Työoikeuden opetus uhattuna

OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja on huolissaan työoikeuden opetuksen tulevaisuudesta Suomessa. Hänen lähes kolme vuotta kestänyt pestinsä Lapin yliopiston työ- ja sosiaalioikeuden professorina päättyi heinäkuussa, minkä jälkeen tehtävä on päätetty suunnata osaksi hyvinvointioikeutta. Helsingin yliopistossa työoikeus jakaa professuurin kansainvälisen yksityisoikeuden kanssa. Vain Turussa on vielä erillinen työoikeuden professuuri, mutta senkin kohtalo voi olla avoinna sen jälkeen, kun tehtävän hoitaja OTT Seppo ­Koskinen jää eläkkeelle.

– Kun yliopistolaki tuli voimaan vuonna 2010, virkasuhteet muuttuivat työsuhteiksi. Tämä antoi yliopistoille vapauden harjoittaa henkilöstöpolitiikkaa. Yliopistojen tehtävänä on antaa tieteeseen perustuvaa, korkeinta opetusta tietyissä oppiaineissa, mutta nyt näyttää siltä, että yliopistoissa edetään muut arvot edellä. Tämä mahdollistaa myös sen, että jokin oppiaine voidaan lakkauttaa kokonaan. Mutta täyttääkö yliopisto-opetus enää sen jälkeen sille laissa annettua tehtäväänsä? Paanetoja pohtii.

Opetusresurssien supistamista on perusteltu pitkälti yliopistojen talousongelmilla. Tämä ei kuitenkaan Paanetojan mukaan ole ainoa selitys. Toisaalla puhutaan talouden sijasta strategian terävöittämisestä.

–  Yliopistot vaikuttavat siihen, minkälaisia juristeja meiltä valmistuu. Siksi en voi ymmärtää, että työoikeuden professoritasoista opetusta ja ohjaus­ta vähennetään. Jokainen kansalainen tarvitsee työoikeuden tietämystä jokapäiväisessä elämässään, ja alan osaajista on jo muutenkin pulaa. Jos rahaongelmien takia tarvitaan vähennyksiä, tulisi ensin karsia oppiaineista, joissa on runsaampi edustus.

 

Vaikeimman kautta

Jaana Paanetoja tiesi jo lukiossa, että hänestä tulisi juristi.

– Olen aina ollut kiinnostunut oikeuden­mukaisuudesta ja sen pohtimisesta, mikä on oikea lopputulos. Niinpä tiesin jo varhain, että haluan puolueettomiin tehtäviin. En koskaan ajattele asioita jonkun etu edellä, enkä siksi pystyisi ajamaan juttuja esimerkiksi työn­antajan tai työntekijän puolesta. 

Oikeustieteellisen tiedekunnan ovet avautuivat Paanetojalle toisella yrittämällä, ja työoikeudesta hän kiinnostui jo opintojen varhaisessa vaiheessa.

– Osittain valitsin aineen siksi, että työ- ja prosessioikeuksia pidettiin vaikeimpina aloina, ja minä olen aina halunnut kulkea vaikeimman kautta. 

Myös työoikeuden monipuolisuus viehätti.

– Ala imee sisäänsä hyvin monia eri oikeudenaloja, kuten yleistä sopimus­oikeutta sekä hallinto-oikeudellisia kysymyksiä. Lisäksi aina löytyy asioita, joista ei ole kirjoitettu mitään. Mitä enemmän työoikeuden parissa viettää aikaa, sitä enemmän voi kyseenalaistaa monia asioita. Työoikeuden haastavuutta lisää myös se, että asioita voidaan usein punnita kahdesta eri suunnasta, työnantajan ja työn­tekijän näkökulmasta. Aina yhtä oikeaa ratkaisua ei ole, vaan asiasta voi esittää perustellusti kaksi eri vaihtoehtoa.

 

Työoikeuden esiinmarssi

Jaana Paanetoja vastaanotti elokuussa Työmarkkinalakimiesten yhdistys TYLY ry:n Kädenjälki-palkinnon ansiokkaasta työstä työoikeuden edistämiseksi sekä aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnalliseen keskusteluun Sipilän hallituksen esitysten kommentoijana. Paanetoja kertoo, että yhteiskunnallisen vaikuttamisen halu kumpuaa pitkälti omasta mielen­kiinnosta.

– Tarkastelen asioita juridiikan näkökulmasta, ja monesti on ollut pakko ottaa kantaa, ettei ihmisille jää väärää tietoa. Näen, että professorin tehtävänkuvaan kuuluva yhteiskunnallinen vaikuttaminen on tärkeää.

Paanetojan mukaan Sipilän hallituskausi on ollut erittäin otollinen työ­oikeudelle.

– Työoikeus oli pitkään unohduksissa mediassa. Kun Sipilän hallitus aloitti tehtävänsä, työoikeus nousi uutisiin päivittäin. 

Paanetoja myöntää, että vaikka kaikesta suomalaisesta lainkäytöstä 17 prosenttia (emeritusprofessori Kari-Pekka Tiitisen arvio) liittyy jollain tavoin työoikeuteen, ei sen merkitystä ymmärretä.

– Ihmiset eivät usein ajattele asioita etukäteen vaan vasta sitten, kun tulee joku ongelma. Silti erilaista työoikeudellista tietoa tarvittaisiin päivittäin esimerkiksi sen selvittämiseen, onko vuosiloma oikean pituinen tai saako poissaolon ajalta palkkaa.

Paanetoja kertoo seuranneensa keskustelupalstoilta Sipilän hallituksen ehdotuksiin liittyviä keskusteluja.

– Huomasin nopeasti, etteivät ihmiset esimerkiksi tiedä, mikä on laki ja mikä on työehtosopimus tai mitä voidaan tehdä ja mitä ei ja miksi.

 

Seinä vastassa

Mitkä sitten ovat työoikeuden asiantuntijan mielestä olleet Sipilän hallituksen suurimmat virheet?

– Isoin kompastuskivi oli se, että Sipilän hallitus kuvitteli voivansa oikoa niitä vakiintuneita tapoja, joilla asioita on aina hoidettu. Tapana on ollut, että ensin asetetaan tavoite, ja sitten lähdetään miettimään keinoja. Sipilän hallitus asetti tavoitteen sijaan valmiin lopputuloksen. Kun työmarkkinaosapuolille ei jäänyt enää mitään neuvoteltavaa, oli selvä, että seinä oli vastassa. 

Paanetoja epäilee, ettei hallitus ymmärtänyt hyödyntää riittävästi työoikeuden osaajien asiantuntemusta.

– Hallituksen olisi pitänyt käyttää enemmän ulkopuolisia asiantuntijoita ja erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön omia osaajia. 

Monia hallituksen työelämäuudistuksista perusteltiin sillä, että ne edistäisivät talouden elpymistä, kohentaisivat kilpailukykyä ja lisäisivät työpaikkoja. Paanet­ojan mielestä lait eivät ole olleet tähänkään asti kilpailukyvyn esteenä.

– Meillä unohdetaan herkästi se, mitä kaikkea hyvää työlainsäädäntö turvaa ja mikä olisi työelämän tilanne ilman lakeja. Työaikalaki on toki osittain vanhentunut, mutta jos tavoitteena on kilpailukyvyn nostaminen, en usko, että löytyy montakaan lainkohtaa, jotka sen varjolla saataisiin läpi.

Paanetoja pitää kuitenkin hyvänä, että työaikalain päivittämistä on ryhdytty valmistelemaan.

– Esimerkiksi EU:sta on tullut käytäntöjä, joiden vuoksi työajan käsitettäkin joudutaan miettimään. Myös työttömyysturvaa voitaisiin kehittää niin, että ihmiset pystyisivät opiskelemaan ja kokeilemaan erilaisia töitä ilman pelkoa etuuksien häviämisestä.

Lisäksi Paanetoja kannustaa yrityksiä pikemminkin hajauttamaan kuin yhdistämään työtehtäviä.

– Aiemmin oli enemmän niin sanottuja aputöitä, joita myös sellaiset henkilöt, joilla on työllistymisen esteitä, pystyivät tekemään – esimerkiksi jakamaan postit työpisteille. Jos meillä olisi näitä avustavia töitä, myös vaativampaa työtä tekevien tuottavuus lisääntyisi, kun heidän ei enää tarvitsisi keskittyä pieniin asioihin.

 

Lännenratsastusta ja kuntoliikuntaa

Paanetoja katsoo omaan tulevaisuuteensa luottavaisesti. Tällä hetkellä hän tekee tutkimusta Työsuojelurahaston stipendin turvin. Sen jälkeen häntä odottaa virka työ- ja elinkeinoministeriön alaisessa työneuvostossa. 

Kotona Hyvinkäällä Paanetojaa odottaa perhe sekä kaksi koiraa ja hevosta. 

– Rentoutuminen on minulle vähän vieras sana, sillä teen aina liikaa kaikkea. Hevosten kanssa kuluu paljon aikaa. Olen kilpaillut lännen­ratsastuksessa ja lisäksi minulla on ollut useita lännenratsastuksen tuomari­kortteja.

Vähitellen Paanetoja on kuitenkin luopunut tuomaroinnista ulkomailla, jotta matkojen sijaan pystyy viettämään enemmän aikaa perheen parissa. Sydäntä lähellä on myös lenkkeily sekä kuntoliikuntaryhmien vetäminen.

– Haaveenani on myös, että opiskelisin vielä jotain uutta. Olen miettinyt toisen ­tohtorintutkinnon tekemistä, mutta se jää ehkä haaveeksi. Nyt olen päässyt suorittamaan johtamis­opintoja työn ohessa.

**

 

Työmarkkinajärjestöt työoikeuden puolesta

Työmarkkinalakimiesten yhdistys TYLY ry palkitsi Jaana Paanet­ojan TYLY Kädenjälki-palkinnolla merkittävästä työstä työoikeudellisten asioiden eteen. Yhdistyksen puheenjohtaja Arto Helenius toteaa, että palkinnon myöntämisen perusteena ovat sekä hyvin tehty tieteellinen työ Lapin yliopistossa että aktiivinen osallistuminen julkisuudessa käytyyn työoikeudelliseen keskusteluun.

Samassa yhteydessä Helenius nostaa esiin työmarkkina­lakimiesten yhdessä jakaman huolen työoikeuden yliopisto­resurssien riittävyydestä.

– Kesän alussa Suomessa oli vielä 2,5 työoikeuden professoria, nyt Lapin professuurin lopettamisen jälkeen jäljellä on enää 1,5. Tämä on yli 30 prosentin suonenisku työoikeuden opetukseen. Meillä on suunnaton huoli siitä, että hyvin keskeinen, arkipäiväinen oikeudenala jää koko valtakunnassa unholaan. Tyly toivookin, että työmarkkinajärjestöt yrittävätkin etsiä ratkaisua tähän ongelmaan yhdessä. Kaikkien tulisi puuttua asiaan, ei perustutkimusta ja opetusta voi ajaa alas tai jättää EU:n ja työmarkkinavoimien tehtäväksi, Helenius toteaa.

**

 

Jaana Paanetoja, 52

• Työ- ja sosiaalioikeuden dosentti, Lapin yliopisto 2015
• Työoikeuden dosentti, Itä-Suomen yliopisto 2015

Koulutus:

• OTT 2013
• Ammatillinen opettaja, opettajan pedagoginen pätevyys 2005
• OTL 1992
• Varatuomari, 1990

​Työura:

• Työ- ja sosiaalioikeuden professori, Lapin yliopisto 2013–2016
• Työneuvoston sihteeri 1996–2013
• Työoikeuden vs. apulais­professori, Helsingin yliopisto, yksityisoikeuden laitos 1992–1995
• Työelämän sääntely ja joustavuus -projektin päätoiminen tutkija, Suomen Akatemia
• 1990–1992 
• Oikeusopin päätoiminen tuntiopettaja Invalidiliitto ry 1988–1989
• Osallistunut sihteerinä lainvalmistelutyöhön mm. työaika­lain­säädäntö­komiteassa
• Työtuomioistuimen puolueeton varajäsen 2013–
• Työoikeudellisen Yhdistyksen puheenjohtaja 2016– 
• Perhe: aviomies ja kaksi aikuista lasta, kaksi jackrusselinterrieriä sekä kaksi hevosta
• Harrastukset: kirjoittaminen, lenkkeily ja lännenratsastus

**

 

Teksti: Heidi Hänninen

Kuva: Vesa Tyni