Jos töihin lähteminen tuntuu aamulla vaivalloiselta ja työstä puuttuu se jokin kipinä, voi kyseessä olla työhön leipiintyminen eli työn imun puute.
– Koko 2000-luvun ajan on keskusteltu vain sitä, että töitä on liikaa. Työhyvinvoinnissa on keskitytty lähinnä työuupumuksen torjumiseen, linjaa Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Jari Hakanen.
Hakasen mukaan työpaikoilla pitäisikin nyt keskittyä negatiivisten asioiden poissulkemisen sijasta enemmän positiivisten asioiden kehittämiseen, eli työn voimavaratekijöihin. Ne ovat asioita, jotka innostavat ja auttavat ihmisiä sitoutumaan työhönsä. Leipiintyminen on kuitenkin hyvä tunnistaa.
– Leipiintymisen ja työn imun puuttumisen tunnistaminen lähtee hyvin arkisista asioista: voi esimerkiksi tuntua siltä, että työ on enemmän tai vähemmän samankaltaista päivästä toiseen. Innostuminen katoaa. Työ ei ehkä enää tarjoa tarpeeksi haasteita.
Perinteisesti on ajateltu, että työssä leipiintyminen liittyy monotoniseen, suorittavaan työhön, kuten tehdastyöhön. Näin asia ei kuitenkaan ole. Myös ylemmät toimihenkilöt kamppailevat enenevässä määrin leipiintymisen kanssa.
Pelkkä palkka ei riitä
Syitä työn imun puuttumiseen on monia. Työyhteisön tuen puute on Hakasen mukaan nykyajan suurimpia ongelmia.
– Jos kaikesta uurastamisesta huolimatta työpanosta ei huomata ja työntekijä painii yksin työhön liittyvien ongelmien kanssa, voi tilanne johtaa leipiintymiseen. Se on kuin epätasapainossa oleva vaakakuppi: annan työlleni näin paljon, mutta en saa tarpeeksi vastinetta. Silloin työn mielekkyys voi kadota. Pelkkä palkka ei riitä kenellekään.
Myös raskas byrokratia ja pitkät toimeksiannot voivat johtaa siihen, että ylemmän toimihenkilön on vaikea nähdä, milloin työ on valmis. Silloin voi olla myös hankalaa nähdä työssä onnistumisia.
– Työstä tulee rannaton maisema, jossa horisonttia ei näy, Hakanen kuvailee.
Tutkijan mukaan tärkeätä olisikin asettaa työlle päivittäisiä tai viikoittaisia osatavoitteita, joiden avulla voi seurata työn edistymistä.
Leipiintyminen voi johtaa työssä automaattipilotin päälle laittamiseen. Työstä tulee rutiinia. Miksi rehkiä ylimääräistä, kun kukaan ei sitä kuitenkaan huomaa? Leipiintymisen ensimmäisiä merkkejä on kyynistyminen – eli meneekö työtilanteisiin uteliaana ja kiinnostuneena vai jo valmiiksi negatiivisella mielialalla.
Motivaatiota voi hakea työn tuunaamisesta (job crafting). Se tarkoittaa työn yksilöllistä muokkaamista.
– Kannattaa miettiä, miten voisin paremmin käyttää työssä omia henkilökohtaisia vahvuuksiani, Hakanen vinkkaa.
– On hyvä tiedostaa oman työnsä rajat ja mahdollisuudet ja miettiä, mitä työhön kuuluu ja miten siinä voisi tehdä jotain eri tavalla. Haluanko kenties tehdä ylimääräistä ja hakea sitä kautta lisämielekkyyttä?
Hakanen huomauttaa ylempien toimihenkilöiden olevan siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että he voivat kouluttaa itseään jatkuvasti.
– Heillä on myös vapaus vaikuttaa omaan työrooliinsa: sitä voi laajentaa vaikka mentorointiin. Mentorina pystyy välittämään omaa ammatillista kokemustansa nuoremmalle, ja vastineeksi siitä saa lisämielekkyyttä työlleen. Samalla näkee ulkopuolelta, mistä oma työ rakentuu ja mikä sen sisältö on. Oman työn tarkoitusta kannattaa miettiä syvällisesti.
Puhua voi muustakin kuin työstä
– Vuonna 2009 tuomareiden työhyvinvoinnista tekemässäni tutkimuksessa työpaikan positiivisella vuorovaikutuksella oli todella merkittävä yhteys tuomareiden työhyvinvointiin ja vähentyneeseen stressiin, Hakanen valottaa.
Kun työpaikalla vallitsee toisista välittämisen kulttuuri, myös leipiintymisen tunne vähenee. Aivan tavallinen arkinen ystävällisyys tekee ihmeitä.
– Työviikon aikana on lukuisia pieniä episodeja ja kohtaamisia. Jos kohtaamiset ovat jatkuvasti mitätöiviä, paha olo kumuloituu. Töissä on välillä hyvä kohdata ihmiset ihmisinä ja puhua muustakin kuin työstä.
Ylempien toimihenkilöiden työkulttuurissa ja asiakkaiden kohtaamisessa on usein hieman virallinen vire. Vaikka Hakasen mukaan ammatillisen välimatkan pitäminen esimerkiksi asiakkaisiin voi olla hyväkin asia, voisi oman ihmisyyden esiin tuominen antaa sekä työn tekijälle että asiakkaalle enemmän kosketuspintaa myönteiselle ja luottamukselliselle vuorovaikutukselle.
– Motivoitunut ihminen auttaa mielellään myös työkavereita ja ottaa vastuuta muistakin työpaikalla. Leipiintyminen johtaa siihen, ettei välitä ottaa vastuuta, koska itsekään ei saa ympäristöltä vastakaikua. Paha olo leviää, Hakanen toteaa.
Antaako työ enemmän kuin ottaa?
Tee Työterveyslaitoksen testi: www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyon_imu/
Fakta
SUOMALAISEN TYÖN IMUN ASIANTUNTIJA
Sitoutumista ja työn kipinän säilyttämistä kutsutaan Hollannissa, työhyvinvoinnin tutkimuksen edelläkävijämaassa, työn imuksi (work engagement). Jari Hakanen on käynyt Hollannissa tutkimassa aihetta ja on Työterveyslaitoksessa perehtynyt jo yli 50 000 suomalaisen työntekijän ja johtajan kokemuksiin työn imusta.
Tutkimusten mukaan vähintään joka kymmenes kokee työn imua päivittäin. Suomessa naiset kokevat työn imua hieman useammin kuin miehet. Iäkkäämmät työntekijät tuntevat työn imua nuoria useammin ja yllättäen määräaikaiset enemmän kuin vakinaiset työntekijät.
Hakanen on toiminut vanhempana tutkijana Työterveyslaitoksen työn ja työorganisaatioiden kehittämisen yksikössä vuodesta 1998. Hän on julkaissut muun muassa kirjan Työn imu (Työterveyslaitos 2011) sekä tutkimukset Tuomareiden ja yleisten esittelijöiden työhyvinvointi yleisissä tuomioistuimissa 2009 (Korkeimman oikeuden selvityksiä 1/2010) ja Lakimiesten työolot ja terveys (Työterveyslaitos 1999).
