Lakimiesliitto selvitti huhtikuussa asianajoalan nuorten juristien työoloja kyselytutkimuksella, johon vastasi yhteensä 112 asianajotoimistossa työskentelevää nuorta juristia. Tutkimuksen tulokset julkaistiin Lakimiesuutiset 4/2012 -lehdessä. Usea kyselyyn vastannut nuori juristi nosti esiin johtamiseen liittyvät heikkoudet ja puutteet.
Tällaisena mainittiin esimerkiksi resursointi: esimiehet eivät osaa jakaa töitä tarkoituksenmukaisesti, vaan työt laskeutuvat osakastasolta nuorten juristien pöydälle vasta viime tingassa. Lisäksi työnantajaporrasta vastausten mukaan tuntuu kiinnostavan lähinnä oma taloudellinen etu tai tulevat rekrytoinnit jo palkkalistoilla olevien työntekijöiden hyvinvoinnin sijaan.
Esimiestyöhön liittyvät epäkohdat eivät varmasti ole vain asianajoalan murhe. Asianajoalalla ongelmat kuitenkin korostunevat, koska osakkailla harvoin on varsinaista johtajakoulutusta. Oikeustieteen maisterin tutkintoon johtajaopintoja ei juuri sisälly, ja esimiestyön ja johtamisen valmiudet tuleekin hankkia muulla tavoin.
Töiden tasapuolinen jakaminen toimiston juristien kesken sekä toimeksiantojen riittävä resursointi ovat osakkaiden vastuulla. Ei ole tarkoituksenmukaista, että nuorten juristien pöydälle tipahtelee jatkuvasti toimeksiantoja, jotka ovat seisseet osakkaan pöydällä pari viikkoa odottamassa fataljin lähestymistä.
Esimiehen toimintamallin merkitys on huomattava myös nuorten juristien ammatillisen osaamisen ja identiteetin kehittymiselle: erityisesti uran alkuvaiheessa vaikutteita ja toimintatapoja omaksutaan ja opitaan vanhemmilta konkareilta – tai pahimmassa tapauksessa siirretään huonoja käytäntöjä juristisukupolvelta toiselle.
Työn kuormittavuuteen voi vaikuttaa
Esimiestyöllä ja ohjauksella on huomattava merkitys työn kuormittavuuteen ja yleisesti työssä jaksamiseen. Jos molemmat ovat retuperällä, oman työn hallinta kärsii ja stressitaso kohoaa. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, ja teknologian kehityksestä huolimatta lisätunteja vuorokauteen ei edelleenkään voi ostaa. Liian vähäinen yöuni ja palautumisajan puute johtavat jatkuessaan jossain vaiheessa väistämättä työn laadun heikentymiseen sekä virheiden määrän lisääntymiseen.
Töitä pitäisi myös jaksaa tehdä entistä kauemmin. Käytännössä työurien pidentäminen kuitenkin edellyttää paitsi eläkeikää koskevia poliittisia ratkaisuja myös sitä, ettei työtaakka uuvuta kesken uran.
Omaa jaksamistaan ei voi sysätä vain esimiesten vastuulle. Jos epäkohtia ei koskaan nosta esiin, ei pidä odottaa, että ne kaikki korjaantuisivat itsestään. Asianajotoimiston osakas esimerkiksi näkee juristin työtaakasta helposti vain ne toimeksiannot, joiden hoitamisessa hän itse on mukana.
Professori Anneli Leppänen Työterveyslaitokselta totesi taannoin Advokaatissa, että asianajotoimistoissa nuorten juristien mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä kuormittavuuteen on suurempi kuin nämä uskovatkaan.
Lähes 90 prosenttia Lakimiesliiton kyselyyn vastanneista ilmoitti puolestaan olevansa valmis vaatimaan muutosta esimieheltään ja vielä useampi oli valmis keskustelemaan asiasta kollegoidensa kanssa, joten tähän vaikutusmahdollisuuteen kannattaisi tarttua: työyhteisön kehittäminen onnistunee parhaiten yhteistyössä.
Jokainen on oman jaksamisensa asiantuntija
Suomen noin 19 000 juristista vain suurin piirtein kymmenen prosenttia työskentelee asianajajina. Vaikka asianajotoimistoissa työskentelevät nuoret juristit eivät tähän kymmenykseen vielä lukeudukaan, työskentelee asianajoalalla silti vain murto-osa juristeista.
Usea lakimiesliiton selvitykseen vastannut totesikin, että mikäli asianajoala ei tyydytä, kannatta hakeutua jollekin muulla lakimiesalalle. OTM-tutkinnon yksi hienouksista on ainakin toistaiseksi sen yleistutkintoluonne. Tutkinto tarjoaa valmiudet työskennellä hyvin erilaisissa juristiammateissa, eikä asianajoala varmastikaan ole kaikille se sopivin vaihtoehto.
Lakimiehen työ on usein raskasta paitsi työtuntien määrällä mitattuna myös työn sisällön kannalta. Esimerkiksi seksuaalirikosten käsittely ei päästä asiamiestä vähällä. Jos lasten hyväksikäyttötapaukset tulevat uniin, kannattaa keskustella kollegoiden kanssa salassapitovelvoitteiden sallimissa rajoissa tai olla yhteydessä työterveyshuoltoon. Lakimiesliitto on kannustanut myös oikeusministeriötä pohtimaan, millaisia jälkipuintijärjestelmiä juristeille tulisi olla.
Ihminen on kuitenkin itse oman jaksamisensa paras asiantuntija. Näin kesälomien jälkeen ja syksyn kynnyksellä on hyvä hetki kiinnittää huomiota siihen, että työnteko ei maistu pelkästään tukehduttavalle pakkopullalle.
Lakimiesliiton kyselyn kaltaiset selvitykset ja vertailutulokset voivat auttaa hahmottamaan, onko kyse vain omalle kohdalle sattuneista epäkohdista vai yleisemmästä ongelmasta. Nuoret Lakimiehet ry pyrkii omalta osaltaan tarjoamaan vertailupohjaa toteuttamalla jälleen syksyllä 2012 nuorille juristeille suunnatun työolotutkimuksen.
Kirjoittaja on Lakimiesliiton yksityissektorin valiokunnan jäsen.
