantaja oli ulkoistanut matkatavaroiden käsittelyn, mitä työntekijät vastustivat ja menivät lakkoon. Kiistan ratkaisi lopulta Juhani Salonius entisen valtakunnansovittelijan kokemuksella. Vastaavia erimielisyyksiä on ulkoistamisen vain lisääntyessä odotettavissa lisää. Kiistojen toiseksi aiheeksi ovat nousemassa tai jo nousseet liittojen väliset rajariidat, jotka toki ovat vain liittojen välisiä asioita, mutta ulottavat vaikutuksensa myös työsuhteisiin. Lisäksi tulevat kaikki tavalliset sopimusriidat.
Apulaisoikeuskansleri laukaisi pommin ilmoittaessaan tammikuussa, että Tehyn vaivalla aikaansaatu sopimus, joka tuotti etuja vain Tehyn jäsenille, olikin syrjivä ja laiton. Riidan aiheita riittää, kun selvitetään, miten laajalle sopimus tätä kautta ulottuu; niistähän on kokemuksia jo yleissitovuutta koskevien riitojen johdosta. Nähtäväksi jää, mitä Apok:n päätös vaikuttaa tuleviin neuvotteluihin. Mutta yhdenvertaisuuslaki on tietysti otettava huomioon, niin kuin Apok entisenä vähemmistövaltuutettuna hyvin tietää. Se on tosin huono ja sekava laki, mutta pakottavaa lainsäädäntöä silti.
Pienempi pommi oli KKO:n päätös 2009:78. Se koski, niin kuin kaikki juristit tietävät, käräjätuomareiden sijoittamista uusiin palkkaluokkiin. Työtuomioistuin jo korjasi eräitä sopimusta sovellettaessa tehtyjä virheitä. Asianomaiset käräjätuomarit eivät kuitenkaan tyytyneet siihen, vaan nostivat kanteen vielä tasa-arvolainkin perusteella. Alkuperäisessä soveltamispäätöksessä oli nimittäin huonompaan asemaan joutunut niin miehiä verrattuina naisiin ja naisia verrattuina miehiin. Alemmat tuomioistuimet hyväksyivät kanteet, mutta KKO katsoi, ettei mistään syrjinnästä ollut kysymys.
Lopputulos oli mielestäni ihan järkevä, mutta perustelut sen sijaan hämmentävät. KKO viittasi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökseen, jonka mukaan todistustaakka siirtyy vastaajalle, kun syrjintä “vaikuttaa ilmeiseltä”. Ja lisäksi “syrjintäolettaman syntymiseksi on kantajan esitettävä tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa väitetyn syrjinnän liittyvän sukupuoleen”, sanoo KKO. Suomen laissa ei kuitenkaan ole “ilmeinen” tai muutakaan vastaavaa ilmaisua. Lain mukaan syrjintäolettama syntyy, kun kantaja osoittaa, että hänet on asetettu tai hän on joutunut eri asemaan kuin verrokki ja että syrjintäperuste on olemassa. Muuta ei tarvita.
Kantajan ei tarvitse näyttää, että häntä olisi syrjitty, ilmeisesti tai vähemmän, eikä hänen tarvitse osoittaa syy-yhteyttä eriaseman ja syrjintäperusteen välillä. Todistustaakka on tältä osin vastaajan, jonka on osoitettava, että päätökselle oli muu, hyväksyttävä syy.
Tämä pommi jää toivottavasti suutariksi.
